Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Pääministeri Sanna Marinin puhe Paasikivi-seuran vuosikokouksessa 24.11.2021

Valtioneuvoston viestintäosasto
24.11.2021 18.34
Puhe

Pääministeri Sanna Marin puhui Paasikivi-seuran vuosikokouksessa keskiviikkona 24. marraskuuta 2021. Puhe muutosvarauksin.

Arvoisa Paasikivi-seuran puheenjohtaja,

Arvoisat Paasikivi-seuran jäsenet, ystävät
 

Kiitos tilaisuudesta puhua Paasikivi-seuralle.

Ulkopolitiikassa jatkuvuus ja pitkäjänteisyys merkitsevät paljon. Suomelle on olemassa olon kysymys, että teemme ulkopolitiikkaa johdonmukaisesti. 

Juho Kusti Paasikivi oli valtiomies. Hän oli niin tasavallan presidenttinä kuin pääministerinäkin ulkopoliitikko. Diplomaattina Paasikivi vaali tosiasioiden tunnustamista ja kun muutos oli kaikille selvä, toimi tarvittaessa sen mukaisesti.

Myös Suomen nykylinjaa voi kuvata johdonmukaiseksi ja reaaliajassa eläväksi. Valtioneuvoston tuoreet selonteot, joista eduskunta on juuri käsitellyt puolustusselonteon, kuvaavat toimintaympäristömme epävarmuuksia realistisesti.

Realismin omaksuminen lähtökohdakseen ei tietenkään tarkoita toimettomuutta ongelmien edessä, saati kyynisyyttä. Suomen asemoitumisen niin Eurooppa-politiikkaan kuin kansainvälisiin suhteisiinkin on oltava rakentava ja sääntöihin perustuva. Muuhun meillä ei olisi varaa.

Suomella ei ole kenties koskaan ollut yhtä vahvaa asemaa, liikkumatilaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia kansainvälisessä politiikassa kuin tällä hetkellä. Tämä on epävarmassa toimintaympäristössä merkittävä etu ja arvokas saavutus. Moni teistä on tehnyt pitkän työrupeaman sen eteen.

Euroopan unionin jäsenyys on ratkaisevasti vahvistanut ääntämme ja olemme osanneet asemoida itsemme oikein suhteissa suurvaltoihin. Mutta menestyksemme takana on muutakin. Yhteiskuntamme rakentuu luottamukselle, joka on voimavara myös kansainvälisessä politiikassa. Suomessa vallitseva luottamuksen ilmapiiri on vaikuttanut merkittävästi siihen, että olemme kyenneet hoitamaan muun muassa pandemian vaikutuksia paremmin kuin monet muut yhteiskunnat. Tätä luottamusta on syytä vaalia.

Halusin muistuttaa teitä Suomen suhteellisen hyvästä asemasta maailmassa, sillä olimme vain joitain vuosikymmeniä sitten varsin erilaisessa tilanteessa. Siitä ei ole kauaa, kun pidimme yksin pärjäämistä, jos emme parhaana, niin ainakin realistisena oljenkortena.

Arvoisat kuulijat,

Ympäristömme on yhä epävarmempi. Valko-Venäjän vihamieliset toimet unionin rajoilla, Länsi-Balkanin epävakaus sodan muistoineen ja Venäjän uhkaava käytös Ukrainaa kohtaan edustavat uudenlaista kehitystä. Maailmanlaajuisesti ei ole selvää, näkevätkö autoritääriset valtiot eliitteineen olevansa voitolla vai eivät. Keinot kovenevat.

Reaktiomme Venäjän laittomaan Krimin miehitykseen perustui kansainvälisen oikeuden ohella perinteiseen alueelliseen turvallisuusajatteluun. Näimme jännitteiden Itämeren alueella lisääntyneen. Nyt on selvää, että huomiomme on ulotuttava laajemmalle. Meidän on osattava yhdistää tekijöitä toisiinsa ja vetää siitä johtopäätöksiä.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, tulimme osaksi yhdentymiskehitystä hyvällä ohjenuoralla: on oltava mukana kaikissa niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Tämä ohjenuora on yhä voimissaan, mutta se ei enää riitä.

