Työn murroksesta ja sen vaikutuksista on esitetty erilaisia skenaarioita. Vaikka erilaisissa tilastoissa selviä merkkejä perustavanlaatuisesta työn muuttumisesta ei vielä näy, yleinen tuntuma on, että käsillä oleva muutos on poikkeuksellinen verrattuna aiempiin. Globalisaatio, digitalisaatio, robotisaatio ja tekoäly tulevat muuttamaan työelämää kiihtyvällä vauhdilla ja tavoilla, joita on etukäteen vaikeaa ennakoida.

Neljäs teollinen vallankumous merkitsee muutoksia työn sisällöissä ja tekemisen tavoissa, työntekijän ja työnantajan välisessä suhteessa ja tulon muodostuksessa. Työn murros edellyttää uudenlaista osaamista ja haastaa nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme.  Entistä useamman työura tulee sisältämään työtä, yrittäjyyttä ja tarvetta osaamisen uusintamiseen – usein jopa samanaikaisesti.

Korkea osaaminen on ollut yksi Suomen keskeisistä kilpailueduista kansainvälisesti. Globaali kilpailu osaajista on kiristynyt, ja tässä kilpailussa Suomen on pystyttävä pärjäämään paremmin. Tuoreen pk-yritysbarometrin mukaan yli puolet yrityksistä kokee osaavan työvoiman saatavuuden jo rajoittavan kasvua.  Samaan aikaan suomalaisten koulutustason nousu on pysähtynyt ja nuorten osaaminen on laskusuunnassa.  Lähes miljoonalta aikuiselta puuttuu riittävät taidot digitaalisen teknologian hyödyntämiseen.  Suomi ei ole riittävän houkutteleva kansainvälisille huippuosaajille, tutkijoille ja opiskelijoille.  

Kestävän kasvun ja yritysten kilpailukyvyn turvaamisen kannalta huippuosaajien ja osaavan työvoiman saatavuus on ihan ydinkysymys. Yksilön näkökulmasta koulutus, osaaminen ja jatkuva uuden oppiminen ovat keskeisimpiä keinoja selviytyä työn muutoksesta. Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta työikäisen väestön työllisyysaste on saatava korkeammaksi, jotta väestön ikääntyessä varmistetaan korkea arvonluonti ja hyvinvointivaltion rahoituspohja.  Osaamista ja sen uudistamista on tuettava, mutta samalla pitää tarkastella uudelleen vastuunjakoa yksilön, työnantajan ja julkisen vallan välillä.

Yksilöiden opiskelua tuetaan vuosittain sadoilla miljoonilla euroilla lukuisien eri järjestelmien kautta. Opintotuen lisäksi nuorten ja aikuisten opiskelua tuetaan elämäntilanteesta riippuen muun muassa opintolainahyvityksellä, erilaisilla ateriatuilla, aikuiskoulutustuella, työttömyysturvalla, vuorottelukorvauksella, kuntoutusrahalla ja oppisopimuksen opintososiaalisilla etuuksilla. Etuuksia maksavat Kelan lisäksi muun muassa työttömyyskassat ja Koulutusrahasto. Jokaiseen etuuteen liittyy hieman erilaisia ehtoja, rajoituksia ja velvoitteita, ja etuuksien rahoituspohja vaihtelee.

On korkea aika selvittää, millainen etuus- ja palvelujärjestelmä turvaisivat parhaiten osaavan työvoiman saatavuuden ja yksilölle osaamisen hankkimisen, kehittämisen ja uusintamisen läpi työuran. Tarvitaan 2030-luvun ’osaamisturvaa ’ -  turvaa, joka olisi yksinkertainen, ennakoitava ja joustava. Tätä työtä tehdään TOIMI-hankkeessa.

Uudistaminen edellyttää arvovalintoja, ja haastaa myös poliittisen järjestelmän. Sosiaaliturvaa ei voi aidosti uudistaa, jos kaikki nykyinen pitää säilyttää. Uuden luominen edellyttää myös rohkeutta luopua vanhasta.  Jos kykenemme uudistamaan järjestelmämme tavalla, joka varmistaa kestävällä tavalla tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen, varmistamme samalla Suomen edellytykset pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.