Pääministeri Juha Sipilän puhe Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan 40-vuotistilaisuudessa

(muutosvarauksin)

Arvoisat Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan jäsenet,

Hyvät naiset ja herrat,

turvallisuuspolitiikka, maanpuolustus ja Suomen valmius kohdata kriisejä ovat näinä päivinä kaikkien huulilla. On yhtäältä huolestuttavaa, että niistä on tarvetta käydä vakavaa keskustelua, sillä se kertoo paljon maailmasta, jossa elämme.

Toisaalta on kuitenkin erittäin rohkaisevaa huomata, että keskusteluvalmius ja keskustelun taso näistä asioista on Suomessa nousussa. Tästä kiitos kuuluu kaikille niille toimijoille, jotka tekevät hartiavoimin töitä sen puolesta, että keskustelu ja analyysi turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta olisi faktoihin perustuvaa, laajapohjaista ja ennakkoluulotonta.

Yksi tällaisen keskustelun ylläpitäjistä on jo 40 vuoden ajan ollut Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Haluankin esittää MTS:lle parhaat kiitokseni sen tekemästä työstä sekä parhaat onnitteluni tämän merkkipaalun saavuttamisesta. Vahva työnne jatkukoon – nelikymppisen parhaat vuodet ovat tunnetusti vasta edessä.

Pidän erittäin arvokkaana sitä, että MTS:n työssä kohtaavat puoluerajat ylittävä parlamentaarinen yhteistyö ja laajempi yhteiskunnallinen asiantuntemus turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta. Turvallisuuspolitiikka ja maanpuolustus ovat aihepiirejä, joiden käsittelyssä tarvitaan päiväkohtaisten agendojen yläpuolelle nousevaa pohdintaa. Tämä on viime vuosina vain korostunut, kun turvallisuusuhat ovat moninaistuneet ja toimintaympäristömme läpinäkyvyys on heikentynyt.

MTS tunnetaan paitsi seminaareistaan, myös vuosittaisista mielipidetutkimuksistaan, joita seurataan ja luetaan tarkasti. Tämän vuoden raportti on tulossa joulukuun alussa, ja tulee olemaan hyvin mielenkiintoista nähdä, miten kulunut vuosi 2016 monine värikkäine käänteineen on heijastunut suomalaisten mielipideilmastoon.

MTS aloitti työnsä vuonna 1976, jolloin Jimmy Carter valittiin Yhdysvaltain presidentiksi ja Helmut Schmidt uudelleen Länsi-Saksan liittokansleriksi. Kiinassa Mao Zedong kuoli, ja Neuvostoliitossa Leonid Brežnev täytti 70 vuotta. Ajat ovat muuttuneet melkoisesti, vaikka samat maat tai niiden perilliset otsikoissamme tälläkin hetkellä ovat.

Hyvät kuulijat,

maanpuolustus on yhteinen asiamme. Sen keskiössä on luonnollisesti sotilaallinen maanpuolustus, joka on kehittynyt muuttuvien aikojen mukana siihen muotoon, jollaisena sen tänään näemme niin varuskunnissa kuin puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissäkin. Sen rinnalla ja sitä täydentäen miehet ja naiset eri puolilla Suomea tekevät erinomaista vapaaehtoista maanpuolustustyötä.

Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä pohtia sitä, mitä muuta Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan puolustamiseen tässä hetkessä ja ajassa kuuluu.

Olemme nimittäin Suomessa ja monissa muissa länsimaisissa yhteiskunnissa olleet viime aikoina eri syistä hyvin perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä siitä, mikä on yhteiskuntiemme reaktio- ja toimintakyky nopeasti muuttuvassa todellisuudessa. Miten yhteiskuntamme vastaa uusiin haasteisiin, ja miten saamme kansalaisemme muutokseen mukaan?

