Pääministeri Juha Sipilän avauspuheenvuoro Vantaan 39. Elinkeinopäivässä

(muutosvarauksin)

Suomi vuonna 2025

Arvoisat vantaalaiset,

hyvät kuulijat,

Kiitän mahdollisuudesta puhua tässä jo 39. kertaa järjestettävässä Vantaan elinkeinopäivässä.

Otsikokseni on annettu ”Suomi vuonna 2025”. Tämä on sama vuosiluku kuin hallituksemme visiossa. Visiossamme todetaan:

”Suomi on vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.”

Tämän toteuttaminen edellyttää myös kaupunkien ja kuntien vahvaa panosta ja sitoutumista. Välittämisen ja turvallisuuden perusta luodaan lähellä ihmistä. Aivan oleellista on muistaa, että aito uudistaminen kumpuaa aina alhaalta ylöspäin. Uudistuminen ei onnistu ilman paikallisyhteisöissä tehtävää tärkeätä työtä.

Vuosi 2025 on samaan aikaan kaukana ja lähellä. Microsoftin perustaja Bill Gates on kuvannut tulevaisuuden ennakointia siten, että meillä on taipumus yliarvioida muutoksia kolmessa vuodessa ja aliarvioida niitä 10 vuodessa. Moni kehityskulku tuntuu hitaalta, mutta jälkeenpäin katsottuna muutosten mittaluokka onkin usein suurempi kuin on saattanut olettaa.

Täällä Vantaallakaan ei tarvitse katsoa kuin tämän Aviapoliksen alueen kehittymistä. Ei tätä tunnista samaksi kuin kymmenen vuotta sitten. Aviapolis on maamme nopeimmin kasvava yritysalue eri mittareista katsottuna. Kasvu on ollut nopeaa, ja suora junayhteys lentokentälle lisää entisestään Vantaan saavutettavuutta Helsingistä ja muualta Suomesta. Lentoasema on kokonaisuudessaan Vantaan merkittävin työpaikkakeskittymä ja sen merkitys koko Suomen kehitykselle on keskeinen. Kun tänä vuonna Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta arvioidaan kulkevan noin 16 miljoonaa matkustajaa, on matkustajamäärän vuonna 2025 arvioitu olevan jo 23 miljoonaa.

Bill Gatesin näkemys pätee usein tilanteisiin, joissa asiat ovat ajautumassa huonoon suuntaan. Aluksi emme hoksaa tulevaa romahdusta. Kun aikaa kuluu riittävästi, ongelma onkin sylissämme pahempana kuin ennakoitiin. Näin oli esimerkiksi vuoden 2007 tienoilla. Kustannustasomme hillitsemisessä epäonnistettiin. Samanaikaisesti käynnistyi finanssikriisi. Moni kuvitteli, että kyseessä oli kuin pahan unen tavoin ohimenevä suhdannekuoppa. Toisin kävi. Nämä ovat keskeinen seuraus tämän päivän noidankehäämme: velkaantumiseen, työttömyyteen ja kilpailukyvyn heikentymiseen.

Toisaalta monissa asioissa kolme vuotta on pitkä aika. Pakolaistilanne on tästä oiva esimerkki. Sen mittaluokkaa ja nopeutta ei osattu ennakoida. Akuutin tilanteen jälkeen edessä on pitkäaikainen kotouttamisen vaihe. Se muuttaa Suomea ja kaupunkejamme. Vantaalla on poikkeuksellisen hyvät edellytykset vastata tähän, vaikka haaste on suuri. Onhan Vantaa kaupungeistamme monikulttuurisimpia. Vantaalla vieraskielisten määrä on yli nelinkertaistunut tämän vuosituhannen aikana ollen tätä nykyä yli 14 prosenttia väestöstä.

Hyvät kuulijat,

On asioita, jotka myös tiedostamme harvinaisen hyvin, esimerkiksi väestön ikärakenteen muutos ja sen vääjäämätön vaikutus väestölliseen huoltosuhteeseen. Hyvinvointiyhteiskuntamme alkuaikoina yhtä ei-työssä olevaa kohden oli neljä työssäkäyvää. Vuonna 2030 heitä on kaksi.

Tästä huolimatta varautuminen kasvavaan palvelutarpeeseen ja väheneviin käsipareihin on ollut toivottoman hidasta. Meillä on nyt viimeinen hetki uudistaa sote-palvelujärjestelmämme.

