Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

TKI-työryhmän jäsenten kynästä -kirjoitussarja
Sari Essayah: Kädenjälkeä rakentamassa

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 7.11.2022 11.56
Kolumni
Sari Essayah. Kuva: Sakari Röyskö
Sari Essayah. Kuva: Sakari Röyskö

Ilmastonmuutos on globaali haaste, joka koskettaa suoraan tai välillisesti jokaista planeettamme asukasta. Huoli maapallon tulevaisuudesta on otettava vakavasti.

Ympäristön tuhoutuminen ja yhteiskuntien sosiaalisen rakenteen rapautuminen kulkevat usein käsi kädessä. Mikäli ympäristön tila, luonnon ekosysteemit ja ihmisten elinolosuhteet heikkenevät liikaa, seurauksena on äärimmillään massiivisia muuttoliikkeitä ja muita yhteiskunnallisia haasteita. Ilmastonmuutosta ja sen torjuntaa ei voi erottaa inhimillisistä tekijöistä sekä sosiaalisesta vastuusta. 

Tarvitsemme vision yhteiskunnasta, jossa talous, sosiaalinen kehitys sekä ympäristönsuojelu kehittyvät paremmassa sopusoinnussa kuin tänään. Syvällisen arvokeskustelun lisäksi tarvitaan analyysi teknologisen kehityksen myötä avautuvista uusista mahdollisuuksista rakentaa kestävämpää yhteiskuntaa.

Kristillisdemokraattinen talouspoliittinen ajattelu ns. sosiaalinen markkinatalous tukee vastuuta ympäristöstä ja kiinnittää huomiota ihmisten ja ihmisryhmien välisiin suhteisiin. Ympäristöpolitiikassa katseen tulee olla tavoitteissa ja päämäärissä. Keinojen suhteen haluamme jättää liikkumavaraa jo siksikin, että teknologia kehittyy monella alalla hyvin nopeasti. Myöskään omavaraisuus- ja huoltovarmuusnäkökohtia ei pidä unohtaa.

Suomen kenties merkittävin rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on kehittää teknologisia ratkaisuja ja toimintamalleja, joita muut maat kopioivat. Tätähän tapahtuu jo sosiaalisten innovaatioiden puolella esimerkkinä neuvolat tai suomalainen koululaitos, jota on käyty ulkomailta ihmettelemässä. 

Suomella on teknologista edelläkävijyyttä esimerkiksi biopohjaisissa polttonesteissä ja geotermisessä energiassa. Lisäksi Suomessakin tutkitaan esimerkiksi aurinkokenno- ja polttokennoteknologiaa, biokaasun tehokkaampaa keräämistä ja hyödyntämistä liikennekäytössä, hiiliviljelyä, ruoan bioprosessituotantoa ja niin edelleen. Suomessa on kehitetty ja edelleen kehitetään energiaa säästäviä laitteita, koneita ja tuotantoprosesseja. Hiilidioksidin talteenottoa tutkitaan ympäri maailmaa, ydinvoimateknologia kehittyy kohti pienempiä sarjavalmisteisia reaktoreita ja fuusioenergiankin tutkimus jatkuu. 

Kannatamme Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen (TKI-rahoituksen) kasvattamista neljään prosenttiin kansantuotteesta ja olemme tavoitteeseen puolueena sitoutuneet. Erityisesti on panostettava tekniikan alan tutkimukseen, joka johtaa energian käytön vähentämiseen ja pääsemiseen eroon fossiilisista energialähteistä.

Tärkein tavoite ilmastonmuutoksen hillinnässä on vähentää ja lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö. Tämä on myös Suomen talouden etujen mukaista, sillä fossiilipolttoaineet ovat tuontienergiaa. Kaikesta huolimatta maapallon energiantarpeesta noin 80 % tuotetaan yhä fossiilisella energialla. Energiajärjestelmän muutos globaalitasolla vie vielä vuosikymmeniä, sillä voimalaitosinvestoinnit ovat hyvin pitkäikäisiä. 

Koska haasteet ovat globaaleja ja maailma on verkottunut ja hyvin keskinäisriippuvainen sekä ekologisesti että kauppasuhteiden kautta, tiukka yhden maan ilmastotoimiin tai vain muutamiin mittareihin tuijottaminen voi johtaa ns. osaoptimointiin, joka tuottaa sekä suomalaisen yhteiskunnan, elinkeinoelämän, että myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta epäoptimaalisia ratkaisuja. Yksi tällainen asia olisi energiaintensiivisen teollisuuden poistuminen maasta halvempien tuotantokustannusten maihin. Samoin runsaasti sähköä käyttävälle ja ylijäämälämpöä tuottavalle teollisuudelle, kuten metalliteollisuus tai palvelinkeskukset, pohjoiset alueet ovat järkevin sijoituspaikka, sillä ylijäämälämpö hyödynnetään kaukolämmöntuotantoon. 

Ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien ongelmien ratkaisuun tarvitaan siis kaikkien valtioiden sekä elinkeinoelämän ponnistuksia, yhteisiä normeja, yhteistyötä, teknologian siirtoa sekä rahoitusjärjestelyjä teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä.

Kansainvälisellä tasolla ovat globaalit sopimukset ja Suomen tapauksessa erityisesti EU-tason tavoitteet sekä toimenpiteet. Kansallisella tasolla ovat Suomen omat toimenpiteet ja asiat, joista päätetään täällä. Niihin kuuluvat esimerkiksi strategiset investoinnit infrastruktuuriin ja energiaan, sekä esimerkiksi rakennettuun ympäristöön liittyvä sääntely. Myös vero-ohjaus sekä muut kansalliset päätökset, joilla voidaan hillitä haitallista kehitystä tai kannustaa myönteiseen kuuluvat kansallisesti päätettäviksi. 

Yksilön näkökulmasta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen varautumisessa on paljolti kyse arvoista ja elämän tavoitteista. Niihin vaikutetaan ensisijaisesti muualla kuin hallinnon ja julkisen sektorin kautta. Esimerkiksi verotuksella voidaan kuitenkin yksilöille luoda kannusteita toimia pidemmän tähtäimen kestävyyttä edistäen.

Vastuuta kannetaan siis monella eri tasolla. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun globaalista ”ilmastojohtajuudesta” käydään tällä hetkellä jonkin sortin imagokisaa maiden välillä. Ehkäpä tässäkin asiassa, kuten monessa muussa, tärkeintä ovat kuitenkin teot, eivät puheet.

Sari Essayah

Kirjoittaja on kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän edustaja parlamentaarisessa TKI-työryhmässä 2022. Jäsenten kynästä -kirjoitussarjassa työryhmän jäsenet avaavat omaa ajatteluaan TKI-työryhmän työstä ja sen painopisteistä. Kullekin eduskuntaryhmälle on varattu yksi kirjoitusvuoro.