Valtioneuvoston viestintäosasto
27.11.2012 17.30

Pääministeri Jyrki Kataisen Martti Ahtisaari -luento Jyväskylässä

Itämeren alueen ja arktisen alueen mahdollisuudet ja yhteistyö

(muutosvarauksin)

Hyvät kuulijat,

Olen iloinen, että minulla on mahdollisuus olla nyt jo maineikkaan Martti Ahtisaari -luentosarjan kahdestoista luennoitsija. Kiitos järjestäjille – Jyväskylän kaupungille, Jyväskylän yliopistolle, sanomalehti Keskisuomalaiselle ja Keski-Suomen henkisen maanpuolustuksen liitolle tästä kunniasta.

Euroopan taloushaasteisiin liittyvät teemat ovat viime vuosina hallinneet poliittista agendaa. Uutisointi on aivan ymmärrettävästi painottunut talouskriisin eri vaiheisiin ja tulevaisuuden synkkiin näkymiin. Tällaisena aikana on tavanomaistakin tärkeämpää, ettemme anna negatiivisten uutisten vallata mielialaamme ja ajattelutapaamme. Päinvastoin, meidän on säilytettävä uskomme siihen, että ulospääsytie vallitsevista vaikeuksista on aina löydettävissä. Uusia mahdollisuuksia on aina tarjolla ja usein menestys rakentuu jo aiemmin karttuneelle kokemukselle ja osaamiselle. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Puhun tänään Itämeren ja arktisen alueen asioista. Molempiin alueisiin liittyy tietysti monenlaisia ulottuvuuksia ja haasteita, mutta voittopuolisesti ne ovat mielessäni plusmerkkisiä asioita. Näen enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Käyn luennossani läpi tekijöitä, joiden takia meidän kannattaa Suomessa olla Itämeren ja arktisen alueen suhteen aktiivisia. Aloitan Itämeren alueesta.

Itämerta koskeva keskustelu on tosin viime vuosina – ja sinällään aivan oikeutetusti – keskittynyt ympäristöön liittyviin ongelmiin. Valitettava tosiasia on, että Itämeri on tänä päivänä yksi maailman saastuneimmista meristä. Tilanne on niin huono, ettei meillä sukupolvemme vastuullisina edustajina voi olla parempaa tavoitetta kuin pitää huolta siitä, että jätämme tuleville sukupolville perintönä puhdistetun Itämeren. Palaan tähän meren pelastamista koskevaan teemaan uudelleen hetken päästä. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin jo todeta, että ympäristökysymysten lisäksi Itämeren alueella on paljon muitakin tärkeitä kehittämiskohteita, ja alueen maat voivat hyötyä yhteistyön tiivistämisestä usealla eri sektorilla.

Itämeren alue koostuu nykyisin kahdeksasta EU-maasta ja Venäjästä. (Toisinaan mukaan lasketaan myös osia Norjasta ja Valko-Venäjästä johtuen siitä, että tietyt Itämereen virtaavat joet ovat lähtöisin näistä maista. Tällöin on siis kyse ns. Itämeren valuma-alueesta.) Alueella asuu kaiken kaikkiaan noin 70 - 100 miljoonaa ihmistä riippuen alueen määrittelystä. Se on noin viidennes EU:n väkiluvusta. Alueen maiden yhteenlaskettu BKT on noin 1200 mrd euroa eli noin 11 % EU:n BKT:stä, kun mukaan lasketaan Saksasta, Puolasta ja Venäjästä vain Itämeren ranta-alueet. Alueen painoarvo Euroopassa on siis jo nykyisellään merkittävä.

Itämeren alue erottuu EU:n muista vastaavista alueista – tai mistä tahansa sen kanssa kilpailevista alueista, jos niin halutaan sanoa – monessa suhteessa positiivisesti. Tämä on erityisen merkillepantavaa, kun muistaa, että monessa Itämeren alueen maassa huomattava muutos on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa eli viimeisten 20 vuoden aikana.