Vastuu sote-palveluista kootaan kuntia suurempien itsehallintoalueiden vastuulle. Uudistuksen jälkeenkin suomalaisten kuntien tehtävät ovat edelleen laajat. Vaikka sote-palvelujen merkitys henkilöstöllä tai euroilla mitattuna on kunnille keskeinen, ovat kunnan kehittämisen mahdollisuudet ja elinvoiman eväät sittenkin muualla. Parhaimmillaan sote-uudistus ja sen edellyttämä itsehallintoalueiden perustaminen vapauttaa kuntien voimavaroja elinvoimakysymyksiin panostamiseen. Samalla se antaa mahdollisuuden selkeyttää julkisen hallinnon kansanvaltaan perustuvaa johtamista monien vertailukelpoisten maiden mallin mukaiseksi.

Hyvät kuulijat,

Toinen keskeinen kehityskulku on ollut kaupungistuminen. Olemme tässä muita Pohjoismaita selvästi jäljessä. Kahdenkymmenen suurimman kaupunkimme väkiluku on kasvanut noin 130 000 asukkaalla viimeisen viiden vuoden aikana. Yli puolet tästä on kohdistunut Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle. Tänä vuonna väestön kasvu on ollut Vantaalla suhteellisesti nopeinta suurten kaupunkien joukossa. Vantaan väkiluvun on ennakoitu kasvavan nykyisestä noin 213 000:sta vuoteen 2020 mennessä 224 000:een ja vuonna 2040 täällä asuisi jo 260 000 ihmistä. Jos kaupunkien kasvu jatkuisi viime vuosien tasolla, seuraavien 15 vuoden aikana niissä tarvitaan asuntoja 400 000 lisäasukkaalle.   

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen roolia arvioitaessa on tärkeää huomata, että ne ovat valtion näkökulmasta kaikki erilaisia, mutta sikäli samanarvoisia, että menestyäksemme tarvitsemme niiden erilaisia vahvuuksia ja voimavaroja. Toiseksi, jotta pärjäämme kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa osaajista ja osaamisesta, investoinneista ja tuotannosta sekä ns. luovan luokan asukkaista, suurimmilla kaupungeilla ja kaupunkiseuduilla on oma, erityinen roolinsa. Tässä pääkaupungin sekä sitä ympäröivän metropolialueen merkitys korostuu.

Kuten menestyvässä jääkiekkojoukkueessa, myös kaupunkipolitiikassa on niin, että jokaisen pelaajan ja ketjun panosta tarvitaan, mutta voittajajoukkueessa kärkipelaajien on tehtävä eniten maaleja. Tuemme hallituksessa kaupunkiseutujen ja kasvukäytävien sekä eri alueiden omiin vahvuuksiin perustuvan kilpailukyvyn parantamista. Tämä tapahtuu muun muassa kehittämällä sopimuspohjaista yhteistyötä valtion kanssa.

Konkretisoimme näitä linjauksia talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa pari viikkoa sitten. Haluamme sitoa ennakoivan rakennemuutoksen toimet selkeämmin osaksi aluekehittämisen kokonaisuutta.  

Valtio tekee pääkaupunkiseudun kanssa kasvusopimuksen osana metropolipolitiikkaa. Ensimmäistä kertaa järjestetään myös kasvuvyöhykekilpailu, josta valitaan 1-2 esitystä sopimusmenettelyyn. Kasvuvyöhykkeiden tavoitteena on lisätä liiketoimintaa, parantaa työvoiman liikkuvuutta laajalla työssäkäyntialueella, houkutella yritysten investointeja ja luoda palveluliiketoiminnan mahdollisuuksia. Kasvuvyöhykkeillä tähdätään myös kansainvälisen yhteistyön tiivistämiseen.

Kasvukäytäväpohjainen aluekehittäminen ja siihen kytkeytyvä kaupunkipolitiikka on Suomessa uutta. Mutta olen vakuuttunut, että meidän on tunnistettava näiden erilaisten, hallinnollisista rajoista riippumattomien, ihmisten ja yritysten arjessa näkyvien kasvukäytävien merkitys ja saatava niiden voimavaroja enemmän käyttöön palvelemaan koko maan kilpailukykyä. Vantaan sijainti tässäkin on erinomainen muun muassa osana Helsingistä Hämeenlinnaan ja Tampereelle ulottuvaa nk. Suomen kasvukäytävää. Paraneva logistiikka luo tälle edellytyksiä. Investoinnit lentoasemalla, kehärataan, pääradan välityskyvyn parantamiseen ja Helsingin ratapihan kehittämiseen ovat tästä esimerkkejä. 