Britanniassa äänestettiin kesällä EU:sta lähtemisen puolesta. Yhdysvalloissa valittiin presidentiksi henkilö, jonka valintaa monet pitivät viimeiseen saakka hyvin epätodennäköisenä. Euroopassa on tulevan vuoden aikana edessä joukko vaaleja, joissa yhteiskunnallinen ilmapuntari voi värähtää uuteen asentoon.

Demokraattisen järjestelmän täytyy kestää erilaiset vaalitulokset. Mutta vielä tärkeämpää on se, että demokratia kestää myös vaalitulosten jälkeiset ajat – siis sen, miten instituutioita ja valtaa käytetään.

Demokraattisten instituutioiden ja toimintatapojen arvostus on huolestuttavalla tavalla rapautumassa. Perusarvojen ja -vapauksien loukkauksista on tulossa pelottavan hyväksyttyjä. Sananvapautta käytetään liian usein väärin. Kansainvälisen oikeuden peruspilareita ja käytänteitä ylenkatsotaan. Totuus ei ole niin tärkeää, kunhan kerrottu juttu muuten lentää.

Suomessakin tilanne on viime vuosina muuttunut. Samaa mieltä ei kaikkien totisesti tarvitse olla, päinvastoin. Yhteiskuntaamme saa haastaa muuttumaan ja suoriutumaan paremmin. Ihmisten huolet ovat todellisia.

Mutta pystyykö nykyinen yhteiskuntarakenteemme käsittelemään noita huolia? Onko poliittisella järjestelmällä enää riittävää legitimiteettiä? Valikoituuko avainpaikoille jatkossa pragmaattisia ongelmanratkaisijoita vai helppoja ratkaisuja tarjoavia populisteja? Kansan hiljainen enemmistö jää yhä useammin katsomopaikoille seuraamaan, kun äänekkäimmät ryhmät muokkaavat ilmapiiriämme ja toimintatapojamme.

Tässä tulemme maanpuolustuksen laajempien peruskysymysten äärelle, nimittäin demokraattisen yhteiskuntamme kivijalkojen puolustamiseen. Myös tällainen maanpuolustus kuuluu meistä jokaiselle puoluepolitiikkaan, sukupuoleen, ikään, syntymämaahan, etniseen taustaan tai uskontoon katsomatta. Suomi on yhteinen asiamme, ja me rakennamme ja puolustamme sitä myös vastaisuudessa yhdessä. Avoimesti, moniäänisesti, kuuntelevasti, suvaitsevaisesti.

Tämä on erityisen tärkeä asia muistaa nyt, kun olemme aivan satavuotisjuhlamme kynnyksellä. Satavuotias Suomi ei ole ulkomuseo, vaan yhteinen elävä kotimme.

Hyvät naiset ja herrat,

viittasin jo edellä siihen, että vuodesta 2016 on jo nyt tullut kovin tapahtumantäyteinen, vaikka vuotta on vielä yli kuukausi jäljellä.

Tämä on saanut jotkut tahot kiirehtimään sitä, että Suomen pitäisi nopeasti päivittää käsitystään maailmanpolitiikan suuresta kuvasta. Konkreettisesti on esitetty muun muassa sitä, että kesällä eduskunnan käsittelyyn annettua valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa tulisi jo nyt päivittää; Britannian Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin valinnan Yhdysvaltain presidentiksi katsotaan muuttaneen suursäätilaamme merkittävästi.

On totta, että molemmat mainitut tapahtumat ovat monessa suhteessa historiallisia ja niillä tulee olemaan merkittäviä seurauksia sekä Euroopassa että kansainvälisessä politiikassa laajemminkin.

On kuitenkin muistettava, että Britannia ei ole vielä edes virallisesti jättänyt eroanomustaan eikä Trump ole astunut virkaansa. Ulkopolitiikka on kestävyyslaji, eikä johtopäätöksiin kannata hypätä starttipistoolin ensimmäisestä laukaisusta.

