Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Juha Sipilä, Lars Løkke Rasmussen ja Mark Rutte
Suomen, Tanskan ja Alankomaiden pääministerit: ”Vahvan ja yhtenäisen Euroopan unionin puolesta”

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 5.8.2017 10.30
Kolumni

Julkaistu EUobserverissa 4.8. ja Lännen Median lehdissä 5.8.

Euroopan unioni on maailman suurin kauppaa käyvä yksittäinen ryhmittymä ja kehittynein talousalue. Tästä saamme kiittää laajoja, vapaaseen kaupankäyntiin pohjaavia sisämarkkinoitamme. Vaurautemme perustuu Euroopan unionin sisällä ja globaalisti käytävään kauppaan. Se luo kasvua ja työpaikkoja ja mahdollistaa hyvinvointivaltion palvelujen rahoittamisen. Liberaalin talouspolitiikan jatkaminen on välttämätöntä, jotta Eurooppa säilyttää asemansa maailman vauraimpien ja tärkeimpien talousalueiden joukossa.

Kansalaisten tuen ja laillisen oikeutuksensa varmistamiseksi Euroopan unionin on, arvoihin perustuvana yhteisönä, tarpeen keskittyä päätöksenteossaan, rahankäytössään ja toimissaan suuriin linjoihin – toimiin, jotka tuovat todellista eurooppalaista lisäarvoa ja konkreettisia tuloksia kansalaistemme hyväksi. Meidän on pystyttävä varmistamaan elinvoimainen ja nykyaikainen talous, joka luo kasvua ja työpaikkoja kansalaisillemme. Meillä on oltava tehokkaita keinoja tarttua laajamittaiseen sääntöjen vastaisen maahanmuuton ongelmiin. Ja meidän on kyettävä tarjoamaan ratkaisuja Euroopan turvallisuushaasteisiin. Lisäksi Euroopan unionin on keskityttävä jo tehtyjen päätösten toimeenpanoon ja seurantaan. Nyt ei ole oikea hetki käynnistää uusia suurhankkeita, epämääräisiä toimielinkeskusteluja – tai perussopimuksia koskevia uudistuksia.

Meidän on kehitettävä ja vahvistettava sisämarkkinoita

Ajoittain tuntuu sille, että pidämme vapaakaupan hyötyjä itsestään selvyyksinä. Kuluttajat ja yritykset ovat tottuneet yli 500 miljoonan kuluttajan sisämarkkinoiden tuomiin hyötyihin – sen sijaan, että meillä olisi edelleen 28 erillistä markkina-aluetta, joita sääntelisivät 28 eri maan kansalliset säännöt ja standardit. On kuin itsestään selvää, että eurooppalaiset yritykset käyvät kauppaa vapaasti ilman teknisiä esteitä ja tullitarkastuksia. EU:n byrokratiasta valittaessamme meiltä tahtoo unohtua, että Brysselissä toimiva virkakoneisto usein korvaa vastaavaa laajaa kansallisten tulliviranomaisten, kauppaneuvottelujen ja virkakoneistojen synnyttämää byrokratiaa. 

Meidän onkin syytä muistuttaa itseämme saavuttamistamme merkittävistä eduista ja jatkaa sisämarkkinoiden kehittämistä. Euroopan markkinoilla on edelleen huonosti yhteentoimivia aloja, joilla kuluttajahinnat ovat liian korkealla. Esimerkiksi Euroopan energiamarkkinoiden integraatiota pitäisi parantaa halvemman ja puhtaamman energian tuottamiseksi. Uusien teknologisten kehitysaskelien ja yhteiskuntiemme digitalisaation lisäksi meidän on kehitettävä digitaalisia sisämarkkinoita sähköisen kaupankäynnin ja sähköisten palvelujen tehokkuuden ja turvallisuuden takaamiseksi. Nämä ovat alueita, joilla Euroopan unionin on saavutettava konkreettista edistystä tulevina vuosina.

Sisämarkkinoilla on myös sosiaalinen ulottuvuus. Uskomme, että työvoiman vapaa liikkuvuus tuo talouselämälle valtavia hyötyjä kautta Euroopan. Yksi sisämarkkinoiden peruspilareista on oikeus hakea työtä, opiskella ja harjoittaa liiketoimintaa kaikkialla Euroopassa. Samalla meidän on kyettävä torjumaan sosiaalista polkumyyntiä ja etuuksien väärin perustein tapahtuvaa käyttöä sekä estettävä yritykset vapaan liikkuvuuden väärinkäytöksiin ja hyödyntämiseen petostarkoituksessa. Asiat on hoidettava käytännönläheisesti ja erilaisia kansallisia sosiaalijärjestelmiämme sekä työmarkkinaosapuolten keskeistä asemaa kunnioittaen. Jos kansalaiset kokisivat tapamme toteuttaa eurooppalaista lainsäädäntöä epäoikeudenmukaiseksi tai järjen vastaiseksi, vapaan liikkumisen nauttimalta tuelta putoaisi pohja.