Kun tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen katsotaan, saatamme nähdä sellaisenkin ajan, jolloin kasvukäytävä jatkuu Helsingistä Tallinnaan yhdistyen Rail Baltica -yhteyteen aina Keski-Eurooppaan saakka. Tällä olisi Suomen saavutettavuutta ja suorastaan geopoliittista asemaa mullistava vaikutus. Tällaisia visioita täällä pohjolan perukoilla tarvitaan kilpailukyvyn ja saavutettavuuden turvaamiseksi. Niitä on tarkasteltava ennakkoluulottomasti.

Valtio sitoutuu myös neuvottelemaan Helsingin seudun 14 kunnan ja kolmen muun suuren kaupunkiseudun kanssa maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimukset vuosille 2016–2019.  Niissä keskeisiä kysymyksiä ovat kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne, yhteisvastuullinen asuntopolitiikka sekä toimiva liikennejärjestelmä ja kestävä liikkuminen. Samoin niissä huomioidaan myös kasvaneesta maahanmuutosta aiheutuva asuntotarpeen kasvu. MAL-sopimuksiin sisällytetään nyt ensimmäistä kertaa myös digitalisaatioon ja liikenteen vaihtoehtoisiin käyttövoimiin liittyviä tavoitteita.

Hyvät kuulijat,

On hienoa, että tämä tilaisuus on jälleen järjestetty kaupungin ja yrittäjäjärjestöjen yhteistyönä. Ilman julkisen ja yksityisen sektoreiden toimijoiden uudenlaista yhteistyötä Suomen suunta ei muutu. Tähän minulla on kaksi huomiota, jotka käsittelevät valtiota ja kaupunkeja niiden elinkeinopoliittisissa toimenpiteissään.

Ensinnäkin, yrittäjyydessä on pohjimmiltaan kysymys asenteesta. Tässä etenkin julkisen puolen kannattaisi ottaa mallia Yhdysvaltain Delawaren osavaltion kuvernööri Jack Markellista. Kuulin, että hän kuvasi suhdettaan yrittäjiin seuraavasti: "Minun tehtäväni on ymmärtää teidän businestä paremmin kuin kukaan muu". Tämä tarkoittaa, että valtion tai kaupunkien toimijoiden olisi ymmärrettävä yrittämisen lainalaisuuksia ja luomaan sille edellytyksiä.

Tästähän on kysymys muun muassa normien purkamissa. Viime viikolla Helsingissä pidetyn OECD:n hallintoministerikokouksen yhteydessä julkistettu raportti kertoo, kuinka esimerkiksi Britanniassa on byrokratian purkamisella säästetty yrityksiltä 10 miljardia puntaa neljän vuoden aikana. Belgiassa saavutettiin kansalaisille ja yrityksille 1,25 miljardin euron säästöt.

Toinen huomioni koskee sitä, että olemme perinteisesti liiaksikin ajatelleet, että julkista valtaa tarvitaan hätiin vasta sitten, kun on kysymys markkinavirheiden korjaamisesta. Julkisella vallalla pitää olla myös kykyä luoda markkinoita. Kaupungeissa tämä tarkoittaa esimerkiksi innovatiivisten julkisten hankintojen ja muiden tulevaisuusinvestointien hyödyntämistä.

Hyvät kuulijat,

Opiskelijoilla on tapana sanoa ”Mitä ylioppilaat tänään, sitä Suomi huomenna.” Kun katsoo Vantaan kehitystä, tekemisen meininkiä ja mahdollisuuksia, voisi myös todeta, että mitä Vantaa tänään, sitä Suomi huomenna. Ollaan rohkeita, investoidaan, rakennetaan vahvuuksien varaan, ollaan ketteriä ja innovatiivisia, toimitaan älykkäästi ja energiatehokkaasti, tiivistetään yhteyksiä maailmalle ja käännetään monikulttuurisuus voimavaraksi. Näinkin voisi kuvata visiota Suomesta 2025.

Kiitos.