Kesäkuussa valmistunutta ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa ei myöskään kirjoitettu mihinkään staattiseen ideaalitilanteeseen. Sen toimintaympäristökuvaus alkaa lauseella: ”Voimakas muutos ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristössä jatkuu niin Suomen lähialueilla kuin maailmanlaajuisesti.” Samassa yhteydessä todettiin myös: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muuttuneelle toimintaympäristölle ovat ominaisia muutoksen nopeus ja ennustamattomuus.”

Lisäksi huomioitiin se, että ulkoisilla muutoksilla on monenlaisia vaikutuksia Suomen sisäiseen kehitykseen, sisäiseen turvallisuuteen ja yhteiskunnan kriisinkestokykyyn. Näitä teemoja käsiteltiin myös toukokuussa julkistetussa sisäisen turvallisuuden selonteossa.

Tämän lisäksi olemme tehneet viime vuosina erittäin tärkeää, hallinnonalojen rajat ylittävää työtä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden hahmottamisessa. Kyber- ja hybridiuhkien kaltaiset ilmiöt haastavat meitä jatkamaan tätä työtä edelleen.

On tärkeää katsoa maailmaa sellaisena kuin se on – ei sellaisena kuin haluaisimme sen olevan.

Tällaiseen maailmaan laadimme nyt myös puolustusselontekoa, jonka valmistelu on jo pitkällä. Tulemme siinä päivittämään analyysimme Suomen sotilaallisesta toimintaympäristöstä ja linjaamaan sen, mitä puolustuskykymme ylläpito tulee merkitsemään. Puolustusselonteko on monella tapaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ”sisarselonteko” – on selvää, että esimerkiksi näiden molempien selontekojen toimintaympäristöanalyysi on samanlainen.

Haluan tässä yhteydessä esittää erityiskiitokseni eduskunnan seurantaryhmälle, joka on ollut mukana molempien selontekojen valmisteluprosesseissa. Seurantaryhmä on ollut erinomaisen aktiivinen ja sitoutunut työhönsä ja antanut valmisteluprosessiin arvokkaita kommentteja.

Hyvät kuulijat,

EU ei ole pystynyt tarjoamaan terrori-iskujen ja alueellisen epävakauden huolestuttamille kansalaisilleen riittävää turvallisuuden tunnetta. Tämä on aivan keskeinen asia, jota unionin tulee petrata sekä kansalaistensa että oman itsensä vuoksi. Syyskuun epävirallisessa EU-päämiesten kokouksessa Bratislavassa totesimme, että EU ei ole täydellinen, mutta se on paras välineistä, joilla voidaan vastata uusiin haasteisiin. Näistä haasteista keskeisimpiin kuuluu sisäinen ja ulkoinen turvallisuus.

EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys ei siis maailman myllerryksessä pienene vaan päinvastoin vahvistuu. Sama johtopäätös on vedetty myös monissa muissa meille läheisissä EU-jäsenmaissa. Voimme unionin sisällä tehdä paljon enemmän jo aiemmin sovittujenkin päätösten toimeen panemiseksi. Me olemme Suomena valmiita kantamaan oman osuutemme unionin vahvistamisesta turvallisuusyhteisönä.

Tästä yksi osoitus on se, minkä tekin varmasti eilen uutisista kuulitte: olemme viime kuukausina aktiivisesti selvittäneet mahdollisuutta perustaa EU:n hybridiosaamiskeskus Suomeen. Selvitystyö on edennyt nopeasti ja hyvin. Taustalla tässä oli kuluvan vuoden huhtikuussa julkistettu EU:n hybriditiedonanto. Sen toimenpidesuosituksiin sisältyi kehotus jäsenmaille harkita hybridiuhkien vastaisen osaamiskeskuksen perustamista. Suomi tarttui asiaan ja aloitti keskustelut asiasta heti keväällä. Keskeisten kumppanimaiden vastaanotto asiaan ja Suomen johtorooliin on ollut positiivinen. Helsingissä viime viikolla pidetyssä kokouksessa kaikki mukana olleet tahot – 12 maata sekä EU:n ja Naton edustajat – ilmaisivat alustavan tukensa keskuksen perustamiselle.