Globalisaation ja vapaan kaupan puolesta

Euroopan unionin osuus maailmankaupasta on 33 % [mukaan lukien EU:n sisäinen kauppa]. Maailmanlaajuisesti Euroopan unioni on neuvottelut 45 vapaakauppasopimusta 75 maan kanssa. Euroopan unionin työpaikoista 31 miljoonaa nojaa EU:n ulkopuolisiin maihin tapahtuvaan vientiin. Vähän aikaa sitten solmimme laajan vapaakauppasopimuksen sekä Etelä-Korean että Kanadan kanssa – ja aivan hiljattain myös Japanin kanssa. Näillä sopimuksilla vauhditetaan Euroopan vientiä ja luodaan uusia työpaikkoja. Uskomme vahvasti, että Euroopan on jatkettava globaalin vapaakaupan puolesta puhumista ja tarjottava johtajuutta aikana, jolloin protektionismi on taas nostamassa päätään. Meidän on kyettävä suojautumaan epäreilulta kaupalta, mutta sitä ei tule käyttää tekosyynä protektionismin sallimiselle. 

Globalisaation ja vapaakaupan eduista hyötyäkseen Euroopan on pysyttävä kilpailukykyisenä. Vanhojen, kilpailukykynsä menettäneiden teollisuuden alojen suojeleminen ulkopuoliselta kilpailulta köyhdyttää vain itseämme. Sen sijaan, meidän kaikkien on harjoitettava innovointia, sopeutettava elinkeinorakennettamme, investoitava vahvasti tutkimus- ja kehitystoimintaan, kehitettävä koulutusjärjestelmiämme ja uudistettava työmarkkinoitamme. Ilman uudistuksia ja sopeuttamistoimia taloutemme kärsivät ja teemme karhunpalveluksen sekä nykyisille että tuleville eurooppalaisille sukupolville.

Samalla meidän on kuitenkin huolehdittava myös siitä, että globalisaation hyödyt koskettavat kaikkia kansalaisiamme. Myönteiset talous- ja kasvukäyrät eivät itsessään riitä. Niiden tulee johtaa uusien työpaikkojen syntymiseen, ansiotason kohoamiseen ja mahdollisuuksien avautumiseen kaikille kansalaisille. Jos näin ei käy – kuten olemme nähneet sekä Euroopassa että muualla – ulkopuolelle jääneiden levottomuus ja tyytymättömyys ruokkivat vihaa ja epäluuloa poliittisia järjestelmiämme kohtaan. Hallitusten tehtävä on laatia ohjelmia globalisaation myötä syntyvän vaurauden jakamiseksi kaikkien yhteiskuntaryhmien eduksi.

Euroopan unionin uudistumistarve on aivan ilmeinen, jotta voimme sopeutua globalisaatioon ja hyötyä siitä. Mutta vastuunjaon on oltava selkeä. Joissakin asioissa tarvitaan EU-tason toimia – jotkin asiat taas kuuluvat kansallisten hallitusten vastuulle. Digitaalisten sisämarkkinoiden ja Euroopan energiamarkkinoiden kehittäminen ovat luonnollisestikin EU-tason asioita. Selkeää lisäarvoa saadaan myös yhteisistä tutkimus- ja kehitysohjelmista.

Mutta muut ponnistelut edellyttävät kansallisia toimia. Jäsenvaltioiden hallitusten on otettava vastuu työmarkkinoita ja koulusta koskevista uudistuksista. Nuorisotyöttömyyttä on mahdoton poistaa eurooppalaisin aloittein, jos sen syynä on kansallisen työmarkkinalainsäädännön joustamattomuus. Ei pidä kuvitella, että uusia politiikkaohjelmia ja rahoitussiirtoja tekemällä Euroopan unioni voisi tarjota ratkaisuja kansallisen tason ongelmiin. Ei siis luoda odotuksia, joihin emme pysty vastaamaan. Keskitytään sen sijaan saamaan aikaan tuloksia niillä aloilla, joilla yhteisin ponnisteluihin on järkevää ja eurooppalaista lisäarvoa ajatellen syytä ryhtyä.