Sektoritutkimustyöryhmän mietintö

ISBN 978-952-5631-18-0, ISSN 0782-6028

 

Julkaisu  (57 sivua, 758 kt)

 

Tiivistelmä

Työryhmän tehtävänä oli laatia valtioneuvoston 7.4.2005 tekemän periaatepäätöksen edellyttämä kokonaissuunnitelma valtion sektoritutkimuksen ja sen resurssien kohdentamiseksi yhteiskunnan muuttuneiden tarpeiden mukaan. Työssä tuli tarkastella sektoritutkimuksen kokonaisorganisaatiota, perusrahoituksen kehittämistä kilpaillun rahoituksen suuntaan, yhteistyön tiivistämistä korkeakoulujen kanssa, ministeriöiden sitomattomien tutkimusvarojen kehittämistä, yksittäisiä elinkeinoja palvelevan sektoritutkimuksen ja Suomen elinkeinorakenteen keskinäistä vastaavuutta sekä tutkimuslaitosten organisointimalleja.

Työryhmä katsoo, että kehittämistoimet tulee keskeisiltä osiltaan perustaa tilaaja-tuottaja-mallin mukaiseen toimintaan. Työryhmä esittää seuraavaa:

- Sektoritutkimuksen ohjaaminen organisoidaan valtioneuvoston tasolle, lähtökohtana hallitusohjelma. Valtioneuvosto antaa hallituskauden alussa erityisen sektoritutkimuspäätöksen.

- Keskeiset ohjausmekanismit valtioneuvoston tasolla ovat hallituksen strategia-asiakirja, vuotuiset kehysriihet ja talousarviot sekä talouspoliittinen ministerivaliokunta.

- Sektoritutkimuksen kenttä kootaan neljäksi aihepiiriksi: alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit; osaaminen, työ ja hyvinvointi; kestävä kehitys; turvallisuus. Jokaista aihepiiriä varten nimetään valtioneuvoston päätöksellä omistajista (ministeriöt), tutkimuksen muista hyödyntäjistä ja asiantuntijoista koostuva tilaajakonsortio. Konsortioiden asema ja tehtävät määritellään asetuksella. Konsortiot laativat tutkimusohjelmista koostuvan aihepiirin tutkimusagendan, jota toteutetaan sopimusperusteisesti.

- Konsortioiden suunnittelun ja arvioinnin kohteena olevat määrärahat ovat valtion talousarviossa omistajaministeriöiden budjettimomenteilla. Määrärahat kootaan pääosin tutkimuslaitosten perusrahoituksesta ja ministeriöiden sitomattomista tutkimusvaroista. Varojen määrä nostetaan asteittain vähintään puoleen kunkin aihepiirin sektoritutkimuksen perusrahoituksesta.

- Tutkimustiedon tuottajat: tutkimuslaitokset, korkeakoulut ja muut tutkimusorganisaatiot kilpailevat tutkimusohjelmien tehtävistä laadulla ja relevanssilla. Tuottajat muodostavat temaattisia tuottajakonsortioita.

- Sektoritutkimukseen osallistuminen on osa korkeakoulujen yhteiskunnallista palvelutehtävää.

- Ministeriöillä on edelleen hallinnonalansa laitosten tulosohjaustehtävä.

- Julkisin varoin tuotettujen aineistojen, tilastojen ja rekisteritietojen käyttöönsaannin ehtoja on väljennettävä.

- Kansainvälistymisen lisääminen vaatii kaikkien toimijoiden yhteistyötä, samoin tutkijaliikkuvuuden lisääminen keskeisenä kehittämiskohteena. Tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönotto avaa uusia mahdollisuuksia tutkimuslaitoskentän rakenteelliseksi kehittämiseksi. Myös sektoritutkimuksen muut kehitettävät alueet, kuten yhteisrahoituksen mekanismit, kustannuslaskenta ja laskutusperiaatteet saavat merkittävän kehityssysäyksen tilaaja-tuottajamallin käyttöönotosta.

Tilaaja-tuottaja-malli on askel kohti suurempia, hyvin resursoituja toiminnallisia kokonaisuuksia. Kaikkiaan kysymys on uudesta toimintakulttuurista, jossa tilaajakonsortioilla on selkeä muutosorganisaation rooli. Konsortioiden onnistumista tehtävässään tulee arvioida seuraavan hallituskauden päättyessä.