FI SV EN

Pääministeri Juha Sipilän puheenvuoro suurlähettiläskokouksessa 22.8.2016

Valtioneuvoston viestintäosasto 22.8.2016 13.41
Puhe

(muutosvarauksin)

Arvoisat suurlähettiläät,

hallituksen työtä on nyt takana reilu vuosi. Tämä on ollut tiivistahtinen, työläs mutta palkitseva vuosi. Kun tapasin teidät viime elokuussa tässä samassa salissa, vertasin puheessani Suomen silloista tilannetta lentämiseen sumuisessa säässä. Totesin, että silloin vallinneissa olosuhteissa näkyvyytemme oli heikko ja meidän piti seurata tarkasti kaikkia lentokoneemme mittareita, jotta emme menettäneet asentotajuamme ja suuntaamme. Sen jälkeen Suomen säätila on ollut kirkastumaan päin ja olemme ainakin toistaiseksi päässeet lentämään paremman näkyvyyden olosuhteissa.

Tuloksia on saatu aikaan yhteisvoimin, ja Suomen kuntoon saattamisen polulla mennään nyt oikeaan suuntaan. Voin ilokseni pitää tänään valoisamman puheen kuin vuosi sitten, jolloin vielä peräänkuulutin kriisitietoisuuden löytämistä. Se on löydetty, ja nyt jahdataan seuraavia rasteja. Johtotähtenämme on, että meidän täytyy pystyä keskittymään isoon kuvaan, suurimpiin ja olennaisimpiin asioihin.

Myös jokainen teistä on ollut kuluneena vuonna osaltaan toteuttamassa Suomen hallitusohjelmaa maailmalla, ja haluan esittää siitä teille parhaat kiitokseni. Kuten totesimme hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, on oma edustustoverkko Suomelle elintärkeä tiedonlähde ja vaikuttamisen väline, joka lisää Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia.

Myös minulla itselläni on ollut eri matkojen ja kokouksien yhteydessä ilo hyötyä ulkoministeriön ja Suomen edustustoverkoston asiantuntemuksesta eri puolilla maailmaa.

Te katsotte Suomen, Euroopan ja maailman menoa toisesta vinkkelistä kuin me täällä kotimaassa. Tämä vuotuinen suurlähettiläskokous on teille monella tapaa uuden lukuvuoden alku, pakkaatte täällä eväsreppunne tulevaa kautta varten.

Hyvät Suomen edustajat,

Minä toivon, että te viette täältä tänä vuonna repussanne yhden tärkeän eväspaketin: vahvan yhteenkuuluvuuden ja yhdessä tekemisen tunteen.

Ensi vuonna vietettävän itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä, Tillsammans. Se ei ole mikään päälle liimattu iskulause vaan viesti, kannustin ja tehtävä meille jokaiselle. Sen sisältöä kannattaa todella miettiä.

Kirjoittaessamme hallitusohjelmaa reilu vuosi sitten kirjasimme Suomen tulevaisuuden visioksi vuodelle 2025 tässä samassa hengessä: Suomi on yhdessä rakennettu.

Yhdessä tekeminen, kokeminen ja eläminen koskee kaikkia suomalaisia ja Suomen ystäviä erilaisista taustoistaan riippumatta. Me kaikki olemme tekemässä Suomen tulevaa suuntaa. Toivon, että tämä viesti satavuotiaasta Suomesta välittyy teidän kauttanne myös eri puolille maailmaa.

Totesimme hallitusohjelmassa myös: Luotamme toisiimme. Kunnioitamme toisiamme. Sovimme asioista.

Ohipuhuminen ja yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen ovat nostaneet päätään Suomessa. Ne vaivaavat myös monia muita länsimaisia demokratioita, sekä Euroopassa että Euroopan ulkopuolella.

Yhdessä tekemisen henkeä, luottamusta ja kunnioitusta tarvitaan meidän yhteiskunnissamme nyt erittäin kipeästi. Tämä pätee niin Suomeen, Euroopan unioniin kuin globaaliin yhteisöömmekin. Ihmisiä, maita ja maanosia vastakkain ajavia voimia ei saa päästää hallitsemaan ajatteluamme ja toimintaamme. Meidän täytyy osata kuunnella ja keskustella, ei opettaa. Yhteydenpitoa – etenkin eri tavoilla ajatteleviin – tarvitaan ymmärryksen lisäämiseksi.

Hyvä uutinen on se, että jokainen ihminen ja maa voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun, jos todella haluaa. Myös me Suomessa ja Suomena.

Hyvät kuulijat,

totesin edellä, että Suomen tilanteessa on nyt monia positiivisia merkkejä. Pitkään jatkunut talouden supistuminen on vihdoin ohitse. Maamme talous on nyt kasvanut kolmena vuosineljänneksenä peräkkäin.  Talouden kääntyminen kasvuun kolmen laskuvuoden jälkeen näkyy työllisyydessä, joka on kasvanut vuoden takaisesta yli 30 000 henkilöllä. Ihmisten epävarmuus työpaikan säilymisestä on vähentynyt merkittävästi, mikä on puolestaan tukenut yksityisen kulutuksen kasvua. Pitkään jatkunut epätoivon kehä on kääntynyt toivoksi paremmasta.

Velaksi elämisen on loputtava vuoteen 2021 mennessä. Ensimmäisen vuoden jälkeen olemme uralla, joka johtaa velkaantumistavoitteen saavuttamiseen. Velkaantumisen taittuminen edellyttää kuitenkin hallituksen päättämien neljän miljardin julkisen talouden leikkausten lisäksi työllisyyden parantumista.

