Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Pääministeri Juha Sipilä Helsingin Suomalaisen Klubin EU-illassa 18.10.2016

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 18.10.2016 18.45
Puhe

(muutosvarauksin)

Arvoisat kuulijat!

Olin viime viikolla Latinalaisessa Amerikassa, Argentiinassa ja Meksikossa, vienninedistämismatkalla yritysdelegaation kanssa. Tapasin matkalla kaksi presidenttiä, kymmenen ministeriä ja useita liike-elämän vaikuttajia. Molemmissa maissa puhaltavat nyt uudistushenkiset tuulet, yli kymmenkunta reformia on molemmissa maissa käynnissä. Uudistukset tarjoavat myös Suomelle uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja mukana olleet yritykset olivat tyytyväisiä antiin.

Myös Euroopan unioni ja Brexit olivat aiheina useissa keskusteluissa. Huoli Euroopan suunnasta ja sisäänpäin kääntymisestä olivat vahvasti läsnä.

Kävimme keskustelua kasvavasta poliittisesta trendistä, missä epävarmuuteen vastataan pelkoa vahvistavilla viesteillä. Rajat kiinni – niin henkisesti, vapaakaupan tai vaikkapa ihmisten liikkuvuuden näkökulmasta.

Näin en haluaisi Euroopan unionia tai globaalia yhteisöä rakennettavan. Insinöörinä pidän enemmän siltojen rakentamisesta kuin muurien muuraamisesta.

Elämme monessa mielessä vaikeita aikoja. Euroopan unionin yhteiset arvot, visio ja ylipäätään olemassaolon tarkoitus kyseenalaistetaan monien toimesta Euroopassa. Unionin yhtenäisyyttä ja toimintakykyä koetellaan, sillä unioni on liian hajanainen ja liian hidas reagoimaan. Tämä näkyy esimerkiksi unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Unionin kykyyn toimia kohdistuu myös paljon sellaisia odotuksia, missä sillä ei ole toimivaltaa saati edes mekanismeja toimia. Odotuksen ja lopputuloksen välinen ristiriita on liian suuri ja se on omiaan aiheuttamaan pettymystä unionia kohtaan. Myöskään jäykähkö ja hierarkkinen 28 valtion järjestelmä ei ole tarpeeksi ketterä toimimaan tämän päivän maailmassa.

Nämä kaikki tekijät pakottavat meidät miettimään uudelleen sekä tekemistä että toimintatapoja unionissa. Enkä puhu nyt perussopimusten muuttamisesta, vaan työn tuloksellisuuden parantamisesta. Samaa pätee myös jäsenmaihin kuten Suomeen. Meidän on joka päivä haastettava itsemme, teemmekö oikeita asioita, oikeassa järjestyksessä ja oikealla tavalla. Unionin on keskityttävä olennaiseen ja toimeenpanoon. Asiat on vietävä loppuun asti. Vaikeista asiakysymyksistä selviytyminen edellyttää sisäisesti eheää, käytännönläheistä, toimintakykyistä ja tuloksiin pystyvää unionia.

Myös kansalaisten luottamus Euroopan unioniin on palautettava. Unionista pitää pystyä puhumaan tavalla, jota tavallinen ihminen ymmärtää. Mielikuvien sijasta tarvitsemme enemmän tekoja.

Suomen hallituksen asema unionin uudistamisessa on selvä: olemme aktiivinen, käytännönläheinen ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio. Emme aiheuta ongelmia, vaan ratkomme niitä.

Hyvät ystävät,

Rooman sopimuksesta tulee ensi vuonna täyteen 60 vuotta. Euroopan unionin tärkein tehtävä, missio, ei ole muuttunut mihinkään sitten perustamisen: se on edelleen rauhan ja vakau­den vahvistaminen maanosassamme ja maailmalla. Missio on oikeastaan entistä ajankohtaisempi.

Syyrian sota on taas paljastanut kansainvälisen yhteisön heikkoudet. Silmittömät pommitukset siviilejä ja lapsia kohtaan jatkuvat ja kukaan ei pysty tekemään mitään. On pakko kysyä, miten tämä voi olla ylipäätään mahdollista vuonna 2016.

