Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Ministeri Tuppuraisen Suurlähettiläspäivien puhe 23.8.2021

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 23.8.2021 16.01
Puhe
Kuva: Laura Kotila

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen puhe Suurlähettiläspäivänä 23.8.2021

Hyvät suurlähettiläspäivien osanottajat!

Julkisuudessa Suomen Eurooppa-politiikkaa on liiallisesti hallinnut keskustelu elpymisvälineen kustannuksista ja Suomen niin kutsutusta nettomaksuasemasta. Tähän keskusteluun olemme hallituksen puolesta joutuneet osallistumaan. Hallituksessa ollaan tietysti tarkkoja suomalaisten veronmaksajien rahoista, mutta EU-keskustelun tämä ynnääminen on omiaan viemään harhaan. Se jättää joillekin väärän käsityksen pääministeri Marinin ja hallituksen eurooppapolitiikan kunnianhimosta.

Hallituksen näkemys on seuraava: Suomen tavoitteena on vahva ja yhtenäinen EU, joka kykenee ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Haluamme kestävää kehitystä ja vahvistaa unionin kriisinkestävyyttä, resilienssiä.

Suomi on EU:ssa vaikuttaakseen Euroopan poliittiseen päätöksentekoon. Suomi on mukana vaikuttaakseen siihen, mihin suuntaan maailma kehittyy. EU:n jäsenenä ja EU:n kautta vaikutetaan siihen, että globaalin politiikan suuri kehitys kulkee oikeaan suuntaan. Tuomme esille omia näkemyksiämme ja teemme yhteistyötä kaikkien jäsenmaiden kanssa; emme määrittele itseämme mihinkään blokkiin vaan vaalimme eheyttä ja toimimme pysyvien jakolinjojen estämiseksi. EU-selonteko kuvaa linjan kauttaaltaan.

Hyvät suurlähettiläät,

Strategisissa arvioinneissa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että maailman tulevan kehityksen kannalta ratkaisevaa on taloudellisesti vahvistuvan ja vaikutusvaltaansa kasvattavan Kiinan aseman vakiintuminen. Johtaako Kiinan vahvistuminen kärjistyvään vastakkainasetteluun vai hyvinvointia kasvattavaan yhteistyöhön? Onko Kiina kumppani ilmastopolitiikassa?

Euroopan kannalta olisi kohtalokasta maailman jakautuminen jyrkästi kahteen taloudelliseen ja poliittiseen leiriin Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Eurooppa putoaisi näiden välille repeävään railoon.

Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta: Yhdysvaltain vallanvaihdos ja Iso-Britannian EU-ero. Sanomani on seuraava: EU:n ja Iso-Britannian on kohdattava Kiina yhdessä. EU:n, Suomen ja Iso-Britannian kohdalla sekä intressit että arvot ovat yhteisiä. Meidän kannaltamme olennaisen tärkeää transatlanttista suhdetta voidaan edistää yhdessä Iso-Britannian kanssa. Erityisen olennaista on vaikuttaa transatlanttisen yhteisön Kiina-strategiaan. Yhdessä Iso-Britannian kanssa EU:n on vaikutettava siihen, kuinka koko transatlanttinen yhteisö kohtaa Kiinan.

Arvoisat kuulijat, arvioin edellytyksiä asialle lähemmin kolmesta eri näkökulmasta.

Ensinnäkin, EU:n on oltava vahva ja yhtenäinen ollakseen globaali vaikuttaja. Unionin yhtenäisyys perustuu yhteisille arvoille, ja sen vahvuus perustuu oikein ymmärretylle strategiselle autonomialle ja yhteistyölle läheisten kumppaniemme kanssa.

EU:n arvoista ensimmäinen on oikeusvaltioperiaate. Oikeusvaltioperiaatteen edistäminen kirjattiin Suomen hallitusohjelmaan, se nostettiin EU:n puheenjohtajakauden painopisteeksi ja se kannattelee EU-selontekoa. Korostamme sitä, että demokratialle, ihmis- ja perusoikeuksille ja laillisuusperiaatteelle rakentuva yhteiskunta- ja markkinatalousmalli on eurooppalaisten valtioiden ja elämänmuodon perusta.

