Tutkimuslaitosuudistus- blogi

Ympäristötiedon foorumin koordinaattori Johanna Kentala-Lehtonen: Välittäjäorganisaatiot tieteen ja päätöksenteon rajapinnassa: Ympäristötiedon foorumi ympäristötieteellisen tiedon ja tiedontarpeen välittäjänä

Ennusteiden mukaan eräs tärkeimmistä työtehtävistä tulevaisuudessa on laajan tietomassan suodattaminen ja siitä olennaisen löytäminen niin organisaatioiden kuin yhteiskuntienkin päätöksenteon tueksi.

Tutkijoiden ja tutkimuksen määrä maailmassa on lisääntynyt viime vuosikymmeninä eksponentiaalisesti ja päivittäin julkaistaan vähintäänkin tuhansia tutkimustuloksia, joiden vieminen käytäntöön voisi parantaa ihmisten hyvinvointia ja terveyttä, ympäristön tilaa, työn tehokkuutta, teknologian kehitystä, ja niin edelleen.

Haasteena tämän päivän maailmassa ei siten niinkään ole tutkimuksen puute kuin tiedon välittyminen ja tutkimusaiheiden kohdentaminen siihen, mistä todella tarvitsemme tietoa. Paljon riippuu myös alasta, kuinka paljon tieteellistä tietoa käytetään hyväksi päätöksenteossa tai toiminnan kehittämisessä.

Ympäristötieteen alalla tähän ongelmaan on herätty, kun vuosikymmenten ponnisteluista huolimatta ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon kaltaiset ympäristöongelmat pahenevat vuosi vuodelta. Tietoa ongelmien luonteesta ja niihin soveltuvista ratkaisuvaihtoehdoista on kerääntynyt jo parin vuosikymmenen ajalta ja päätöksenteon tueksi on rakennettu IPCC:n ja IPBES:in kaltaisia tieteellisiä arviointiorganisaatioita, jotka tukevat kansainvälisiä päätöksentekoprosesseja.  Tieteellisen tiedon ja päätöksenteon kohtaaminen erityisesti kansallisella tasolla kaipaa silti edelleen vahvistamista.

Tähän tarpeeseen vastaamaan on Suomessakin syntynyt niin kutsuttuja välittäjäorganisaatioita, joiden tehtävä on toimia tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välisessä tieteen ja politiikan rajapinnassa eli sekä välittää tutkimustietoa päättäjien käytettäväksi että päättäjien tutkimustarpeita tutkijoiden tietoon.

Ensimmäinen tällainen organisaatio ympäristötieteen alalla Suomessa on vuonna 2010 perustettu Ympäristötiedon foorumi, joka on Helsingin yliopiston, ympäristöministeriön, Nesslingin säätiön, Suomen ympäristökeskuksen, Ympäristöareenan, Kuntaliiton ja Koneen säätiön yhdessä muodostama verkosto. Vuodesta 2014 lähtien verkostolla on ollut palkattu koordinaattori, jonka avulla toimintaa on kyetty laajentamaan. Huomionarvoista on, että tällä hetkellä foorumin toimintaa rahoittavat pääasiassa sen jäseninä olevat säätiöt. Vastaava säätiöiden rooli tieteellisen tutkimuksen välittäjänä on Yhdysvalloissa ollut käytäntönä jo pitkään.

Ympäristötiedon foorumin päätoimintatapoja ovat päättäjien ja tutkijoiden vuoropuheluun suunnatut tapahtumat, jotka usein perustuvat juuri julkaistuihin tutkimustuloksiin, mutta voivat syntyä myös päättäjien tarpeista. Yhteistyötä tehdään niin VN-TEAS -hankkeiden kuin eduskunnan ympäristövaliokunnankin kanssa. Ympäristövaliokunnan avoimet kokoukset, joihin Ympäristötiedon foorumi on järjestänyt ohjelman, ovat yksi esimerkki päättäjien tarpeita kuuntelevasta tieteellisen tiedon välitystoiminnasta.

Foorumi julkaisee myös päättäjille suunnattuja tiivistelmiä tapahtumistaan otsikolla ā€¯Puheenvuoroja Ympäristötiedon foorumin tilaisuudestaā€¯. Näiden tavoitteena on tarjota helppo lähestymistapa tutkimustietoon ja laajentaa tilaisuuksien kattavuutta paikallaolijoita laajemmalle piirille.

Viime keväänä Ympäristötiedon foorumi teki uuden aluevaltauksen lähtemällä mukaan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitushakuun osana hankekonsortioita niin kutsutuksi vuorovaikutuspartneriksi. Foorumin piirissä nähtiin, että STN-hankehaussa korostunut vuorovaikutustoiminta tutkimuksen tekijöiden ja sen käyttäjien välillä vastaa foorumin päätyötä ja on siten sellaista, jonka pariin foorumi voisi toimintaansa laajentaa.

Myös Euroopan unionin tutkimusrahoitushauissa on viime vuosina korostunut entistä vahvemmin vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden merkitys. Myös tämä korostaa tarvetta sellaisen asiantuntemuksen kehittämiseen, joka tuo tutkimuksen tekijöitä ja tiedonkäyttäjiä yhteen juuri oikeassa vaiheessa tutkimuksen suunnittelua sekä huolehtii siitä, että tutkimuksen tulokset myös päätyvät käytäntöön.

Vaikka tällaista asiantuntemusta olisi ensisijaisesti löydyttävä tutkimusorganisaatioilta itseltään, ei ole haitaksi että tutkijoiden ja päätöksentekijöiden rajapintaan syntyy myös erillisiä organisaatioita, joille tämän asiantuntemuksen vaaliminen on päätyö. Tämä mahdollistaa osaltaan sen, että tutkijoilla on enemmän aikaa keskittyä tutkimiseen ja tutkimustulosten löytämiseen, kun apua on saatavilla tutkimuksen kohteiden tavoittamiseen ja tutkimustuloksista viestimiseen.

Johanna Kentala-Lehtonen
Kirjoittaja toimii Ympäristötiedon foorumin koordinaattorina ja vapaa-ajallaan viimeistelee väitöskirjaa ilmastopolitiikasta Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakouluun

Lisätietoja tutkimuslaitosuudistus-blogista