Tutkimuslaitosuudistus-blogi

Kansanedustaja Raija Vahasalo: Tutkimuslaitosuudistus – Mitä seuraavaksi?


Lääketieteessä pyritään antamaan hoitoa, jonka toimivuus perustuu tutkimukseen. Suoneniskennästä ja peräruiskeista on päästy antibiootteihin ja sytostaatteihin. Politiikassa toimitaan edelleen usein tarinaniskennän ja raharuiskeiden tasolla.

Lainsäädännössä pitää pystyä toimimaan tutkitun tiedon, eikä vain esitettyjen arvioiden perusteella. Siihen suuntaan olemme menossa. Valtioneuvosto hyväksyi 5.9.2013 periaatepäätöksen valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistukseksi. Yksi uudistuksen tärkeimpiä tavoitteita on ollut keskittää tutkimuksen resursseja. Pienen maan rajalliset resurssit pitää kohdistaa niin, että turvataan mahdollisimman hyvä tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus.

* * *

Tutkimuslaitosuudistus on hyvä alku lisätä tiedettä päätöksenteon tukena. Tekemistä riittää tuleville vaalikausille. Miten tiedepolitiikkaa tulee johtaa? Esimerkiksi tutkijoiden ja kansanedustajien Tutkas-seura ehdotti alkuvuodesta tiedeministeriä Suomeen.

Tiedeministerin tehtävänä olisi vastata tutkimustoiminnasta. Esityksen kannattajat katsovat, että tutkimusasiat ovat pirstaloituneet niin moneen ministeriöön, että niiden kokoaminen yhden ministerin vastuulle parantaisi tieteen asemaa.

* * *

Itse en kannata erillistä tiedeministeriä enkä tiedeministeriötä.

Tiedeministeri valittaisiin poliittisilla ansioilla, ei tieteelliseen substanssiin perustuen. Kun perustuslakiin on kirjattu: "Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu", ei poliittinen tiedeministeri edistä tieteen vapautta.

 

Toiseksi, tiedettä ei pidä irrottaa opetuksesta. Tieteellisen tutkimuksen ja yliopistollisen opetuksen tulee olla vahvassa yhteydessä.

 

Kolmanneksi, tutkimusrahoituksen on hyvä tulla laaja-alaisesti eri tutkijoiden käyttöön. Silloin yksi suuri viisaus ei sanele sitä, mitkä alat ja millainen tutkimus ansaitsee rahoitusta. 

* * *

Sen sijaan, että keskitetään tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikka yhdelle ministerille, on tärkeää kehittää tieteen käyttämistä päätöksenteon tukena. Sen pitää olla mahdollisimman laajasti koko hallintoa läpileikkaava asia.

Kansleri emeritus Kari Raivio linjasi ansiokkaasti valtioneuvoston kanslian tilaamassa raportissa 2014, miten tutkittua tietoa voidaan käyttää päätöksenteon tukena. Raportin ehdotuksiin kuuluu, että valtioneuvoston kansliassa pitää olla tiedeneuvonantajan virka. Tämän lisäksi jokaisessa ministeriössä tarvitaan tutkimusjohtaja. Lainsäädännön valmistelun tukena tulee käyttää tehokkaammin tutkittua tietoa, etenkin lakien vaikutusten arvioinnissa. 

* * *
Monien merkittävien uudistus- ja investointihankkeiden vaikutusarvioinneissa on tulkinnanvaraisuutta. Olisikin tärkeää avata nämä myös julkisen tieteellisen arvioinnin kohteeksi riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta päästäisiin mahdollisen taiteesta järkevän tieteeseen.

Raija Vahasalo                       
Kansanedustaja, Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen