Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Pitkäjänteinen t&k-rahoitus -kirjoitussarja
Mart Saarma ja Indrek Tammeaid: Innovaatiopolitiikka Virossa – mitä hyvää, mitä kehitettävää?

Julkaisuajankohta 28.10.2021 15.07
Mart Saarma ja Indrek Tammeaid
Mart Saarma ja Indrek Tammeaid

Viron kehitys uudelleenitsenäistymisestä (1991) lähtien on ollut kiistattomasti ilmiömäinen. Jäsenyys Euroopan Unionissa, euroalueessa, NATO:ssa ja OECD:ssa on integroinut Viron tiiviisti läntisiin instituutioihin. Viron talouselämä on uudistunut ja kasvanut ja Viron digitalisaatioloikka tunnetaan kansainvälisenä menestystarinana.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet Viron koulutus- ja terveydenhuoltosektorit, joiden hyvää tasoa ja merkittäviä saavutuksia kannattaa tarkastella erityisesti suhteessa niihin käytettävissä oleviin rajoitettuihin resursseihin.

Viron ja Suomen keskeiset TKI tunnusluvut

  Suomi Viro
     
Bruttokansantuote  (milj. €) 240 097,0 27732,3
T&K panostukset  6 715,1 453,0
Yritysten T&K menot 4 407,9 241,5
T&K henkilöstö 51 494 6 448
   niistä tutkijoita 39 984 4 992
T&K henkilöstö yksityisellä sektorilla 29 713 2 639
   niistä tutkijoita 22 865 1 950
T&K henkilöstö yliopistoissa ja korkeakouluissa 17 002 2 953
   niistä tutkijoita 13 411 2 439
Patenttihakemukset v. 2019 (WIPO patent report) 1 321 31
Eurostat 20.09.2021
   

Myös Viron tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan kenttä, erityisesti Viron tiedemaailma, on lujittanut asemiaan.

Viron TKI-kentän erityispiirteet 

Viron erityispiirteenä voi pitää TKI-kentän ja talouselämän etäisyyttä toisistaan. Voi sanoa, että Viron talouskehitys on itse asiassa tapahtunut suuressa määrin riippumatta merkittävistä investoinneista tiedesektorin kehitykseen - ja tiedesektorin kehitys on ollut riippumatonta talouskehityksestä.

Julkisen sektorin rahoitus tutkimus- ja kehittämistoiminnalle on ollut Virossa merkittävää ja vahvasti kallellaan perustutkimuksen suuntaan. Kun Suomessa yksityisen sektorin TKI-investoinnit ovat karkeasti ottaen 2/3 TKI-kokonaisinvestoinneista, niin Virossa yksityisen sektorin TKI-investoinnit muodostavat alle puolet kokonaisinvestoinneista. Samaa kuvastaa Viron ministeriöiden TKI-rahoitus vuonna 2019: Viron tiede- ja opetusministeriön osalta 166 miljoonaa €, Viron talousministeriön osalta 14 miljoonaa €. Positiivista on, että talousministeriö on kasvattamassa panostustaan merkittävästi vuodesta 2021 alkaen.

Viron erityispiirre Suomeen nähden on, että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Virosta käytännössä puuttuvat sektoritutkimuslaitokset. Osasyynä tähän ovat vuosituhannen vaihteessa tehdyt yliopistojen ja erillisten tutkimuslaitosten reformit, jolloin tutkimustoiminta valtaosin keskitettiin yliopistoihin. 

Erovaisuuksia löytyy myös immateriaalioikeuksiin liittyvästä lainsäädännöstä. Kun Suomen yliopistoissa tehtävän tutkimuksen IPR-oikeudet riippuvat rahoituslähteestä, niin Virossa ne lähtökohtaisesti kuuluvat yliopistoille. Merkittävä ero Suomeen verrattuna on myös TKI-lähtöisten patenttihakemusten ja -salkun pienuus niin yliopistoissa kuin erityisesti yksityisellä sektorilla.

Suomen tiede- ja teknologianeuvosto, nykyiseltä nimeltään tutkimus- ja innovaationeuvosto, luotiin vuonna 1987 OECD:n suosituksesta. Suomen esimerkkiä noudattaen myös Viroon luotiin Tiede- ja kehittämisneuvosto (Teadus- ja Arendusnõukogu), TAN, vuonna 1994. Päällisin puolin samaan tarkoituksen luotujen neuvostojen vaikutus maidensa TKI-toimintaan on ollut hyvin erilainen.

Suomen keskeisen tutkimus- ja innovaatioelimen rooli maansa ja myös laajemmin Euroopan innovaatiopolitiikan uudistajana oli ensimmäisten vuosikymmenien ajan merkittävä. Viron TAN:n rooli maansa innovaatipolitiikan suuntaamisessa on jäänyt valitettavasti vaatimattomaksi perustamisesta lähtien. 

Viron onnistumiset?

  • Viron tärkein onnistuminen on ollut selkeä panostus ja menestyminen inhimillisen pääoman kehittämisessä koulutuksen kautta.
  • Yliopisto- ja tiedesektoria on uudistettu menestyksellisesti. Tutkimuksen infrastruktuuriin on investoitu huomattavasti ja sen tuloksena tiedesektori on vahvistunut. Tarton yliopisto on entisistä Itä-Euroopan maista korkeimmalla yliopistojen rankinglistalla ja Tallinnan teknillisellä yliopistolla (TalTech) on samalla lailla johtava asema teknisten yliopistojen vertailussa. Clarivate Analyticsin vuoden 2020 listalla huippututkijoiden joukossa (0,1 prosenttia maailmassa eniten viitatuista tutkijoista) on kymmenen virolaista tutkijaa. Erittäin vahvasti kilpaillussa tutkimusrahoituksessa (Horizon 2020) Viro on toiseksi parhaiten sijoittuva maa asukaslukuun nähden.
  • Viron start-up-yritysten kenttä on tuottanut jo seitsemän ns. yksisarvista (yli miljardin euron arvoista) kasvuyritystä. Tällä mittarilla Viro on Israelin jälkeen maailman kärkisijoilla asukaslukuun suhteutettuna. Kansainvälistä kärkitasoa on myös Viron kasvuyritysten kyky hakea kansainvälistä yksityistä kasvurahoitusta. Näissä menestystarinoissa Viron tiedemaailmalla ja yliopistoilla on kuitenkin vaatimaton rooli. Viron kasvuyritysten menestys on vahvasti perustunut tähän mennessä varsin kapeasti Saas-palveluliiketoimintamallille. Viime aikoina on ollut huomattavissa tiedelähtöisten kasvuyritysten lisääntymistä.

Missä Viro voisi parantaa?

  • Innovaatioihin liittyvissä valtiollisissa strategioissa ja politiikkaohjelmissa toteutus on jäänyt vajaaksi. 
  • TKI-lainsäädäntö (TAKS) on ollut liiankin kallellaan perustutkimuksen suuntaan. Korjausliike tähän on valmistelussa. 
  • Voidaan myös arvioida, että keskittyminen tieteellisen kapasiteetin kehittämiseen ja yrittäjyyteen fokusoivaan elinkeinopolitiikkaan olivat oikeita linjauksia omana aikanaan. Nyt olisi tarvetta fokusoida toimintaa selvemmin teknologia- ja tietämysintensiivisen elinkeinosektorin kehittämiseen. Painopisteen muutos olisi tärkeä niin yhteiskunnan tulevaisuuden näkymien kuin myös tieteen tulevaisuuden ja kestävän rahoituspohjan turvaamiseksi.
  • Viron TKI-tuki- ja palvelujärjestelmä noudattaa edelleen edellä mainittuja jakolinjoja. Viron innovaatiokenttä ja erityisesti Viron talousministeriön vastuualue kaipaavat selkeämpää konserniohjausta sekä yleisten elinkeinopoliittisten tukiohjelmien ja yrittäjyyden tukemisen sijasta tukijärjestelmän uudistamista. Painopistettä tulee siirtää tietämysintensiivisempään ja korkeamman jalostusasteen elinkeinojen kehittämiseen - yrittäjyydestä innovaatioihin. 
  • Viron yliopistojen teknologiasiirtopalvelut sekä kansallinen tietämyksensiirtojärjestelmä vaativat merkittävän kasvuponnistuksen.
  • Viron yliopistojen ja tutkijoiden patenttisalkku ja aivan erityisesti Viron yritysten patenttisalkku on heikko. Vaikka joillain aloilla, erityisesti IT-sektorissa, on mahdollista rakentaa menestyvä liiketoimintamalli ilman suojattuja IPR-oikeuksia, monipuolista kansainvälisesti menestyvää korkean teknologian elinkeinoelämää on vaikea nähdä ilman huomattavia patenttisalkkuja.
  • Digitalisaatio on Virossa edennyt vauhdilla ja julkisen sektorin digipalvelut ovat saaneet ansaittua huomiota. Teollisuudessa ja yksityisellä sektorilla Suomi sen sijaan johtaa digitalisaatiossa ja Virolla on paljon parannettavaa.