Oikeusvaltiossa on kysymys sisämarkkinoiden häiriöttömästä toiminnasta, kansalaisten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon turvaamisesta sekä koko EU:n koossa pitävästä voimasta ja keskinäisestä luottamuksesta. Vaalimalla arvojamme luomme myös muurin ideologiselle, autoritaariselle vyörytykselle, jonka tavoitteena on murentaa EU:n toimintakyky.

Suomi on tuonut aktiivisesti oikeusvaltiopuutteita esille ja vaatinut asianomaisia hallituksia vastuuseen toiminnastaan. Olemme toimineet siten, että saisimme syntymään yhteisen ymmärryksen siitä miksi oikeusvaltiokehitystä ja perusoikeuksia on syytä tukea.

Aito huoli jäsenvaltioiden kehityksestä ja huolen esittäminen suoraselkäisesti on lähtökohtamme. Yhtä tärkeää on tehdä selväksi, että Suomi välttää kannanottoja, joissa joitakin jäsenmaita osoitetaan ulko-ovelle. Uskomme jäsenyyden lujittavan Euroopan rauhaa, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta.

Huolestuneiden ja kriittisten puheenvuorojen ohella on myös paikallaan tunnistaa edistymistä ja havaita yhteisiä tavoitteita. Puolan poliittisen johdon ilmoitus oikeuslaitoksen reformista on ainakin ensinäkemältä askel oikeaan suuntaan - vaikka se ei vielä annakaan aihetta katsoa tilanteen korjaantuneen. Samalla Valko-Venäjän kärjistynyt tilanne on alleviivannut sitä, että EU-mailla on hyvin vahvoja yhteisiä etuja ja yhteisiä arvojakin. Rakentava vuoropuhelu Puolan kanssa on ajankohtaista ja tärkeää: maa on taloudellisesti yksi meidän merkittävimpiä kumppaneitamme ja sen painoarvo Itämeren alueen turvallisuuden takaamisessa on huomattava.

Vain omaan arvopohjaansa luottava unioni voi olla vahva ja uskottava globaali toimija.

Hyvät kuulijat,

toiseksi, EU:n on hyödynnettävä taloudellista voimaansa ja omiin vahvuuksiinsa perustuvaa kilpailukykyään. Euroopan strateginen autonomia, EU:n talouden vahvuus perustuu sääntöpohjaisella ja avoimelle maailmankaupalle. Eurooppalaisessa kauppa- ja kilpailupolitiikassa Suomella on erityisen hyvät perusteet toimia avoimen, globaalin talousjärjestelmän puolesta. Suomi elää tuonnista ja tuonnin maksamiseksi viennillä tarvitsemme avoimia markkinoita.

Tämä ei ole – valitettavasti – itsestään selvää. Keskustelu niin kutsutusta strategisesta autonomiasta voi helposti kääntyä protektionismin puolusteluksi.

Kauppapolitiikassa meidän onkin löydettävä ratkaisuja, joilla vältetään protektionismin nousu ja globaalitalouden kahtiajako Yhdysvaltain ja Kiinan välille. Yhdysvallat on tärkein kumppanimme, mutta edulliset kiinalaiset kulutustavarat ovat Euroopassakin torjuneet köyhyyttä lukuisissa kotitalouksissa. Kiinan markkinat ovat samalla vetäneet investointihyödykkeitä. Suomen kauppavaihto on korostetusti tähän talousmalliin perustuva: tavarakaupassa viemme investointihyödykkeitä ja teollisuuden välituotteita ja tuomme kulutustavaroita.