Listaan muutamia tekijöitä, joissa Itämeren alueen maat kansainvälisesti vertailtuna erottuvat pääsääntöisesti edukseen:

- suhteellisen vakaat poliittiset olot
- toimiva oikeusjärjestelmä
- kohtuullisen hyvin toimiva julkinen sektori
- keskimäärin vähäinen korruption taso
- hyvin toimivat sijoitus- ja rahoitusmarkkinat
- toimivat liikenneyhteydet (sekä matkustaja- ja rahtiliikenteeseen)
- hyvät tietoliikenneyhteydet
- korkea koulutustaso (esimerkki: Euroopan 200 parhaimmasta yliopistosta 64 on Itämeren alueella
- suuri panostus innovaatiotoimintaan (näkyy esim. myönnettyjen patenttien määränä)

Ainakin nämä luettelemani tekijät kertovat selvästi, että Itämeren alue on asemoitunut hyvin kilpailemaan menestyksestä lisääntyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Edellä kuvatut vahvuudet ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että Itämeren maat ovat viime vuosina kasvaneet EU:n keskiarvoa nopeammin ja selviytyneet talousvaikeuksista keskimääräistä paremmin. Tätä kehitystä on tietenkin tukenut myös se, että alue on menestynyt verrattain hyvin ulkomaisten suorien investointien houkuttelussa.

Suomen hyvinvoinnin turvaamisen kannalta Itämeren alueen kehityksellä on suurempi merkitys kuin mitä ehkä tavallisesti tulemme ajatelleeksi. Tietenkin selvää on, että siirtyminen poliittisen vastakkaisasettelun kaudelta tiiviin kanssakäyminen ja yhteistyön aikaan on merkinnyt ylipäätään suotuisempia olosuhteita menestymiselle. Taloudellisessa mielessä alueen merkitys Suomelle on huomattava. Noin puolet tuontikaupastamme ja 40 % vientikaupastamme käydään alueen maiden kanssa. Alueen taloudellinen painoarvo Suomelle korostuu niin ikään tarkasteltaessa suoria ulkomaisia investointeja. Lähes 70 % Suomeen tulevista sijoituksista on lähtöisin Itämeren alueen maista ja vastaavasti noin 40 % suomalaisista suorista investoinneista ulkomaille suuntautuu Itämeren alueelle. Etenkin pienten ja keskisuurten yritysten kannalta Itämeren alue voidaan nähdä luonnolliseksi kasvualustaksi. Yritysten on helpompi hankkia kokemusta ja osaamista kaupankäynnistä ulkomaailman kanssa markkinoilla, jotka sijaitsevat meitä lähellä paitsi maantieteellisesti niin myös monessa muussa mielessä.

On Suomen etujen mukaista huolehtia siitä, että Itämeren alue säilyy kilpailukykyisenä ja jatkaa vaurastumistaan kestävän kasvun pohjalta. Itämeri-politiikkamme punaisena lankana onkin aktiivinen osallistuminen kaikkeen sellaiseen toimintaan, joka tähtää Itämeren alueen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen turvaamiseen. Onneksemme – ja tämänkin laskisin alueen vahvuuksien joukkoon – Itämeren piirissä toimii lukuisa joukko yhteistyöjärjestöjä ja -verkostoja, joiden kautta Suomi kykenee ajamaan intressejään ja vaikuttamaan alueen tulevan kehityksen hyväksi. Ehkä merkittävimpinä niistä pitäisin Itämeren valtioiden neuvostoa (CBSS), Pohjoista ulottuvuutta ja Itämeren suojelukomissiota (HELCOM), joissa kaikissa Venäjäkin on mukana.

Merkittävä edistysaskel Itämeren alueen yhteistyössä otettiin, kun EU:ssa päätettiin vuonna 2009 Itämeren alueen strategian käyttöönottamisesta. Kyseessä oli ensimmäinen EU:ssa hyväksytty ns. makroalueellinen strategia, jonka ideana on tiivistää koordinaatiota ja yhteistyötä sekä kohdistaa unionin, Itämeren alueen EU-valtioiden ja alueiden resursseja siten, että niiden vaikuttavuus aluetta kohtaavien haasteiden ratkaisemisessa olisi maksimaalinen. Yhtä lailla strategia tähtää alueen mahdollisuuksien entistä parempaan hyödyntämiseen. Toisin sanoen strategian lähtökohtana on näkemys siitä, että voimat yhdistämällä kaikki voivat saavuttaa enemmän kuin jos eri tahoilla työskenneltäisiin pelkästään omiin voimiin turvautuen.

EU:n Itämeren alueen strategia on viimeisen vuoden aikana läpikäynyt uudistamisprosessin, jonka tuloksena sille on määritelty kolme perimmäistä päämäärää: 1) meren pelastaminen, 2) alueen yhdistäminen ja 3) hyvinvoinnin kasvattaminen. Strategia ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma paneutuvat kattavasti alueen maiden yhteisten haasteiden ja mahdollisuuksien työstämiseen. Sen merkitystä konkretisoidakseni mainitsen seuraavassa muutamia esimerkkejä teemoista, joihin liittyen Itämeren maat ovat nyt tiivistäneet yhteistyötään.