Mitä Suomi voisi oppia Virosta?

Digitalisaatio- ja Pisa-menestyksen myötä koulutussektori mainitaan Suomessa takuuvarmasti, kun puhutaan Viron menestystarinoista. Tosin vain murto-osa näiden alojen hyvistä esimerkeistä tunnetaan Suomessa. Varsin usein edelleen etsitään ja rakennetaan itse ratkaisu ongelmaan tai tarpeeseen nollasta, hitaasti ja kalliilla rahalla – myös tilanteissa, joissa naapurimaassa ongelma on jo ajat sitten ratkaistu laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Esimerkkinä vaikka koronapassi ja lukuisat terveydenhuolto- ja opetusalan toiminnanohjaus- ja tietojärjestelmät. 

Viro on myös erinomainen esimerkki siitä, että hyvä ratkaisu ongelmiin ei aina löydy lisäresursseista. Monesti Viron innovatiivisten onnistumisten takana on ollut resurssipula tai mahdottomuus ratkaista asiaa vanhojen teollisuusmaiden tapaan. Esille nostettaviksi tekijöiksi voi laskea myös yrittäjyyden ja omistamisen yhteiskunnallisen merkityksen laajan ymmärtämisen ja arvostuksen Viron yhteiskunnassa. Sillä luodaan pohjaa myös tieteen ja tutkimuksen rahoituspohjan turvaamiseen. Käytännössä yrittäjyyttä ja yritysten perustamista on helpotettu lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla. 

Viron yhteiskunta ja erityisesti start-up -kenttä on säilyttänyt kyvyn luoda uutta lähestymällä haasteita ’out of box’ -periaatteella. Tätä kautta on luotu mm. uusia kansainvälisiä liiketoimintamalleja. Rakentava vallalla olevien käsitteiden ja periaatteiden kyseenalaistaminen on innovaatiotoiminnassa tärkeä voimavara ja inspiraation lähde.

Viron TKI -toiminnan tulevaisuus

’Viro 2035’ strategiakartta nostaa esiin sen, että Viron menestyksellinen tulevaisuus edellyttää huomattavasti tietämysintensiivisempää elinkeinosektoria ja yhteiskuntaa. Tutkimuksen, kehitystoiminnan, innovaation ja elinkeinokehittämisen ohjelmassa (TAIES) on todettu, että julkinen ja yksityinen TKI-rahoitus edellyttävät toinen tosiaan ja toimiva kokonaisuus edellyttää tuloksellista ja vaikuttavaa tietämyksensiirtoa.

Tämä siirtymä näkyy myös seuraavan strategiakauden painopistejakaumassa: tietämyksensiirto 3,3 miljardia, tiederahoitus 2,8 miljardia ja elinkeinokehitys 1,7 miljardia euroa. Erillisratkaisuista on aika siirtyä uuteen kokonaisuuteen.

Tällä hetkellä Viro tietää mitä pitäisi tehdä, nyt on aika toteuttaa strategiat ja suunnitelmat käytännössä.
 

Mart Saarma on vuodesta 1990 Suomessa asunut neurobiologian tutkija. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa Biotekniikan instituutin johtajana ja professorina sekä Biokeskus Suomen johtajana, Suomen Akatemian Molekulaarisen ja integratiivisen neurotieteen huippuyksikön johtajana ja akatemiaprofessorina.

Indrek Tammeaid on vuodesta 1989 Suomessa asunut innovaatiojohtamisen, -politiikan ja teknologiasiirron konsultti. Vuonna 2019 hän toimi Viron talousministeriön innovaatiopolitiikan neuvonantajana.

Pitkäjänteinen t&k-rahoitus – katsauksia eri maista -kirjoitussarjassa alan asiantuntijat kirjoittavat Suomen kannalta kiinnostavien maiden tutkimus- ja kehittämisrahoituksen tilanteesta. Kirjoituksissa tarkastellaan erityisesti sitä, millä tavoin maat ovat pyrkineet edistämään pitkäjänteistä t&k-rahoitusta ja miten ne ovat siinä onnistuneet.