Niin pandemian opetukset kuin turvallisuusympäristömme muutokset ovat entisestään vahvistaneet ymmärrystämme keskinäisriippuvuuksista. Riippuvuudet tulevat näkyviksi meneillään olevassa kansainvälisen järjestyksen murroksessa kiihtyvällä tahdilla ja usein ne paljastavat myös haavoittuvuuksia. Keskinäisriippuvuuden kääntämisessä hyödyksi tarvitaan tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Esimerkiksi pandemiasta selviämisen kannalta meille on oleellista toimia niin Euroopan unionissa kuin Maailman terveysjärjestössä, ja unionina myös muissa valtioiden kokoonpanoissa, kuten G20-ryhmässä. Tarkasteluhorisontin alapuolelle jäävät helposti ne monet asiantuntijakomiteat, standardointiryhmät ja erityisvirastot, jotka ovat globalisaation myötä saaneet uutta merkitystä myös suurvaltapolitiikassa. Näkemättä jäävät usein myös ihmisen toiminnan myötä monimutkaistuneet luonnon syy-ja-seuraussuhteet.

Suomen on oltava valveilla ja vaikuttamassa, haettava vastuuta. Tässä hengessä, edistääksemme yhteisiä arvoja ja ihmisoikeuksia olemme hakeneet ja tulleet valituksi YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi ensi kaudelle. Suomi on juuri päättänyt myös hakea ETYJ:n puheenjohtajaksi vuodelle 2025. Katseemme on oltava jo nyt tulevassa kampanjassa YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuosikymmenen lopulla.

Asialähtöinen lähestymistapa koskee myös suhdettamme Euroopan turvallisuuteen ja lähiympäristöön. Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa tehdään ilman ennalta asetettuja rajoitteita. Norja on tärkeä kumppanimme ja osa yhteistä turvallisuusyhteistyötä. Pyrimme päivittämään pohjoismaista puolustusyhteistyötä kattamaan varautumisen kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, ja samoin toimimme Pohjoismaiden ministerineuvoston puolella huoltovarmuusyhteistyön kehittämiseksi. Pohjoismaisilla siteillä on myös luonnollinen transatlanttinen ulottuvuutensa.

Suomi ei ole Naton jäsen, mutta pyrimme tiiviillä kumppanuusyhteistyöllä Naton kanssa kehittämään paitsi sotilaallisia yhteistoimintakykyjä myös pitämään yllä poliittista vuoropuhelua eri tasoilla.

Yhteistyömme Naton kanssa on asialähtöistä. Kysytäänkin, ovatko kumppanuuden rajat tulleet vastaan, kun olemme vain käytännönläheisesti tiivistäneet sitä? Kuukausi sitten Ruotsissa ja Suomessa vieraillutta Naton pääsihteeriä Jens Stoltenbergiä saati Naton neuvostoa tämä ei tuntunut askarruttaneen. Kaikki ymmärtävät rajat jäsenyyden ja kumppanuuden välillä, mutta myös yhteistyön merkityksen. Jaamme saman turvallisuusympäristön.

Naton työskentely ja parhaillaan esimerkiksi Naton strategisen konseptin valmistelu vaikuttaa myös pyrkimyksiimme rakentaa Euroopan unionista täysiverinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimija. Suomelle tämä on tärkeä vaikuttamisen paikka.

Parantunut ymmärrys riippuvuussuhteista on vaikuttanut myös kansainväliseen puolustusyhteistyöhön, jota olemme muiden alueemme maiden tavoin kehittäneet viime vuosina. Suomella ei ole varaa jäädä tiivistyvien suhteiden ulkopuolelle.

