Tutkimuslaitosuudistus-blogi

Tiedottaja Heta Koski: Tiedon rakastajille riittää töitä

Luulitko tietäväsi, että Itä-Suomen hovioikeus antaa muita hovioikeuksia lievempiä tuomioita raiskauksista? Minä luulin. Eikä ihme, onhan jopa Wikipedia-artikkeliinkin lisätty maininta ”2000-luvulla huomiota kansan keskuudessa ovat herättäneet Itä-Suomen hovioikeuden useat päätökset, joissa sen on koettu kohtelevan seksuaalirikoksiin syyllistyneitä turhan ymmärtäväisesti.” Olin kuitenkin väärässä.

Aloitin hiljattain töiden ohella tiedejulkisuuden opinnot Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaan vetämälle aloituskurssille oli saatu mielenkiintoisia vierailijaluennoitsijoita, esimerkiksi pitkän poliittisen uran jälkeen Sydänliiton pääsihteeriksi siirtynyt Tuija Brax. Hän kertoi varsin karua kertomusta siitä, miten tutkimustiedon hyödyntäminen poliittisessa päätöksenteossa voi olla välillä hyvinkin vaikeaa: ”Valitettavasti kaikki poliitikot eivät rakasta tietoa.” Kaikki eivät kestä niin hidasta päätöksentekoprosessia, mikä tieteeseen pohjautuen olisi mahdollista.

Brax kertoi myös havahduttavan esimerkin yhdestä tutkimusviestinnän kipupisteestä – tärkeän tiedon hautautumisesta vaikealukuisiin raportteihin. Toimiessaan oikeusministerinä vuosina 2007–2011 Brax joutui kohtamaan raiskausrikoksista langetettuja tuomioita koskevan kritiikin ja kohun. ”Yleisessä tiedossa” tai ainakin julkisessa keskustelussa tuntui olevan vallalla käsitys, että nimenomaan Itä-Suomen hovioikeus kohtelee seksuaalirikollisia silkkihansikkain.

Oikeusministeri antoi tutkijoiden tehtäväksi selvittää asian. Syntyi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksiä ja ohjeita 13/2012: Selvityksiä raiskausrikoksista – 214-sivuinen raporttijärkäle, jonka pelkkä sisällysluettelokin on viisi sivua. Raportin päätuloksissa todettiin, että ”Tilastollinen tarkastelu ei tue otaksumaa, että maan eri osissa seurattaisiin toisistaan poikkeavia tuomitsemislinjoja.” Itä-Suomen hovioikeuden tuomiot EIVÄT siis olleet muita hovioikeuksia lievempiä. Järjestettiin kuulemma tiedotustilaisuuskin, mutta kuinka kävi? Vielä kolme vuotta myöhemmin Google-haku sanoilla ”Itä-Suomen hovioikeus” tuottaa lähinnä osumia, jotka vahvistavat virheellistä tietoa.

Tuota tutkittua tietoa sen sijaan joutuu etsimään kissojen ja koirien kanssa. Miksi kukaan jaksaisi nähdä vaivaa, kun alkuperäinen tarina on niin kutkuttavan inhottava? Mikään määrä tiukkaa faktaa ei riitä kumoamaan virheellisiä tietoja, jos virheellisten tietojen taustalla on omaan maailmaankuvaan paremmin sopiva ja tunteisiin vetoava tarina.

Meidän, jotka rakastamme tietoa, on pystyttävä parempaan. Meidän on puhuttava totta, mutta myös kerrottava paremmat tarinat, jos haluamme voittaa väärinkäsitykset ja valheet. Hyviä vinkkejä ja ohjeita tutkimustiedon jakamiseen tarjoaa esimerkiksi tuore Tieto käyttöön -viestintäopas.

Heta Koski

Kirjoittaja työskentelee tiedottajana CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy:ssä ja opiskelee tiedeviestintää Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa.

Lisätietoja tutkimuslaitosuudistus-blogista