Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Leena Sarvaranta: Pystymmekö vaikuttamaan tulevaisuuteemme?

Valtioneuvoston viestintäosasto 30.9.2021 13.55
Kolumni

Jos haluamme rakentaa tulevaisuuttamme, niin arvot ja tavoiteltava päämäärä ovat keskeisiä asioita, jotka vaikuttavat keinovalikoimaamme. Tulevaisuuden ennakointi on keskeinen lähestymistapa, jonka avulla voimme yhdessä varautua esimerkiksi hybridiuhkiin ja vahvistaa yhteiskunnan resilienssiä. Keskeisiä työkaluja ennakoinnissa ovat tulevaisuusajattelu, laaja-alainen dialogi ja skenaariotyö. Tulevaisuuden tarkka ennustaminen sen sijaan on mahdoton tehtävä.

Mikä on havaintojen rooli objektiivisen todellisuuden arvioinnissa ja ymmärtämisessä?

Tulevaisuusajattelumme on ollut hajanaista ja irrallaan päätöksenteon prosesseista. Nykyään ei välttämättä ole hedelmällistä tarkastella uusia asioita vakiintuneiden oletusten ja lähestymistapojen kautta, sillä ne eivät useinkaan enää päde. Elämme maailmassa, jossa päätöksenteossa vaaditaan laajaa ymmärrystä monimutkaisista ja toisiinsa kytkeytyvistä kokonaisuuksista. Erityisesti teknologian ajama murros haastaa kehittäjiensä ja käyttäjiensä arvot. Meidän pitää esimerkiksi kysyä, voiko teknologia lähtökohtaisesti olla neutraalia.

Kun tehdään havaintoja, eikä tiedetä mihin ne johtavat, niin on turha kuvitella, että olisi olemassa jokin polku tai tietty tulevaisuus, jonka pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan. Vaikka ei tiedetä, minne tiet johtavat, ei myöskään voi jäädä paikoilleen. Tällaisessa tilanteessa ollaan ikään kuin sumussa avomerellä, missä ankkuri ei yllä pohjaan. Jos jää paikoilleen, alkaa ajelehtia ja voi joutua minne tahansa. On parasta edes yrittää ottaa suuntaa. Pitää katsoa kauas, tähtiin. Me tarvitsemme unelmia ja visioita.

Shoshin  - aloittelijan mieli - on japanilainen käsite, joka viittaa yksilön asenteeseen ja haluun irrottautua vahvoista ennakkokäsityksistä uusien asioiden äärellä. Me eri aloja edustavat asiantuntijat saatamme lähes huomaamattamme unohtaa shoshin-lähestymistavan. On niin paljon käytännöllisempää kehittää edelleen jo aiemmin hyväksi havaittuihin käytäntöihin pohjautuvia ajatuskulkuja. On niin voimaannuttavaa saada kommunikoida ja esiintyä vaikuttavalla tavalla. On suorastaan imartelevaa saada loistaa samoinajattelevien ryhmissä. Jos hakeudumme kokonaan uudenlaisiin yhteisöihin (kupliin) ja entuudestaan meille vieraiden alojen asiantuntijoiden välisiin keskusteluihin, joudumme ainakin aluksi taka-alalle, todelliselle epämukavuusalueelle. Sopivalla shoshin-asenteella voimme kuitenkin tutustua uusiin näkökulmiin ja tarvittaessa ryhtyä tarkastelemaan aiempia käsityksiämme. 

Ennakoinnin rooli strategiatyössä on vahvistunut ja ennakoinnin toimijakenttä laajenee nopeasti. Keskeinen ongelma ennakoinnissa on se, että tulevaisuuskuvia rakennetaan joko hyvin yleisellä tasolla tai vaihtoehtoisesti hyvin kapeista lähtökohdista. Meillä kaikilla, myös päättäjillä, on taipumus vakuuttua argumenteista, jotka vastaavat aikaisempia kokemuksiamme. Asiantuntijat toimivat pitkälti vakiintuneissa verkostoissa, joita ei voi eikä kannata pyrkiä tiukasti hallinnoimaan. Tarvitsemme kuitenkin uusia ajatusmalleja, joita verkostojen ristiin-pölyttämisellä voidaan systemaattisesti rakentaa. Yhteiskunnassa on suuri tilaus dialogille, jossa on tärkeää pitää huoli erilaisten intressipiirien tasapuolisesta pääsystä politiikkatoimien valmisteluihin.

