Digitalisaatio muuttaa maailmaa – tarvitaanko politiikan tueksi uusia mittareita?

Pilvipalvelujen, tekoälyn ja muiden digitalisaation uusien ilmentymien myötä olemme astumassa digitalisaation toiselle
aikakaudelle, mikä haastaa talouspolitiikan ja sitä tukevan mittauksen.
Bruttokansantuotteen (bkt:n) mittausperiaatteet ovat sinänsä käypiä myös digitaloudessa mutta käytännön toteutuksessa
monet digitalisaation ilmentymät on toistaiseksi huomioitu puutteellisesti. Digitalisaation johdosta bruttokansantuotteen
vuosimuutokset ovat tulleet aliarvioiduiksi viime aikoina.

Bkt:n ja materiaalisen hyvinvoinnin mittaushaasteet liittyvät viiteen asiakokonaisuuteen:

1. digitalisaatioon liittyvien hintojen sekä toisaalta tarjonnan määrän, laadun ja kirjon nopeisiin muutoksiin,
2. erikoistuneiden välikäsien vähäisempään merkitykseen mm. verkossa tapahtuvan itsepalvelun myötä,
3. ilmaisten ja mainosrahoitteisten verkkopalvelujen laajenevaan käyttöön,
4. monikansallisten yritysten vero-optimointi erityisesti aineettomiin tuotannontekijöihin liittyen sekä
5. nousevaan alusta-, jakamis- ja keikkatalouteen, jossa yksityishenkilöt saattavat olla samanaikaisesti sekä tuottajina että
kuluttajina.

Edellä mainitut kohdat 2–5 nakertavat veropohjaa; kohtien 1–3 johdosta indeksoidut sosiaalietuudet saattavat nousta
tarpeettoman nopeasti.

Työtä digitalisaation vaikutusten huomioimiseksi bkt:n mittaamisessa on jatkettava ja on syytä harkita täydentävää
satelliittikirjanpitoa. Bkt:n ohella tarvitaan myös täydentäviä hyvinvointimittareita.