Strategista autonomiaa arvioitaessa on hyvä palauttaa mieliin korona-ajan lähihistoria. Ilman globaaleja toimitusketjuja meillä olisi ollut mahdotonta saada käyttöömme riittävästi suojavälineitä. Ilman globaalisti toimivia rokotealan yrityksiä tutkimustyö uusien rokotteiden kehittämiseksi olisi mennyt hukkaan. Tarvittiin yrityksiä, joilla oli maailmanlaajuiset alihankinta- ja tuotantoketjut ja joilla oli myös mahdollisuus viedä valmiita rokotteita kaikkialle maailmaan.

Tulevaisuutta ajatellen maailmanmarkkinoiden avoimuus on korvaamatonta. Eurooppalainen lääketeollisuus tarvitsee 450 miljoonan asiakkaan sijasta 8 miljardia asiakasta. Eurooppalainen energiasiirtymä tarvitsee EU-markkinoiden sijaan koko maailman kattavat alihankintaketjut ja avoimet maailmanmarkkinat, jotta uusien teknologioiden kehittäminen kannattaa.

Suomen on vaikutettava EU:n kauppapolitiikkaan globaalia avoimuutta korostaen, ympäristö- ja ihmisoikeustavoitteita edistäen.

EU:n sisällä Suomen pitää panostaa kilpailupolitiikkaan. Euroopassa on viime aikoihin saakka kannettu huolta, ettei meillä ole informaatioteknologiassa tai muillakaan aloilla jättiläiskokoisia yrityksiä, Googlen tai Alibaban kaltaisia toimijoita. Yritysten menestys, kasvu ja globaalien markkinoiden valloitus ovat sinänsä hyviä asioita. Silti meillä ei ole syytä murehtia sitä, etteivät eurooppalaiset yritykset ole nousseet monopolisoimaan markkinoita. Amerikassa on vähemmän kadehdittavaa, kuin päällepäin luulisi.

Ranskasta Yhdysvaltoihin muuttanut ekonomisti Thomas Philippon luonnehti pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan uuden kotimaansa luopuneen vapaasta markkinataloudesta monopolikapitalismin hyväksi. Jättiläisyritysten voitot ovat muuttaneet funktionaalista tulonjakoa palkansaajien tappioksi ja kuristaneet kasvua niiden ulkopuolella. Eurooppa on pitänyt paremmin kiinni kilpailuun perustuvasta markkinataloudesta. Kannattaa panna merkille, että Yhdysvaltain nykyhallinto näyttää tässä omaksuvan eurooppalaisia ajatuksia: se ei näe markkinoita monopolisoivien yritysten olevan hyväksi kansantaloudelle, työntekijöille eikä kuluttajillekaan.

Meidän tulee pitää kiinni tiukasta kilpailupolitiikasta. Meidän pitää välttää Yhdysvaltain virheitä. Jos Amerikkakin lähtee kilpailupolitiikkaa korostavaan suuntaan, meidän ei pidä mennä päinvastaiseen suuntaan.

Vain aidosti kilpailukykyinen EU voi olla taloudellinen suurvalta, jolla on globaalia painoarvoa.

Hyvät kuulijat,

kolmas näkökohta. Monenkeskisyyttä korostavalle EU:lle luonnollinen ja läheinen kumppani on Iso-Britannia. Britannian ero EU:sta kesti neljä vuotta, mutta se on tosiasia. On aika siirtyä eron tuskasta yhteistyön arkeen. Tällä hetkellä päällimmäisenä olevat erosopimuksen kiistat on ratkaistava ja tehtyjä sopimuksia on noudatettava.

Voimavaroinamme ovat yhteiset arvot ja yhteiset intressit. Iso-Britannia on ottanut suunnakseen globalisaation, Global Britain -strategian. Britannian pitkän aikavälin edut ovat samat kuin Euroopankin, britit ovat kaupankäynnin kansakunta. Yhteistyön kehittäminen vaatii tietysti tällä hetkellä kaukonäköisyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta pitemmällä aikavälillä se on välttämätöntä.