Euroopan unioni on historiallisesti eurooppalai­nen rauhanprojekti, mutta sen olisi kyettävä tulok­sekkaammin vahvistamaan rauhaa ja vakautta myös rajojensa ulkopuolella. EU:lla on maailmanlaajuisesti ylivoimai­nen keinovalikoima rauhanrakentamiseen, köyhyyden kitkemiseen ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

Työkalujensa ja ominaisluonteensa kautta EU:lla on maailmassa pehmeää voimaa ja viisasta voimaa. Ensimmäisessä on kyse esimerkiksi EU:n ympäristöpolitiikasta ja kehityspolitiikasta. Jälkimmäisessä on kyse etenkin EU:n arvopohjasta ja toimintatavoista, joita ei saa päästää rapautumaan. Uhkaavia merkkejä sisäsyntyisestä viisaan voiman heikkenemisestä tosin jo on – puhumattakaan siihen kohdistuvista ulkoisista paineista.

Vaikka pehmeää ja viisasta voimaa EU:lla riittää, puuttuu siltä kuitenkin voiman konkreettisin muoto – kova voima. EU ei voi lähettää armeijaa sotimaan minnekään, jos sellaista ikinä haluttaisiin tehdä. EU:n keinot osallistua Syyrian sodan kovan ytimen ratkaisuun ovat rajalliset. Kovaa voimankäyttöä on myös Venäjän tämänhetkinen toiminta Euroopassa ja sen reunamilla, mutta siihenkään ei EU pysty vastaamaan, koska se ei suostu pelaamaan – eikä sen pidäkään pelata – Venäjän omaksumilla kovilla pelisäännöillä. EU on ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan siis auttamatta kovia toimijoita pehmeämpi ja hitaampi. Senkin vuoksi meidän on tavattoman tärkeää pitää kiinni pehmeästä ja viisaasta voimastamme ja käytettävä työkaluja nykyistä tehokkaammin.

EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ollut tähän mennessä ennen kaikkea kriisinhallintaa. Nyt päähuomio on kiinnittymässä entistä enemmän eurooppalaisten turvallisuudentunteen vahvistamiseen. Joulukuun Eurooppa-neuvostossa päätämme turvallisuutta ja puolustusta koskevasta käytännön suunnitelmasta sekä siitä, miten perussopimusten tarjoamia vaihtoehtoja voidaan hyödyntää paremmin. Pöydällä on useita konkreettisia esityksiä, jotka liittyvät muun muassa kriisinhallintaoperaatioiden rahoituken kehittämiseen, puolustusmarkkinoiden kehittämiseen, sotilaallisen huoltovarmuusjärjestelmän parantamiseen, hybridiuhkiin vastaamiseen, pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön, pysyvään yhteiseen operaatioesikuntaan ja puolustusrahastoon.

Ulkoisen turvallisuuden lisäksi kansalaiset odottavat unionilta toimia sisäisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Julmat terroriteot koskettavat meitä kaikkia. Terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta ja tietoverkkorikollisuutta on torjuttava päättäväisesti ja kaikin käytettävissä olevin keinoin. Eurooppalaisen elämänmuodon ja arvojen puolustamisessa meidän on oltava tinkimättömiä. Jäsenmaiden kesken on tehostettava yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Radikalisoitumista on ehkäistävä ja torjuttava päättäväisesti.

Vuoden loppuun mennessä on päästävä sopimukseen terrorismin torjuntaa koskevasta direktiivistä. Direktiivillä varmistetaan riittävän vahva oikeudellinen kehys toiminnalle terrorismiuhkaa vastaan. Pelkät direktiivit eivät auta tässäkään asiassa, vaan tarvitaan tekoja.

Hyvät klubin jäsenet,

Britannian kansanäänestyksen tulos kesäkuussa oli suuri pettymys sekä Suomelle että koko EU:lle. Brexit osoitti kansalaisten huolia, joita on olemassa myös muissa jäsenmaissa. EU:n on nyt kyettävä vastaamaan niihin.

Kansanäänestyksen tuloksen jälkeen Britannialta on odotettu tietoa virallisen eroilmoituksen jättämisestä.