Suomen turvallisuuden perustaan kuuluu uskottava itsenäinen puolustus, jota tukee laaja koulutettu reservi. Tuore valtioneuvoston puolustusselonteko korostaa kansainvälisen puolustusyhteistyön kasvavaa merkitystä Suomen puolustuksen tukena. Puolustusyhteistyö on välttämätön perusta sille, että meillä on läheisimpien kumppanien kanssa yhteinen tilannekuva ja tarvittaessa myös kykyä toimia yhdessä kaikissa tilanteissa. EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden ja monipuolisen puolustusyhteistyön yhteisvaikutus on tämä: huolehdimme vahvalla ja uskottavalla kansallisella puolustuskyvyllä itsestämme, ja säilytämme valmiudet pidemmälle menevään yhteistyöhön kumppaneidemme kanssa. Tällä on ennaltaehkäisevä ja vakautta edistävä vaikutus.

Arvoisat kuulijat,
Meneillään oleva kansainvälisen järjestyksen murros edellyttää meiltä aivan uudenlaista kykyä arvioida maailmaa, jossa päähuomio ei enää ole alueellisella tasolla. 

Vielä vähän aikaa sitten kaukaisilta tuntuneet kysymykset, kuten indopasifisen alueen tulevaisuus tai G20-kokousten asialistalla olevat asiat odottavat nyt kantojamme. Tämä on vain hyvä asia, kun huomioimme, että elämme hyvässä ja pahassa voimakkaiden keskinäisriippuvuuksien aikaa.

Samanaikaisesti meidän on osattava suojata haavoittuvuutemme. Taloudellisia etuja ja voimaa käytetään nyt aiempaa määrätietoisemmin poliittisten ja sotilaallisten tavoitteiden ajamiseksi laajoilla ja etenkin elintärkeillä yhteiskuntiemme osa-alueilla – rahoituksessa, tietoverkoissa, kilpailussa strategisista tuotteista ja raaka-aineista sekä kriittisten perusrakenteiden hallitsemiseksi. Esimerkiksi puolijohteissa arvoketjut käsittävät pitkälle meneviä riippuvuuksia Kiinan, Etelä-Korean, Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kesken ja muutkin varautuvat niiden tuotannosta käytävään kilpaan.

Uusien teknologioiden merkitys yhteiskunnallemme kasvaa ja sen myötä tulee mahdottomaksi tarkastella Suomen, tai edes Euroopan unionin, turvallisuutta ainoastaan alueelliselta pohjalta.


Arvoisat kuulijat,

Aloitin puheenvuoroni toteamalla, että Suomella menee paremmin kuin kenties koskaan historiassaan. Olemme luotettava ja ratkaisuhakuinen toimija maailmassa, jossa luottamusta ei ole liikaa. Meillä on hyvä ja arvostettu viesti maailmalle siitä, miten tasa-arvo on perusta luottamukselle yhteiskunnassa ja miten tälle voidaan rakentaa nykyajan haasteita vastaavia ratkaisuja ilmastopolitiikassa, taloudessa ja hyvinvoinnin luomiseksi.

Suomelle tärkein turvallisuusyhteisö ja vaikuttamiskanava on Euroopan unioni. Kansainvälisen toimintaympäristön muutoksen myötä on entistä tärkeämpää parantaa unionin kykyä edistää ja puolustaa yhteisiä arvoja, ajaa etuamme ja kantaa vastuuta kansainvälisestä yhteistyöstä. Tämä toimintakyvyn vahvistaminen on osa unionin strategisen autonomian rakentamista.

Autonomian vahvistaminen voi sisältää monenlaisia tavoitteita.

Ensinnäkin on parannettava unionin päätöksentekokykyä. Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tämä tarkoittaa hyvää valmiutta muodostaa yhteinen tilannekuva, laatia politiikkasuositukset ja edetä ripeästi päätöksenteossa. Emme voi jäädä - kuten nykyisin valitettavan usein käy - yksittäisen jäsenvaltion vangiksi vaan meidän on lisättävä määräenemmistöpäätöksentekoa. Unioni, joka ei kykene tehokkaaseen päätöksentekoon, ei voi olla uskottava kansainvälinen toimija.

Parempaa kykyä yhteiseen päätöksentekoon olisimme tarvinneet myös koronaviruksen aiheuttaman pandemian hallinnassa. Kun terveyskriisi iski Eurooppaan täydellä voimalla, suljimme rajoja kansallisilla päätöksillä, koska emme voineet sopia tehokkaista ja koordinoiduista yhteisistä päätöksistä kansalaisten terveyden suojelemiseksi. Rokotteiden hankinnassa onnistuimme yhdessä paremmin. Eurooppa-neuvoston tehdessä ensimmäisiä arvioita pandemian hoidosta, olen esittänyt pysyvien kriisimenettelyjen laatimista huoltovarmuutta, rajaturvallisuutta, vapaata liikkumista ja muita sisämarkkinoiden mahdollisimman häiriötöntä toimintaa ja jäsenvaltioiden keskinäistä yhteydenpitoa varten.

Toisekseen strateginen autonomia edellyttää voimavaroja, osaamista ja kyvykkyyttä. Sotilaallisen kriisinhallinnan osalta tämä tarkoittaa nopeammin toimintaan kykenevien joukkojen varustamista. Rajaturvallisuuden parantamiseksi olemme jo kasvattaneet merkittävästi Frontexin voimavaroja. Keskinäisen solidaarisuuden ja ulkorajojemme valvonnan välttämättömyyden nimissä jäsenvaltiot ovat turvaamassa tälläkin hetkellä rajojamme Valko-Venäjän hybridivaikuttamista vastaan Liettuan ja Latvian rajoilla.

Euroopan unionin kriisinkestävyyden ja toimintakyvyn vahvistaminen edellyttää kuitenkin myös paljon muuta. Meidän on nopeasti parannettava varautumistamme kriittisten tarvikkeiden riittävyyteen tilanteessa, jossa globaalit tuotanto- ja toimitusketjut ovat vaarantuneet. Näitä kriittisiä riippuvuuksia ovat esimerkiksi lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden saatavuus, eräät raaka-aineet ja teknologinen kyvykkyys.

Kolmanneksi, strateginen autonomia edellyttää, että Euroopan unioni parantaa asemaansa maailmassa, jossa talouden menestys ja turvallisuus rakentuvat entistä enemmän digitaaliseen tiedon hallintaan ja tietovirtojen käsittelyyn. Tässä voimme rakentaa vahvuuksiemme varaan, kehittää sisämarkkinoitamme myös digitaalisten palveluiden osalta ja käyttää säätelyvoimaamme globaalin kehityksen ohjaamiseen. Tässä tarkoituksessa komission antamat esitykset digitaalisten palveluiden tuottajien velvoitteista ja digitaalisten markkinoiden säätelystä ovat merkittäviä vaikuttaessaan käytännössä kaikkiin alan merkittävimpiin, hallitsevan aseman saaneisiin toimijoihin.

Mutta säätely ei nosta eurooppalaisia yrityksiä markkinoilla. Alan eurooppalaisen tutkimuksen ja innovaatioiden rahoittaminen ja kansalaisten digitaitojen lisääminen on olennainen osa digitaalista strategiaa.

Yhteiskirjeessämme digitaalisen Euroopan kehittämisestä yhdessä Saksan liittokanslerin ja Tanskan ja Viron pääministerien kanssa nostimme keväällä esiin tarpeen käyttää niin teollisuuspolitiikan, kauppa- ja kilpailupolitiikan ja tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kuin pitkäaikaisen rahoituksen välineitä ja yhteisen eurooppalaisen edun hankkeita, jotta EU pysyy mukana innovaatioiden kehittämisessä, investointien saamisessa ja eurooppalaisten yritysten kasvun tukemisessa.

Tarvitsemme monipuolisen valikoiman välineitä, jotka edesauttavat niin julkisia kuin yksityisiä investointeja tulevaisuuden kannalta ratkaiseviin aloihin, kuten vetytalous, akkuteknologia, tekoäly ja kvanttiteknologia. EU:n Horisontti Eurooppa –tutkimusohjelman 95 miljardin euron budjetilla tuetaan myös sellaista digitaalisten ja uusien teknologioiden ja niiden arvoketjujen kehittämistä, joilla avointa strategista autonomiaa voidaan vahvistaa.

Strategisen autonomian keskeistä sisältöä tullaan määrittämään juuri käynnistyneellä EU:n strategisen kompassin valmistelulla. Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suunta sekä tavoitteet tarvitsevat kirkastamista.

Suomi vaikutti kompassin alkuvalmisteluihin tiiviisti muiden muassa EU-Nato-yhteistyön, kriisinhallinnan ja kriisikestävyyden saroilla. Teimme työtä asiakeskeisesti eri maista koostuvissa ryhmissä. EU:n ulko- ja puolustusministerit käsittelivät aiemmin tässä kuussa kompassin ensimmäistä luonnosta, johon voimme olla suurelta osin tyytyväisiä. Tulemme jatkamaan vaikuttamistyötä kompassin kaikilla osa-alueilla ja erityisesti niin, että unioni olisi nykyistä paremmin varautunut hybridiuhkiin. Kompassi tullaan hyväksymään Ranskan EU-puheenjohtajuuskaudella ensi vuoden maaliskuussa.

EU:n strateginen autonomia edellyttää vahvoja kumppanuuksia. Näistä tärkein on Yhdysvallat.
 
Strateginen autonomia vaatii meiltä kokonaisvaltaista politiikkaa suhteessa valtioihin, joiden kanssa yhteistyö on välttämätöntä, mutta jotka eivät kaikessa toiminnassaan edistä yhteisiä arvoja. Strateginen autonomia on myös tiettyä peräänantamattomuutta arvoista ja eduista. Suomen etu on toimia Euroopan yhteisen politiikan vahvistamiseksi niin silloin, kun puolustetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita kuin myös silloin, kun haemme sisältöä vuoropuhelulle ja välttämättömälle yhteistyölle.

Venäjä ja Kiina näkevät kaikesta päätellen kansainvälisessä murroksessa myös tilaisuuksia. Kumpaankin meillä on kahdenvälisesti toimivat suhteet. Käymme poliittista vuoropuhelua, joka on epävarmassa ympäristössä suorastaan velvollisuutemme. Kun valta keskittyy aiempaa voimakkaammin, on näille yhteyksille entistäkin suurempi tarve.

Suomi tukee pyrkimyksiä vuoropuheluun Venäjän kanssa. Tätä tarvitaan nytkin, kun tunnemme suurta huolta kehityksen suunnasta. Pidämme tärkeänä, että jäsenmaiden ohella myös EU-instituutiot osaltaan hoitavat EU:n Venäjä-suhteita unionin intressissä olevissa asioissa, voimassaolevien politiikkalinjausten puitteissa ja käytettävissä olevia EU:n välineitä hyödyntäen.

Yhteistyötä Venäjän kanssa tarvitaan etenkin ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä, ympäristöongelmiin liittyen sekä ydinjätteen vastuullisessa käsittelyssä, joihin liittyen Venäjä tulee sitouttaa kantamaan vastuunsa. Näemme, että yhteistyöhön on olemassa hyödyllisiä työkaluja muun muassa Pohjoisen ulottuvuuden ja rajat ylittävän yhteistyön piirissä. Suomi haluaa kehittää kahdenvälisesti esimerkiksi metsiä koskevaa yhteistyötä, johon liittyvillä ilmastokestävyyden elementeillä voisi olla myönteinen vaikutus hiilinielujen kasvattamiseen.

Kiina on Euroopan unionille yhteistyökumppani, jonka kanssa on väistämättä tehtävä yhteistyötä monella saralla, ei vähiten ilmastonmuutoksen hallinnan kaltaisissa globaaleissa kysymyksissä. Samaan aikaan Kiina on myös kilpakumppani ja meidän tulee EU:na sekä jäsenvaltioina olla nykyistä vaativampia vastavuoroisuuden suhteen, kun kyse on esimerkiksi pääsystä toistemme markkinoille. Suurvaltakilpailu vauhdittaa talouksien eriytymistä. Monet suuryritykset varautuvat jo nykyistä eriytyneimpiin maailmanmarkkinoihin. Toivon, että kyse ei ole Kiinan pyrkimyksestä eristäytyä, sillä se ei olisi kenenkään etujen mukaista.

Kiina on Euroopalle myös järjestelmätason haastaja. Kansainvälisiin normeihin sitoutumista himmentää poliittisen linjan tiukentuminen, joka näkyy vähemmistöihin ja ihmisoikeuksiin suhtautumisessa. Kansainvälisen vastakkainasettelun kasvu tekee EU-Kiina yhteistyöagendasta entistä haastavampaa, ja se vaatii EU:lta niin yhtenäisyyden kuin resilienssin vahvistamista.
 
Kysymystä oikeasta tavasta suhtautua Kiinaan ei ole mahdollista ratkaista huomioimatta laajempia suurvaltapoliittista ja Aasian alueellista asetelmia. EU:lla on tuore indopasifinen strategia. Meidän tulee monipuolistaa ja syventää suhteitamme Aasiaan. Yhdysvaltojen sekä muiden läheisimpien kumppaniemme kanssa on kyettävä avoimeen vuoropuheluun siitä, miten parhaiten edistämme yhteisiä arvojamme ja etujamme.

Arvoisat kuulijat,

Puolan, Liettuan ja Latvian rajoilla on käynnissä Valko-Venäjän ohjaama hybridioperaatio. Valko-Venäjä kuljettaa siirtolaisia EU-jäsenvaltioiden rajalle pyrkimyksenään horjuttaa rajaturvallisuutta ja yhteiskuntien vakautta sekä luodakseen hämmennystä EU-maiden maahanmuuttopolitiikan ympärille. Toimet näyttävät olevan itsevaltaisen presidentti Lukashenkan vastaus EU:n asettamiin Valko-Venäjään kohdistuviin pakotteisiin.

Meidän on reagoitava Valko-Venäjän toimintaan selkeästi. Kolmansista maista lähtöisin olevien siirtolaisten alistaminen vaikuttamistoiminnan välineiksi on ihmisarvoa loukkaavaa ja ihmishenkiä vaarantavaa. Euroopan unionin on tuettava vaikuttamistoiminnan kohteeksi joutuneita jäsenvaltioita. Suomi osallistuu tähän työhön, kun olemme sijoittaneet yhteensä 10 rajavartijaa ja kaksi maahanmuuton asiantuntijaa Liettuan ja Latvian viranomaisten avuksi. Euroopan komissio on onnistuneesti neuvotellut useiden Lähi-idän kumppanimaiden kanssa toimenpiteistä, joilla Valko-Venäjälle lentoyhteyksien kautta tapahtuvaa matkustamista on voitu rajoittaa. Tärkeää on myös oikean tiedon välittäminen lähtö- ja kauttakulkumaissa.