Meren pelastaminen, johon jo aiemmin viittasin, on tavoite, jolle ei ole vaihtoehtoa. Strategia tähtää siihen, että HELCOMin tavoite meren hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta vuoteen 2021 mennessä toteutuu. Se on tehtävissä, mikäli alueen maat yhteistyössä keskenään pitävät huolta siitä, että merta rasittaviin ongelmiin – kuten rehevöitymiseen ja lisääntyvän alusliikenteen mukanaan tuomiin riskeihin – puututaan määrätietoisesti ja poikkisektoraalisesti. Meren pelastamisella on tietenkin itseisarvonsa, mutta samalla tässä tarjoutuu alueen maille ja yrityksille myös hyvä tilaisuus vahvistaa imagoaan ympäristöedistyksellisinä maina sekä kehittää uusia ratkaisuja, tuotteita ja teknologioita meren puhdistamiseksi. On ilahduttavaa havaita, että yritykset ovat enenevässä määrin tämän mahdollisuuden tiedostaneet. Osoituksena siitä on esimerkiksi se, että yritykset ovat tulleet vahvasti mukaan vapaaehtoisilla sitoumuksillaan Baltic Sea Action Summit -prosessiin.

Keskustelin toissa viikolla Venäjän pääministeri Medvedevin kanssa mm. Itämerestä. Hän kertoi Venäjän valmistelevan Itämeri-konferenssin järjestämistä ensi vuoden keväällä. Pidin tätä tietysti erittäin hyvänä asiana, koska Itämeren tilaan voimme vaikuttaa tehokkaasti vain riittävän mittavalla kansainvälisellä yhteistyöllä.

Itämeren alueen yhdistämispäämäärässä on kyse pitkälti siitä, että alueen liikenne- ja energiaverkot kaipaavat edelleen kehittämistä. Sillä on vaikutuksensa koko alueen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden kannalta. Alueen sisäistä integroitumista yhtä hyvin kuin sen kytkeytymistä alueen ulkopuolisiin verkkoihin edistämällä voimme lisätä alueella toimivien yritysten mahdollisuuksia operoida näillä laajennetuilla kotimarkkinoilla. Samalla alue profiloituu muun maailman silmissä kiinnostavampana yhtenäisenä markkina-alueena, mikä varmasti vahvistaa alueen kiinnostavuutta edelleen ulkomaisten investoijien silmissä.

Vastaavasti hyvinvoinnin kasvattamiseen tähtääviin toimiin Itämeri-strategiassa sisältyy mm. alueen sisäisten markkinoiden toimivuuden parantaminen. Tämä on tärkeä tavoite, jota voidaan viedä eteenpäin samalla kun EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta yritetään koko ajan parantaa.

Arvoisat kuulijat,

Itämeren alue on viime vuosikymmeninä erottautunut EU:n muista osista nopeamman kasvun alueena. Tämä selittyy pitkälti edellä luettelemillani alueen vahvuustekijöillä. Taataksemme myönteisen kehityksen jatkossakin, meidän tulee osallistua aktiivisesti sellaisiin ponnisteluihin, jotka tähtäävät Itämeren alueen kilpailukyvyn voimistamiseen ja houkuttelevuuden lisäämiseen niin, että alueesta tulee kestävän sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edelläkävijä Euroopassa. Uskon vakaasti, että meillä on kaikki edellytykset toteuttaa EU:n Itämeren alueen strategian kunnianhimoinen tavoite olla Euroopan huippua muutenkin kuin maantieteellisesti!

******************************

Arktinen alue on muuttunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Kylmän sodan aikana arktinen oli vastakkainasettelun etulinjaa, kun tänä päivänä aluetta leimaavat uudet merkittävät mahdollisuudet ja yhteistyön henki. Arktisella alueella on mittavat luonnonvarat, ja ilmaston muutos voi merkitä uusien merireittien avautumista kaupalliseen liikenteeseen.

Suomi on vahvasti arktinen maa. Kun maailmaa katsotaan Helsingin leveysasteelta pohjoiseen, joka kolmas asukas tällä valtavalla pohjoisella alueella on suomalainen. Suomi on myös arktinen osaaja. Valtaosa maailman jäänmurtajista kantaa leimaa ’made in Finland’.

Arktinen yhteistyö on rakentunut Arktisen neuvoston ympärille. Suomi on siinä mukana muiden Pohjoismaiden, Venäjän, Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa. On Suomen kannalta merkittävää, että juuri Arktisen neuvoston asema on vahvistunut ja vakiintunut arktisena yhteistyöfoorumina. Vaihtoehto nimittäin olisi pelkästään rantavaltioiden tiivistyvä yhteistyö. Arktisessa neuvostossa olemme pääpöydässä.

Arktinen on entistä vahvemmin yhteinen Pohjoismainen asia. Se on samalla vahvasti transatlanttista politiikkaa. Suomen kannalta on tärkeää, että Euroopan unioni tulee vahvemmin mukaan arktiseen toimintaan. Islannin EU-jäsenyys vahvistaisi unionin arktista jalanjälkeä. Myös Venäjä on vahva arktinen toimija.

Omasta perspektiivistämme oli merkittävä asia, että Norja ja Venäjä pääsivät sopuun merirajastaan – se tukee alueen myönteistä kehitystä ja kaupallista avautumista.

Suomen kannalta arktisen tarjoamia mahdollisuuksia kannattaa katsoa ainakin kolmesta näkökulmasta: Arktinen on merkittävä kaivannaisalue. Arktinen on merkittävä energialähde. Arktinen voi myös muuttaa maailman liikennevirtoja.

Pohjoisessa on käynnissä merkittävä kaivosbuumi, kun raaka-aineiden kysyntä maailmalla on kasvanut. Se näkyy niin Suomen Lapissa kuin muuallakin arktisella vyöhykkeellä. Kaivannaisteollisuus ei tänä päivänä ole esillä pelkästään myönteisessä hengessä. Tässä on syytä todeta, että pohjoinen luonto on erityisen haavoittuva ja kaiken toiminnan arktisilla alueilla pitää tapahtua korkeimpien ympäristöstandardien mukaisesti.

Arktiset alueet ovat myös merkittävässä asemassa sekä öljyn että kaasun tuotannossa. Alueella on tehty merkittäviä löytöjä aina vain pohjoisempana. On arvioita, joiden mukaan maailman merkittävimmät hyödyntämättömät öljyvarat ovat nimenomaan arktisella alueella. Samalla öljyn ja kaasun hyödyntäminen on arktisella alueella teknologisesti haastavaa, alansa vaativinta kärkeä.

Jääpeitteen sulaminen avaa uusia kuljetusreittejä. Jo nyt Koillisväylä – suomalaisen Nordenskiöldin ensimmäisenä avaama – on mahdollinen liikenteelle. Jääpeitteen yhä sulaessa on myös mahdollista, että myöhemmässä vaiheessa voidaan purjehtia Euroopan ja Aasian välillä suoraan napa-alueen kautta.

Uusi pohjoinen merireitti muuttaisi maailman logistiikkaa. Purjehdusajat Euroopan ja Aasian välillä lyhentyisivät merkittävästi - arviot ajansäästöstä vaihtelevat, mutta matkojen voi karkeasti arvioida lyhentyvän noin kolmanneksella. Samalla on todettava, että laajemmassa mitassa liikennöinti ei ole ihan huomisen asia. Koillisväylä on vasta avautumassa ja alueelta suurelta osin puuttuu liikenteen vaatima infrastruktuuri ja esimerkiksi valmiudet toimia onnettomuuksien sattuessa. Väylä on matala ja hankalille jääolosuhteille altis tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että suurimmat alukset – esimerkiksi maailmankaupan työjuhtina toimivat mittavimmat konttialukset - hyötyisivät tästä reitistä.

Reitti napa-alueen yli olisi uusi logistiikan valtaväylä, mutta se varsinkaan ei ole huomisen asia. Jään sulaessa se olisi kesäaikana auki, mutta talvisin jäässä – vaikka ilmasto lämpenee, niin se tosiasia ei jatkossakaan muutu, että napa-alueella aurinko ei paista talvisin.

Merireittien avautumisessa kannattaa olla realisti – se on suuri mahdollisuus, mutta se ei välttämättä merkitse, että Euroopan ja Aasian välinen rahtiliikenne kulkeutuisi pohjoisten seutujen satamien kautta. Uskoakseni Euroopan pääteasemat olisivat jatkossakin läntisen Euroopan suursatamat, jotka ovat lähellä suurten talousmaiden kuluttajia.