EU:n on vahvistettava kumppanuutta Iso-Britannian kanssa. Meidän on kohdattava Kiina yhdessä ja vaikutettava yhdessä Yhdysvaltoihin transatlanttisen yhteisön tasapainoisen Kiina-politiikan muotoilemiseksi. EU:n ja Iso-Britannian lähestymistapa Kiinaan on samankaltainen. Se antaa edellytykset laatia yhteinen Kiina-politiikka, jossa kauppasuhteiden ohella katsottaisiin pelisääntöjä laajemminkin. Tämä lisäisi EU:n painoarvoa Yhdysvaltain kanssa käytävässä keskustelussa.

Maailman muuttumisesta huolimatta Euroopan ja Iso-Britannian tärkein kumppani on Yhdysvallat. Globaalia turvallisuuspolitiikkaa voi sekä intressien että arvojen kannalta hahmottaa samalla tavoin kuin mitä Yhdysvaltain nykyhallintokin tekee. Turvallisuuspolitiikassa Euroopan sitoutumista transatlanttisten intressien ja arvojen kokonaisuuteen ei pidä kyseenalaistaa. Yhdysvalloille vahva ja yhtenäinen EU on korvaamaton kumppani. Tänä päivänä se tarvitsee unionia liittolaisekseen siinä kuin Eurooppa Amerikkaakin.

Maailman demokratioilla, joihin EU-maat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat kuuluvat, on paljon yhteistä. Yhteisten arvojen ja intressien ohella meillä on myös voimavaroja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Demokraattisten valtioiden käytössä olevan kovan voiman ohella näiden väestöpohja on suuri, ja niiden kansantaloudet ovat ylivoimaisen suuria. Ne hallitsevat kansainvälisiä pääomamarkkinoita, kauppaa ja liikennettä. Ne ovat tärkeimpiä kehitysyhteistyön toteuttajia.

Demokratioiden haaste on niiden pehmeässä vallankäytössä: demokraattiset arvot ovat yleismaailmallisia arvoja, jotka vetoavat myös autoritaaristen maiden kansalaisiin. Demokratiat menestyvät, mikäli ne itse uskovat näihin arvoihin. Afganistanissa koetusta takaiskusta on enneaikaista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Demokraattiset valtiot eivät saa menettää luottamusta itseensä ja arvoihinsa. Niiden vaikutusvallan heikentyminen ei voi johtua mistään voimavaroihin liittyvästä puutteesta, vaan niiden omien arvojen rapautumisesta. Tämä ei voi olla vääjäämätön kehitys, vaan arvoja on määrätietoisesti puolustettava.

Hyvät kuulijat,

Yhdysvaltain ja Kiinan vastakkainasettelu maailmanpolitiikassa on ilmeinen tosiasia.  Bidenin hallinnon aikana se on jopa kärjistynyt. Kiinan asevarustelu – viimeisimpänä esimerkkinä strategisten ohjusten siilojen massiivinen rakennusohjelma – herättää syvää huolta. Samalla ihmisoikeusloukkaukset Hongkongissa ja uiguureja kohtaan osoittavat, että arvojen ero on valtava. Kehitys näyttää monen mielestä johtavan aina konfliktiin eli niin kutsuttuun Thukydideen ansaan, jossa nousevan vallan ja perinteisen hegemonin välistä ristiriitaa ei ratkaista rauhanomaisesti.  

Euroopan Unioni ja Iso-Britannia eivät halua maailman halkeavan kahtia. Edistämme monenkeskistä sääntöpohjaista yhteistyötä. Tarvitsemme yhteistyötä Kiinan kanssa taloudessa ja aivan erityisesti ilmastopolitiikassa. Yhteisten intressien korostamisella voimme torjua vastakkainasettelun kärjistymistä avoimeksi konfliktiksi.

Siis: Euroopan unionin on kohdattava Kiina yhtenäisenä omiin arvoihimme luottaen, sen on kohdattava Kiina aidosti kilpailukykyisenä taloudellisena suurvaltana ja sen on kohdattava Kiina yhdessä kumppaneidemme – ennen kaikkea Iso-Britannian – kanssa.

Kiitos.