Jo ennen kesäkuun Brexit-äänestystä teimme Ranskan kanssa julkilausuman, jolla peräänkuulutimme EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista. EU-mailla täytyy olla poliittista tahtoa laajentaa yhteistyötä kriisinhallinnasta Euroopan ja eurooppalaisten turvallisuuden takaamiseen. EU:n täytyy pyrkiä vahvistamaan kilpailukykyistä ja innovatiivista eurooppalaista puolustusteollisuutta. Voimme panostaa unionissa enemmän tutkimukseen ja huoltovarmuuteen. Myös EU:n ja Naton yhteistyön strategista otetta on edelleen vahvistettava.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka voivat nousta unionin yhtenäisyyden ylläpitäjinä tärkeään asemaan. Olemme Suomena toistuvasti vahvistaneet sitoutumisemme EU:n yhteisvastuulausekkeen ja keskinäisen avunannon lausekkeen toimeenpanoon. Ne eivät ole tyhjiä kirjaimia. Tulemme EU-päämiesten kesken käsittelemään joulukuun Eurooppa-neuvostossa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian turvallisuuden ja puolustuksen alalle laadittavaa toimintasuunnitelmaa. Tulen nostamaan esille sen, että EU:n on tärkeää pystyä osoittamaan konkreettinen ja uskottava lisäarvonsa Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisessa. Yhdessä sovittavien toimien täytäntöönpanossa tulee edetä viivytyksettä, oli kyse sitten Euroopan suojelusta tai kriisinhallintayhteistyön kehittämisestä.

Suomen kannalta on erittäin viisasta pitää huoli EU:n toimintakyvystä ja olennaiseen keskittymisestä nyt, kun sekä keskipakoisvoimat että ulkoiset paineet pitävät unionia pihdeissään.

Myös Suomen muiden kansainvälisten kumppanuuksien vahvistaminen jatkuu. Ruotsi on tässä erityisasemassa myös jatkossa. Haluamme hyödyntää edistyneen kumppanin asemamme Natossa maksimaalisesti. Tiivis kansainvälinen puolustusyhteistyö eri kumppaneiden kanssa on Suomen etujen mukaista. Siksi jatkamme monipuolista osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan ja kriisinhallintaoperaatioihin.

Yhdysvallat säilyy meille tärkeänä kumppanina niin puolustuspolitiikan saralla kuin muutenkin huolimatta siitä, mikä administraatio Washingtonissa on vallassa. Meille tärkeää on, että Yhdysvallat noudattaisi aiempia kansainvälisiä sitoumuksiaan eikä ryhtyisi toimiin, jotka heikentävät sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Uuden presidentin toimia on vaikea ennakoida, mutta aiempien kiinnikkeiden puuttuessa hän voi periaatteessa pystyä yllättämään kansainvälisissä toimissaan myös positiivisesti. Aika näyttää.

Venäjästä analyysimme on selväpiirteinen: sen kehitys on huolestuttavaa sekä maan sisäisten että maan ulkoisten toimien valossa. Venäjän toimet esimerkiksi Aleppon pommituksissa ovat olleet kansainvälisen oikeuden räikeitä rikkomuksia.

Samalla pidämme keskusteluyhteydettä Venäjään erittäin tärkeänä. Tämän keskusteluyhteyden merkitys tunnustetaan myös EU:ssa nyt laajasti, ja meidän rooliamme tässä arvostetaan. Yksikään konflikti tai erimielisyys ei ole ratkennut ilman sitä, että keskustellaan ja kuunnellaan ja että keskustelukumppaniin suuristakin näkemyseroista huolimatta suhtaudutaan arvostavasti. Ihmisten väliset kontaktit ovat yksi naapuruussuhteemme vakauden takeista. Tämän vuoksi pidämme myös pakotteiden ulkopuolella olevan taloudellisen kanssakäymisen ja venäläismatkailijoiden virran uudelleen vahvistumista tervetulleena.