Tulevaisuutta luotaavan tietopohjan rakentaminen ja ylläpito vaativat jatkuvia panostuksia

Tietopohja rakennetaan tieteen ja tutkimuksen avulla. Yhteiseen ennakointityöhömme on myös syytä ottaa vahvemmin mukaan inhimillisten arvojen pohdintaa, jotta opimme nykyistä paremmin tekemään ns. oikeita kysymyksiä ja jotta voimme avata yhteiskunnalle uusia näkökulmia tulevaan. Olemme paikoitellen melkoisessa sumussa. Hyvä keino on välillä vaihtaa perspektiiviä ja ottaa suuntaa pidemmällä tähtäimellä. Tuttavani oli parin vuoden työkomennuksella Saudi-Arabiassa 1980-luvun puolivälissä ja sai merkittävän oivalluksen: maailmankartta piirrettiin siellä siten, että Eurooppa ei ollutkaan keskiössä. Tämä puolestaan tarkoitti, että maapallo alkoi näyttäytyä tuttavalleni aika lailla uudenlaisessa perspektiivissä. Itse asiassa maailmankarttoja piirretään kovin monesta näkökulmasta ja kulttuurisista arvoista käsin. Meidän eurooppalaisessa arvopohjassamme korostuvat vapaus, ihmisarvo, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate, yksityisyyden suoja, kestävä kehitys. Itse haluan uskoa, että nämä arvot ovat universaaleja. Konrad Lorenzia lainaten ”olisi pelkkää itserakkautta kuvitella, etteivät useimmat muutkin ihmiset muka voisi ymmärtää jotakin minkä itse tietää aivan varmaksi”.

Ennustamisen vaikeus - kuka tietää parhaiten?

Vuonna 1953 Isaiah Berlin esitteli tiedeyhteisölle käyttökelpoisen metaforan ”Kettu tietää monta asiaa, mutta siili tietää yhden ison asian”. Kettu muodostaa tilannekuvaa hakemalla ja yhdistelemällä ideoita ja tietoa monesta eri lähteestä. Siili puolestaan tulkitsee ympäröivää maailmaa yhden ainoan suosikkiteoriansa tai opinkappaleensa kautta. Kettu sietää epämääräisyyttä ja epävarmuutta paremmin kuin siili, joka on taipuvainen pitämään omaa käsitystään ainoana oikeana. Philip E. Tetlockin (University of California, Berkeley) vuonna 2005 julkaisema tutkimus poliittisen psykologian alalla on raskaslukuista, mutta varsin mielenkiintoista asiaa. Tetlock tutki 284 asiantuntijan joukkoa, jotka tarjosivat ammatikseen arviointia ja neuvonantoa liittyen poliittisiin/taloudellisiin trendeihin. Hän keräsi mittavan data-aineiston, joka liittyi yhtäältä tämän asiantuntijajoukon tekemiin ennusteisiin ja toisaalta asioihin perehtyneiden maallikoiden tekemiin vastaaviin ennusteisiin. Vertailtaessa asiantuntijoiden ja maallikoiden ennusteita keskenään selkeä johtopäätös ensinnäkin oli, että asiantuntijat hädin tuskin osasivat ennustaa tarkemmin kuin asioihin perehtyneet maallikot. Toiseksi, Tetlockin tutkimuksessa ketut pärjäsivät paremmin kuin siilit. Ketut pystyivät tuottamaan tarkempia ennusteita kuin siilit. Kolmanneksi, Tetlock osoitti käänteisen suhteen sen välillä, mikä toimii parhaiten ennusteissa ja mikä toimii parhaiten mediassa. Kettu saattaa tehdä tarkempia ennusteita, mutta dramaattinen ja mahdollisesti ärhäkkä siili-ideologia toimii parhaiten vaikkapa TV-väittelyssä, jossa ketut ja siilit on asetettu vastakkain. Pelkästään kettujen välisessä väittelyssä mentäisiin lopulta vain vivahde-eroihin.

Mikä avuksi? 

Tulevaisuuden luotaamisessa olisi hyvä yhdistellä sekä kettujen että siilien ennusteita. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että hankalia asioita ratkomaan asetetut erilliset asiantuntijakomiteat onnistuvat laatimaan hyviä ennusteita tai ehdottamaan hyviä politiikkatoimia, mikäli ne laitetaan toimimaan ilman struktuuria ja tukiprosessia. Kovinkaan monia kysymyksiä ei voi ratkaista pelkästään Suomessa. Meidän on syytä osallistua tulevaisuuskeskusteluun ja ratkaisujen löytämiseen kansainvälisillä foorumeilla. Yksi kansallisen kyvykkyyden laji voisi Suomessa olla olennaisen pelkistys ja keskustelun käynnin taito.

  • Suomessa kansallisesti tärkeä foorumi on eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, joka perustettiin alun perin tilapäiseksi vuonna 1993. Tulevaisuusvaliokunnan asema vakinaistettiin uuden perustuslain myötä vuonna 2000. Muista valiokunnista poiketen tulevaisuusvaliokunta ei osallistu päivittäiseen lainsäädäntötyöhön. Sen sijaan tulevaisuusvaliokunta tarkastelee pitkän aikavälin kysymyksiä tulevaisuusnäkökulmasta. 
  • Hallitus antaa kerran vaalikaudessa eduskunnalle yhteiskunnan pitkän ajan valintoja käsittelevän tulevaisuusselonteon. Selonteon käsittelyyn osallistuu hallituksen ohella eduskunta, ja se tarjoaa aineksia myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
  • Valtioneuvoston kanslia kokoaa yhteen ministeriöiden hallinnonaloja koskevat tulevaisuuskatsaukset. Niiden tavoitteena on tuottaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja hallitusneuvottelujen pohjaksi tilanne- ja kehitysarvioita yhteiskunnan tilasta ja poliittista päätöksentekoa edellyttävistä kysymyksistä.
  • Ennakointiluotsi on osa kansallista ennakoinnin toimintatapaa. Luotsin tehtävänä on tukea valtioneuvoston ennakointi- ja tulevaisuustyötä sekä kansallisen ennakointiverkoston työtä mahdollistamalla sen tuottamien näkemysten viemisen päätöksentekoon ja muihin yhteiskunnan keskeisiin prosesseihin. Luotsi toimii mm. valtioneuvoston tulevaisuusselonteon ja ministeriöiden tulevaisuuskatsauksen ulkopuolisena neuvonantajaryhmänä.
  • Kansallinen ennakointiverkosto, jonka toimintaa koordinoivat valtioneuvoston kanslia ja Sitra, kokoaa yhteen suomalaiset ennakointitiedon tuottajat. Verkosto on ennakoijien keskustelu- ja yhteistyöfoorumi, jonka tavoitteena on edistää tulevaisuutta koskevan tiedon ja näkemysten käyttöä päätöksenteossa.

Seuraavien sukupolvien Suomi

Valmistumassa olevassa tulevaisuusselonteon ensimmäisessä osassa rakennetaan yhteistä ymmärrystä tulevaisuuden toimintaympäristön kokonaiskuvasta ja se on keskustelunavaus seuraaville vuosille. Selontekoon on tuotettu ennakointitieto ministeriöiden virkatyönä ja itse skenaarioprosessissa valtioneuvosto on käynyt laajaa tulevaisuusdialogia. Keskustelun ytimessä on ollut Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat muutostekijät, tulevaisuuden kehityskulut ja niihin liittyvät epävarmuudet, mahdolliset vaihtoehtoiset tulevaisuudet sekä niiden vaikutukset ja niihin varautuminen. Korona-ajasta huolimatta keskeistä valmistelulle on ollut yhteiskehittäminen, laaja osallistaminen ja yhteistyö. Selonteon osana on myös järjestetty 50 tulevaisuusdialogia Suomen tulevaisuudesta eri puolilla maata. Mukaan keskusteluihin on kutsuttu eri sukupolvia ja sukupuolia, eri taustoista tulevia ja erilaista arkea eläviä - sekä erityisesti nuoria, joiden tulevaisuudesta on kyse.

Leena Sarvaranta
VTT:n EU asioiden johtaja