Euroopan unionin mahdollisuudet muuttoliikkeiden hallintaan parantuvat selvästi, jos jäsenvaltiot löytävät yhteisymmärryksen komission esittämästä kokonaisvaltaisesta maahanmuuton lainsäädäntöpaketista. Suomen hallitus pitää uudistusta oikeansuuntaisena ja tärkeänä. Tuemme tulevaa puheenjohtajavaltiota heidän pyrkimyksessään edistää paketista käytäviä neuvotteluja ensi kevään aikana. Kansainvälisistä sitoumuksista ja perusarvoistaan kiinni pitävä Euroopan unioni tarvitsee maahanmuuton hallintaan tässä ajassa toimivat menettelyt. Schengenin säännöstön uudistamista valmistellut Euroopan komissio huomioinee myös maahanmuuton välineellistämisen lähiaikoina annettavassa esityksessään.


Arvoisat Paasikivi-seuran jäsenet,

Euroopan unionin on oltava sisäisesti vahva ja uskottava, toimintakykyinen kumppani. Parhaimmillaan olemme vaikutusvaltainen toimija, joka omalla esimerkillään ja johtajuudellaan edistää globaalien ongelmien ratkaisua.

Yhteisistä haasteistamme ilmastonmuutoksen hillintä on suurin.

Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella onnistuimme tavoitteessa sitoa EU hiilineutraalisuuden saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä. Parhaillaan käsitellään komission viime kesänä esittämää ilmastopakettia, Fit for 55-jonka toteuttaminen mahdollistaisi EU:n kasvihuonekaasujen vähentämisen vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tämä kunnianhimoinen tavoite on kirittämässä muuta maailmaa mukaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämiseen. Eurooppalaiset yritykset voivat saada edelläkävijän aseman ilmastoystävällisen teknologian laajentuvilla markkinoilla.

Suomi tukee vahvasti EU:n ilmastopolitiikan kunnianhimon ylläpitämistä. Siirtymä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja päästöttömään ja uusiutuvaan energiaan tukeutuvaa tuotantoa, kulutusta ja liikkumista on toteutettava niin, että tämä parantaa hyvinvointia eikä horjuta kansalaisten oikeudentuntoa. EU:n on asetettava tavoitteensa lainsäädännöllä, sellaisten prosessien kautta, joihin kaikki jäsenvaltiot pääsevät tasavertaisina vaikuttamaan. Toissijaisuus- ja läheisyysperiaate on muistettava ja vältettävä päällekkäistä ja liian yksityiskohtaista säätelyä.
 

Arvoisat kuulijat,

Haluan lopuksi muistuttaa, että Euroopan unioni on arvoyhteisö. Oikeusvaltion periaatteiden ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen on Euroopan unionin perusta, kansalaisille myös EU-jäsenyyden kautta annettu lupaus; näitä arvoja kunnioitetaan ja puolustetaan yhtäläisesti koko EU:n alueella.  Arvopohjamme on kirjattu perussopimuksiin, joiden noudattamiseen kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unioniin liittyessään. Suomi on pyrkinyt johdonmukaisesti toimimaan oikeusvaltion periaatteiden vaalimisen puolesta. Puheenjohtajuuskaudellamme ja myöhemmin rahoituskehysneuvottelujen ratkaisevissa käänteissä ajoimme unionin varojen käytön kytkemistä oikeusvaltion kunnioittamiseen. Saimme myös vakiinnutettua oikeusvaltiotarkastelun säännölliseksi osaksi EU:n neuvoston toimintaa. Emme voi olla uskottava globaali toimija demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolesta, jos emme huolehdi näiden arvojen tinkimättömästä ylläpitämisestä unionin sisällä.

Unionin toimivuus ja hyväksyttävyys perustuu siihen, että kansalaiset, yritykset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat luottaa oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen kaikkialla unionin alueella, kaikissa jäsenvaltioissa. Ilman luottamusta tähän eivät myöskään unionin neljä vapautta ole turvassa eivätkä oikeusvarmuuteen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuteen perustuvat sisämarkkinat toimi. Nimensä mukaisesti perusarvot ovat perusta Euroopan unionin olemassaololle.