Viime päivinä on kuultu puheenvuoroja siitä, että Suomen tulee olla varautunut tulemaan toimeen omillaan, jos suurvaltapolitiikan mannerlaatat alkavat liikkua. Tähän haluan todeta: jos tällainen tilanne syntyisikin, olisimme siihen moniin muihin maihin verrattuna hyvin varautuneita, sillä olemme pitäneet maanpuolustuskyvystämme ja -tahdostamme hyvää huolta kaikki nämä vuodet. Tästä haluan osoittaa kiitokseni niin puolustushallinnolle kuin kaikille vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekeville järjestöillekin.

Sotilasliittoon kuulumattomana maana olemme joka tapauksessa viime kädessä siinä tilanteessa, että turvallisuutemme syntyy omasta toiminnastamme. Meille on tärkeää se, että olemme valinnoillamme turvallisuuden tuottaja niin Itämeren alueella kuin laajemminkin.

Panostuksia maanpuolustukseen tulee jatkaa ja vahvistaa. Tulemme jatkossakin puolustamaan koko Suomea, ja tulemme jatkossakin pitämään huolta siitä, että maa-, meri- ja ilmavoimien toimintaedellytykset ovat kunnossa. Tulemme varautumaan niin entisiin kuin uusiinkin turvallisuusuhkiin.

Puolustusvoimien aiemmin leikattua materiaali-investointirahoitusta on hallitusohjelman mukaisesti jo asteittain lisätty Ilkka Kanervan vetämän parlamentaarisen selvitysryhmän esittämälle tasolle. Nyt valmistelussa olevassa puolustusselonteossa resurssitarkastelua jatketaan edelleen – eikä vähiten sen vuoksi, että käsillä ovat päätökset strategisten suorituskykyhankkeiden eli merivoimien aluskaluston ja ilmavoimien hävittäjähankinnan toteuttamisesta.

Uusien hävittäjien hankinnassa kyse on kansantuotteeseen suhteutettuna suunnilleen yhtä suuresta ponnistuksesta kuin 90-luvun alkupuolen Hornet-hankinnoissa. Hävittäjähankinnat ajoittuvat tälle ja kolmelle seuraavalle hallituskaudelle. Tälle ajanjaksolle osuu myös ikääntymiskulujen suurin piikki. Näiden maanpuolustuksen kannalta tärkeiden hankintojen rahoittamisesta onkin löydettävä mahdollisimman suuri parlamentaarinen yhteisymmärrys.

Tällainen suuri hankintahan tarkoittaa sitä, että puolustusbudjettimme tulee todellisuudessa olemaan keskimäärin 300–400 miljoonaa euroa suurempi kuin esimerkiksi tämän vuoden budjetin 2,9 miljardia euroa. Tästäkin on varmasti tärkeää käydä laajapohjaista keskustelua.

Vaikka emme tiedä, mikä on maailman tilanne 30 vuoden kuluttua, lienee kuitenkin varmaa, että uusi teknologia Suomen puolustamiseen tulee jatkossakin maksamaan paljon. Parlamentaarisen selonteon käsittelyn rinnalla tulen hakemaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa yhteisymmärrystä investointien rahoituksesta.

Arvoisat kuulijat,

vaikka hallitus itse analysoi jatkuvasti Suomen turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä, tarvitaan aiheesta myös runsaasti muuta pohdintaa ja moniäänistä keskustelua. Asiantuntijaraportit ja -lausunnot ovat tärkeä lisä analysoitaessa alati muuttuvaa ulkopoliittista toimintaympäristöämme, jossa tilannekuvamme tulee olla tarkka ja ajantasainen.

Erilaiset näkemykset auttavat meitä luomaan moniulotteisen kokonaiskuvan siitä, millaisessa maailmassa me tällä hetkellä elämme, ja millaisia vaikutuksia muutoksella on meidän kansalliseen varautumiseemme.

Tätä keskustelua jatkakaamme myös tässä tilaisuudessa.

Vielä kerran lämpimät onnittelut 40-vuotiaalle Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnalle!