Kaikki me tunnemme kuuluisan sanonnan ennustamisen vaikeudesta. Yhtä lailla tunnemme ja huomaamme todeksi muutoksen, joka ympärillämme tapahtuu ja tuntuu vain kiihtyvän. Samalla, kun ennustamisesta on tullut entistäkin vaikeampaa, tarvitsemme entistä parempaa ennakointia varautuaksemme tulevaan – ja ennen kaikkea kyetäksemme tarttumaan sen mahdollisuuksiin.

Modernit megatrendit kuten digitalisaatio, väestönmuutos, kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja globalisaatio vaikuttavat laaja-alaisesti. Ne myös mylläävät työmarkkinoita ja työn tekemisen tapoja vääjäämättä uusiksi. Hallituksen tulevaisuusselonteon aiheena on työn murros ja suomalaisen työn tulevaisuus. Selonteon ensimmäinen osa, jossa rakennetaan jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta, annetaan eduskunnalle kesäkuussa 2017.

Tulevaisuusselonteon tavoitteena on lisätä ymmärrystämme työhön vaikuttavista kehitystrendeistä ja luoda pohjaa ratkaisuille, jotka vahvistavat mahdollisuuksiamme menestyä myös tulevaisuuden olosuhteissa. Selontekoa varten on analysoitu työn muutokseen vaikuttavia tekijöitä, muutosten kuvauksia, tulevaisuuden kuvia ja oletuksia nykyhetkestä.

Odotuksissa tuottavaa ja merkityksellistä tietotyötä

Maaliskuun alussa valmistuneen VTT:n laatiman tilannekatsauksen perusteella on tunnistettu kaksi erillistä keskustelulinjaa: työn tuottavuuteen ja kilpailukyvyn kehitykseen liittyvä keskustelu ja työn merkityksellisyyteen liittyvä keskustelu.

Tuottavuuteen ja kilpailukyvyn kehitykseen liittyvät etenkin kysymykset siitä, miten saadaan uudet teknologiat käyttöön nopeasti ja tehokkaasti, miten tehostetaan organisaatioita ja miten voidaan lisätä työn määrää.

Työn uusia muotoja ja merkityksellisyyttä korostavassa keskustelussa kyseenalaistetaan perinteinen työn määritelmä. Määrittelyn tarve liittyy erityisesti digitalisaation ja alustatalouden mukanaan tuomaan tietotyön muutokseen.

Yksilön ja yhteiskunnan kannalta haasteena on se, että näiden keskustelujen välillä on usein kuilu. Oleellista onkin nyt miettiä, miten tätä kahtiajakoa saadaan lievennettyä ja löydetään polkuja kohti uudenlaista työtä.

Sillanrakennusta uteliaisuuden kautta

On jo laajalti ymmärretty, että työ ei lopu ihmisiltäkään, mutta sen sisältö saattaa muuttua radikaalistikin. Tulevaisuus tuonee kone- ja ihmistyön yhä syvenevää ja saumattomampaa yhteistoimintaa. Näissä visioissa ihmiset tekevät ennen kaikkea niitä töitä, missä koneet ovat heikkoja. Ihmistyötä tarvitaan kosolti myös siksi, että loppukäyttäjät ovat lopulta toisia ihmisiä.

Kaikki tekniikka pitää myös keksiä, kehittää, markkinoida, käyttää ja lopulta kierrättää. Ihmisten roolina on tulevaisuudessakin mahdollisuuksien ja ongelmien tunnistaminen, niihin tarttuminen ja niiden muokkaaminen koneavusteiseen jatkojalostukseen soveltuviksi.

Analyysin perusteella työn murroksessa ei ole kyse siirtymisestä yhdestä tavasta tehdä töitä johonkin toiseen, vaan moneen erilaiseen tapaan. Työ muuttuu asioiden tuottamisesta merkitykselliseksi vuorovaikutukseksi, organisaatiot ja työn käytännöt muuttuvat pysyvistä väliaikaisiksi ja verkostomaisiksi. Osaaminen ja koulutus muuttuvat entistä enemmän jatkuvaksi oppimiseksi. Toimeentulo muuttuu useista puroista koostuvaksi.

Tämän näköalan valossa on tärkeää, että jo nyt valmistellaan ja kokeillaan uusia tapoja toimia myös toimeentulon turvaamiseksi. Suomen ennakkoluuloton perustulokokeilu on ajan hermolla ja on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta.

Kaikki kuvaukset työn murroksesta ovat väistämättä yksinkertaistuksia. Todellisuudessa muutos tulee olemaan monisävyisempää ja varmasti ennakoimattomampaa. Yleensä tapahtuu jotain, mitä kukaan ei osannut etukäteen nähdä. Lisäksi muutos etenee eri aloilla ja alueilla eri tahtiin ja eri tavalla, eikä aina niin reilustikaan.

Miltä sitten näyttäisi tuottavuuden ja merkityksellisyyden yhdistävä työn tulevaisuus? Tällaisessa tulevaisuuskuvassa työn kirjo monipuolistuu kattamaan sekä perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden että uudemmat työn ja toimeentulon ansainnan muodot. Näitä ovat esimerkiksi monipuoliset tavat hankkia toimeentuloa hyödyntämällä globaaleja alustoja, verkostoitunut ja liikkuvissa yhteisöissä tapahtuva ongelmanratkaisu sekä perustulon tukemana tapahtuva toimeliaisuus. Työtä tehdään monissa paikoissa, erilaisia oppivaan tekoälyyn perustuvia sovellutuksia hyödyntäen ja monenlaisten organisaatiomuotojen kautta.

Menestys tuossa tulevaisuudenkuvassa ei tule sitä pelkäämällä tai välttelemällä. Tarvitsemme luottamusta tulevaisuuteen ja uskoa omaan pärjäämiseen. Tulevaisuusselonteko on yksi väline tuon luottamuksen rakentamisessa. Jaetun ymmärryksen varaan voidaan osaltaan rakentaa visioita toivottavasta tulevaisuudesta sekä keskustella toimenpiteistä, joilla visioihin päästään. Tämä keskustelu on syksyllä käynnistyvän selonteon toisen vaiheen keskeinen elementti.