Pääministeri May tarkensi kaavailtua aikataulua siten, että eroilmoitus on tarkoitus antaa ensi vuoden maaliskuussa. Eroneuvottelut kestävät tämän jälkeen noin parin vuoden ajan eli kevääseen 2019.

Brexitin osalta monet kysymykset ovat auki, sillä yksikään jäsenvaltio ei ole aiemmin eronnut unionista. EU joutuu neuvottelemaan sekä Britannian eroamisesta että erikseen sen kanssa luotavasta uudesta suhteesta. Neuvottelujen tulosten on oltava sellaisia, että ne turvaavat EU:n tulevaisuuden.

Britannia on Suomelle tärkeä kumppani sekä talouden että turvallisuuden kannalta.

Hallitus on käynnistänyt kattavan arvion siitä, mihin kysymyksiin Britannian EU-suhteen muuttuminen vaikuttaa ja mitä neuvotteluprosessissa on otettava huomioon Suomen etujen ajamiseksi.

Eurooppa-neuvosto linjasi viime kesäkuussa hyvin selkeästi, että pääsy EU:n sisämarkkinoille vaatii kaikkien neljän vapauden kunnioittamista. Kysymys henkilöiden liikkumisesta tulee olemaan yksi vaikeimmista neuvottelukysymyksistä.

Kokoonnuimme EU:n päämiesten kesken Bratislavassa syyskuun puolivälissä keskustelemaan unionin nykytilasta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Vaikka yksi jäsenvaltio on päättänyt irrottautua,

EU on edelleen välttämätön muille jäsenvaltioille. Niin kutsuttu Bratislavan prosessi on mahdollisuus kehittää unionia vastaamaan kansalaisten odotuksiin. On parannettava yhteyttä jäsenvaltioiden välillä ja EU-toimielinten kanssa.

Oli hyvä todeta jo ensimmäisessä keskustelussa, että jäsenvaltioilla on samansuuntainen tilannearvio. Meidän on rehellisesti tunnistettava ja tunnustettava ongelmat, jotka haittaavat unionin yhtenäisyyttä. Olemme tilanteessa, jossa arvot näyttävät huolestuttavasti eriytyneen Euroopassa. Eurooppa on oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien manner. Näistä perusperiaatteista on pidettävä kiinni, ja niihin kohdistuvia haasteita on torjuttava tehokkaasti.

EU:takin on arvioitava saavutettujen konkreettisten tulosten kautta. Liian usein joudumme toteamaan, että yhdessä annetut julkilausumat ovat jääneet sanojen tasolle, eikä niissä tehtyjä linjauksia ole kyetty toteuttamaan.  Unionijäsenyyteen kuuluva solidaarisuus edellyttää myös yhdessä tehtyjen päätösten toteuttamista. 

Euroopan unioni on maailman suurin talousalue. Meidän on keskityttävä kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseen. Tarvitsemme määrätietoista lainsäädännön kehittämistä sisämarkkinoilla kuten standardointia ja vapaakauppaa. On tehtävä kaikki voitava perusasioiden eli neljän liikkuvuuden (ihmiset, tavarat, palvelut, pääoma) eteen. Toimeenpanoon on kiinnitettävä parempaa huomiota ja on pidettävä kiinni siitä, mitä yhdessä sovimme.

EU:n kehittämisellä on oltava demokraattinen oikeutus ja kansalaisten hyväksyntä. Suomessa tämä on hoidettu tehokkaasti eduskunnan osallistuessa EU-kysymysten valmisteluun. Keskeisten kansallisten intressien ymmärtäminen ja toisinaan kansallisten erityisolosuhteiden liian vähäinen huomioiminen vaikuttaa mielikuviin unionista jokaisessa jäsenmaassa. Meillä Suomessa esimerkiksi biotalous on tällainen suuri kysymys tällä hetkellä. Bioenergialla on keskeinen merkitys EU:n uusiutuvan energian politiikassa ja säännösten kehittämisessä. Suomelle on tärkeää turvata kestävästi tuotetun biomassan kuten talousmetsistä korjattavan energiabiomassan ja teollisuuden sivutuotteiden käyttö uusiutuvana energianlähteenä.

Tarvitaan myös toisten kunnioittamista ja jäsenvaltioiden herkkyyksien ymmärtämistä.

Monilla jäsenmailla menee tällä hetkellä ihan liikaa energiaa oman edun puolustamiseen unionin sisällä. Tämäkin energia tarvittaisiin yhteisen rakentamiseen. On myös varmaa, että Iso-Britannian eroon käytettävät hengenvoimat kannattaisi käyttää kilpailukyvyn parantamiseen EU-tasolla.  

Keskustelu EU:sta on valitettavan usein mustavalkoista. EU ei ole hajoamassa, mutta se ei ole myöskään muodostumassa liittovaltioksi. Ääripäiden korostuminen julkisuudessa palvelee ääripäiden poliittisia intressejä. Kansalaisten useissa jäsenmaissa tuntemat huolet luovat vaarallista kaikupohjaa äärimmäisille näkemyksille.

Historia osoittaa, että EU:n kehitys tapahtuu enemmänkin evoluution kuin revoluution kautta. Historiasta on opittavaa; kansa erkaantuu jos integraation vauhti kiihtyy liiaksi. Tämän näimme jo ennen Brexitiä esimerkiksi perustuslakisopimusta koskevissa kansanäänestyksissä Ranskassa ja Hollannissa. 

EU:n on kehittämisessä on löydettävä ratkaisut nyt käsillä oleviin suuriin haasteisiin: muuttoliike ja ulkorajat, ulkoinen ja sisäinen turvallisuus, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys.

Muuttoliike on EU:lle keskeinen sisä- ja ulkopoliittinen kysymys, joka vaatii unionilta ja jäsenvaltioilta uudenlaista ajattelua ja toimintatapoja. Muuttoliikettä koskevien esitysten käsittely EU:ssa ei tällä hetkellä etene kovin joutuisasti.

Yhteiset järjestelyt tulisi saada nykyistä toimivammaksi varsinkin kun on olemassa riski, että muuttovirrat taas kääntyvät kasvuun. On jatkettava työtä pitkän aikavälin muuttoliikepolitiikkaa koskevan konsensuksen laajentamiseksi. Tässä on kyse siitä, miten vastuun ja solidaarisuuden periaatteista olisi sovellettava tulevaisuudessa.

Kasvun ja työllisyyden kannalta on oleellista, että sisämarkkinoiden tiivistämisessä päästään eteenpäin. Tämä on sekä yritysten, kuluttajien että työntekijöiden etu ja samalla EU:n kilpailukyvyn perusta. Sisämarkkinoiden sujuva toiminta ja pärjääminen globaalissa kilpailussa edellyttävät lisäksi ripeää etenemistä digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä. Samalla on varmistettava, että tuotetaan vähemmän, mutta parempaa sääntelyä.

Suomen kannalta on oleellista, että EU säilyy relevanttina kauppapoliittisena toimijana. On erittäin tärkeää myös, että EU jatkaa vapaakaupan edistämistä. EU on joutumassa tilanteeseen, jossa sen neuvottelemat kauppasopimukset eivät välttämättä tulekaan kokonaisuudessaan voimaan. Tämä suuntaus on huolestuttava. Myös komissio on kääntymässä protektionistisempaan suuntaan. Suomelle vapaakauppa ja sen edistäminen ovat elinehto.

Hyvät kuulijat,

Euroopan aseman vahvistaminen edellyttää unionilta vahvaa toimintakykyä ja yhtenäisyyttä. Tarvitaan kykyä kompromisseihin, vahvaa sitoutumista yhdessä tehtyihin päätöksiin ja niiden toimeenpanoa. Tarvitaan myös entistä parempaa toimeenpanon seurantaa. Unionin on keskityttävä olennaiseen ja uudistuttava saadakseen takaisin kansalaistensa luottamus. Unionia ja eurooppalaisia arvoja kannattaa puolustaa. Monista valuvioista huolimatta unioni on parasta mitä Euroopalle on tapahtunut.

Pitää myös muistaa, että olemme itse soutamassa sitä venettä emmekä saa antaa sen ajelehtia.