Mitä tämä merkitsee erityisesti Suomelle, jonka kaupasta suurin osa kulkee meritse. Kartoille on piirretty uusia väyliä Lapista merelle. Näiden hankkeiden kannattavuuspohjan kanssa pitää olla varovainen – niin kauan kuin pohjoisesta maailmanmarkkinoille viedään lähinnä metallia ja muita kaivannaisia, volyymien täytyisi olla hyvin merkittäviä, jotta esimerkiksi uudet raideyhteydet olisivat kannattavia. Nopeus ei ole raaka-aineissa se olennaisin tekijä. Tässä yhtälössä on huomioitava myös se tosiasia, että maakuljetukset ovat monin verroin merikuljetuksia kalliimpia – Etelä-Suomen vientiä ei kannata kuljettaa pitkien maaetäisyyksien kautta satamaan, jos ne voidaan lastata edullisemmin laivaan lähisatamasta Itämerellä.

En halua vähätellä uusien pohjoisten merireittien mahdollisuuksia ja tarvetta katsoa myös pohjoisia liikenneväyliä, mutta en usko, että juuri liikenne on Suomen merkittävin arktinen valttikortti.

Sen sijaan arktinen osaaminen on se, mihin kannattaa panostaa. Suomella on ensiluokkaista arktista osaamista. Suomi on ainoa maa, jonka kaikki satamat ovat jäässä talvisin ja silti ulkomaankaupastamme viime vuonna 84 % kulki meritse.

Laivanrakennusteollisuus ja meriklusteri ovat keskeistä suomalaista arktista kärkiosaamista. Kaivannaisteollisuudessa ja siihen liittyvässä teknologiassa Suomella on paljon tarjottavaa. Samoin ympäristöystävällinen teknologia – clean tech – on arktisissa hankkeissa olennaista. Pelkästään arktiset öljy- ja kaasukentät tarvitsevat mittavaa määrää teknologiaa ja aluksia. Kun merireitteihin panostetaan, tarvitaan toki myös jäänmurtajia.

Arktisiin olosuhteisiin soveltuvan teknologian - cold how – pitää olla Suomen arktisten ponnistelujen keskiössä. Jos uusia nokioita kaivataan, niin täältä se voi löytyä.

Suomessa pitää kuitenkin ylittää kaksi ongelmaa. Yksi vaikea kynnys on ollut se, että pohjoiset projektit ovat suuren mittaluokan hankkeita – Suomesta ei ole aina löytynyt niihin riittävän suurta kokoluokkaa, kuten Snövit-kaasukenttää rakennettaessa voitiin todeta. Kun naapurissa kaivetaan lapiolla, ei kannata tarjota lusikalla. Suomessa pitää panostaa suurempien teollisten klustereiden ja yhteistyöjärjestelyjen syntymiseen.

Toinen tärkeä asia on se, että arktinen pitää nähdä koko Suomen asiana – se tarjoa mahdollisuuksia koko Suomelle, ei vain pohjoiselle. Se on tärkeää Lapille, mutta ei vain Lapille. Jos arktista katsotaan vain Pohjois-Suomen näkökulmasta, rajoitamme turhaan omia mahdollisuuksiamme. Arktinen teollisuus ja teknologia ovat koko Suomen vahvuuksia.

Hallitus on juuri päivittämässä arktista strategiaansa. Strategiatyö lähtee hallituksen pari kuukautta sitten linjaamasta arktisen politiikan kiteytyksestä. Siinä visiona on, että tulevaisuudessa Suomi osaa sovittaa yhteen ympäristön reunaehdot ja arktiset liiketoimintamahdollisuudet kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen. Uskon, että saamme tästä entistä konkreettisemman linjauksen nimenomaan arktiseen osaamiseen perustuvasta arktisesta politiikasta. Meillä ei ole arktista rantaa, mutta meillä on parasta arktista osaamista.

Hyvät kuulijat,

Suomella on tänä päivänä suuria uusia mahdollisuuksia.

Meillä on pitkään ollut jonkinlainen perifeerinen omakuva, jossa Suomi on syrjäinen, eristynyt, pitkän matkan päässä sieltä, missä tapahtuu - ja lisäksi vielä kylmä, pimeä ja luminen. Nyt tämä kuva on onneksi muuttunut tai vähintäänkin muuttumassa – olemme keskellä suurten mahdollisuuksien aluetta – osa lupaavaa arktista aluetta, taloudellisesti toimeliaan Itämeren äärellä ja taloudellisia mahdollisuuksia tarjoavan Venäjän naapurissa. Kylmään ja lumeen sopiville ratkaisuille on kysyntää. Tähän merkittävään mahdollisuuteen meidän pitää tarttua.