Toimitettua-kirjoitussarja

Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushankkeen kirjoitussarjassa hankkeen ohjausryhmän jäsenet tarkastelevat sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin teemoja eri näkökulmista.

Blogit (Toimitettua-kirjoitussarja)

Sosiaaliturvassa kohdataan yhä moninaisempia elämän ja arjen tilanteita

Päivi Sillanaukee Julkaisupäivä 17.4.2018 13.00 Blogit

TOIMI-hanke on käynyt yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen – uudistamaan sosiaaliturvaa. Meillä on Suomessa tällä hetkellä melko kattava sosiaaliturva, jonka piiriin kuulumme asumisen perusteella. Monet muut Euroopan valtiot, jotka ovat rajanneet sosiaaliturvaansa tiukemmin työhön perustuvaksi pitävät nykyistä malliamme melkein perustulona ja seuraavat kehitystämme ihaillen. Me puolestaan tähyämme vuoroin eri maihin ja poimimme paloja sieltä täältä. Ongelmamme onkin juuri tuo eri aikoina palasista rakentunut, monimutkainen, ristiriitaisia kannusteita sisältävä ja työelämän kanssa osittain jo nyt yhteensopimaton kokonaisuus. Yksinkertaistamiselle ja useampia erilaisia työskentelyn muotoja tunnistavalle sosiaaliturvalle on tarvetta myös ulkopuolisten arviointien perusteella (mm. OECD 3/2018).

Kansainvälinen vertailu on tärkeää, koska emme elä suljetussa yhteiskunnassa. Meillä on paljon liikkuvuutta ja on olennaista, että sosiaaliturvamme vastaa liikkuvuuden tuomiin haasteisiin. Voimme oppia toisten maiden järjestelmistä, mutta on huomattava, ettei mitään mallia voi siirtää sellaisenaan maasta toiseen.

Uudistustyössä on varottava kiinnittymästä liikaa yhteen malliin. Tärkeämpää on tarkastella tavoitteita ja päämääriä ja keksiä vasta sitten keinot niihin pääsemiseksi. Haluammeko perhekohtaista vai yksilökohtaista turvaa? Onko saajajoukko nykyisellään miltä osin väärä? Pitääkö sosiaaliturvan olla vastikkeellista vai vastikkeetonta? Syyperusteista vai perustuloa? Pitääkö sen kannustaa työn vastaanottamiseen vai antaa mahdollisuus valita missä määrin osallistuu työn tekoon ja hyvinvointivaltiomme rahoittamiseen?

Tärkeää on huomata, että kysymyksiin ei ole oikeita vastauksia. Kaikki lähtee arvoperustasta. Voimme tutkimuksella tuottaa tietoa siitä, miten erilaiset valinnat vaikuttavat yhteiskuntaan. Sen jälkeen on poliittinen päätös, kenelle haluamme turvaa tarjota ja millä ehdoin.

Alustatalous ja työn uudet muodot haastavat sosiaaliturvaa. Mitä jos työstä saakin palkaksi bitcoineja tai esimerkiksi ilmaisen matkan? Toisaalta työn käsitettä kaikkiaan on problematisoitu, koska teemme työtä palkatta myös kotona ja järjestöissä ja tämäkin työ on arvokasta, vaikka palkkaa ei maksettaisikaan. Sosiaaliturvan rahoituksen kannalta on kuitenkin muistettava se, että joku rahoittaa sosiaaliturvan. Hyväksyttävyyden edellytyksenä on, että niin maksajan kuin etuuden saajan on koettava järjestelmä oikeudenmukaiseksi. Maksaja miettii, kenelle kaikille haluaa maksaa ja mitä saajalta edellyttää. Saaja miettii, saako riittävästi ja ennakoitavasti, vai onko tarpeen nousta barrikadeille.

Ihannesosiaaliturva vastaa elämän kriisitilanteisiin ja niihin hetkiin, kun itseään ei pysty elättämään. Olennaista tulee jatkossa olemaan etuuksien ja palveluiden parempi yhteen sovittaminen, osaamisen päivittäminen ja sujuvat polut työelämään.

Kaikki eivät missään uudistuksissa ole voittajia. Byrokratialoukkuja voidaan helpottaa ja poistaa esimerkiksi yhtenäistämällä etuuksien käsitteistöä, kuten hallituksen kehysriihen päätöksessä korottaa minimipäiväraha työttömyysetuuksien tasolle. Prosessejakin voidaan yksinkertaistaa jo olemassa olevan lainsäädännön puitteissa. Jos sosiaaliturvan tavoitteista onnistutaan pääsemään sopimukseen, voimme edetä valittuun suuntaan hallitusti portaittain.

Keskustelu ja eri vaihtoehtojen vaikutusten tarkastelu on ennen seuraavia eduskuntavaaleja tärkeää, jotta äänestäjille ja päättäjille olisi selvää mille arvopohjalle ja kannusteille eri vaihtoehdot rakentuisivat, mitä mikäkin muutos sosiaaliturvassamme tarkoittaisi ja miten niin tuet kuin palvelutkin voidaan rahoittaa työn murroksessa ja väestömme ikääntyessä.