Hyvinvointipalvelujen rahoituksen takaava korkea työllisyysaste on ollut ja tulee olemaan hallituksen talouspolitiikkaa keskeisesti määrittävä tekijä. Hallituksen ensimmäisen vuoden aikana tehtiin monia yrittäjyyden edellytyksiä ja työn tekemisen kannustavuutta parantavia toimenpiteitä, joista keskeisin oli kilpailukykysopimus. Sovitun palkkamaltin, kilpailukykypaketin ja uuden neuvottelumallin avulla voimme saada Saksan kustannuskilpailueron kiinni vielä tämän vaalikauden lopussa ja Ruotsin jo aiemmin. 

Ensi vuoden budjetissa sama linja jatkuu. Ansiotuloverotusta kevennetään kaikissa tuloluokissa ja otetaan käyttöön yrittäjävähennys. Tämän lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään keinoihin, joilla työttömyysjaksot saadaan lyhenemään. Tämä on tärkeää paitsi kansantalouden kannalta, myös ennen kaikkea työttömäksi jääneen ihmisen syrjäytymisen estämiseksi.

Hallitus vie määrätietoisesti eteenpäin myös hallitusohjelmassa sovittuja reformeja. Näistä tärkein on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Ilman uudistusten läpiviemistä hyvinvointiyhteiskunnan perusarvot joutuvat koetukselle väestön ikääntymisen myötä. Olen hyvinvointiyhteiskunnan ystävä ja suuri kannattaja enkä halua, että ajaudumme tällaiseen tilanteeseen. Nyt asiat ovat vielä meistä itsestämme kiinni.

Suomi, joka on meidän kaikkien yhdessä rakentama, on yhteiskuntamme vakaan ja turvallisen tulevaisuuden paras tae.

Me emme kuitenkaan elä tyhjiössä ja siksi olemme seuranneet huolestuneina yhtäältä Euroopan ajautumista kriisistä kriisiin ja toisaalta laajemman globaalin yhteisömme monia uudenlaisia haasteita.

Aloitetaan laajemmasta kansainvälisestä kuvasta. Globalisaation vastaisuus kasvaa nyt eri puolilla, ja moni toimija pitää parempana omiin poteroihin kaivautumista silmälaput silmillä, korvatulpat korvissa. Länsimaiset demokratiat toimivat aiempaa ahtaammassa liikkumatilassa niin sisäisten kuin ulkoistenkin paineiden vuoksi. Kansainvälisessä kaupassa protektionismin henki on vahvistumassa, vapaata ja sääntöihin perustuvaa kauppaa on alettu pitää uhkana ja kauppasopimuksia peräänkuulutetaan uudelleen neuvoteltaviksi. Pakolaisuus ja nälänhädät eivät ole kadonneet minnekään, vaikka elämme vuotta 2016.

Tulevaa on entistä vaikeampi ennakoida, kun toimijoiden ja ilmiöiden kenttä moninaistuu. Kuten olemme nähneet, yksi yksilö voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun paitsi hyvässä, myös pahassa. Kynnys yhteisesti sovittujen sääntöjen ja arvojen rikkomiseen on madaltunut. Puhe maailman ykseydestä on joutunut antamaan tietä toiseuden pelolle. Kehitysuskon lineaarinen viiva on pirstoutunut eri suuntaan osoittaviksi katkoviivoiksi. Monille kansalaisille niin meillä kuin muuallakin tällainen maailma on epävarmuudessaan pelottava ja tuntematon. Moni haluaa laittaa luukut kiinni ja vetää vielä verhotkin siihen päälle.

Tällaisessa tilanteessa on tärkeää tehdä väsymätöntä työtä sen eteen, että tilannekuvamme muodostuu faktojen, ei oletusten pohjalta. Emme saa olla sinisilmäisiä, mutta samalla meidän täytyy muistaa inhimillisyys ja pitää sydän lämpimänä.

Ja kun maailma hakee suuntaa, on ikkuna auki vaikuttamiselle. Kaikki muutokset tarjoavat mahdollisuuksia, ja niihin pitää tarttua.

Siksi meidän täytyy Suomena olla kunnossa ja ketteriä. Haluamme kantaa vastuuta, haluamme tarttua nopeasti avautuviin mahdollisuuksiin. Haluamme vaikuttaa niihin asioihin, joita pidämme Suomen, Euroopan ja globaalin yhteisön kehityksen kannalta tärkeinä. Haluamme puolustaa ja vahvistaa yhteistyön henkeä.

Tämän tueksi tarvitsemme vahvaa ulkopoliittista ajattelua. Olen hyvin tyytyväinen uuteen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoomme, joka on tiivis, aikaa kestävä, realistinen ja tavoitteellinen. Nyt on tärkeää pitää huolta siitä, että tavoitteet jalkautetaan konkreettisiksi toimiksi.   

Arvoisat suurlähettiläät,

Suomen asema ja rooli Euroopan unionissa on yksiselitteisen selkeä. Suomi on aktiivinen, käytännönläheinen ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio. Suomen paikka on uudistuvassa Euroopan unionissa. Kuten jo viime vuoden suurlähettiläspäivillä totesin, olemme aina osa ratkaisua, emme osa ongelmaa.

Brexit, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, maahanmuutto, talouden ongelmat, Euroopan suhteellisesti heikentynyt asema maailmassa – Euroopan unioni etsii nyt suuntaa ja kirkkaalle visiolle on tilaus.

Ikkuna on täälläkin auki vaikuttamiselle, ja Suomi haluaa olla mukana tekemässä unionin tulevaisuutta. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan olennaiseen keskittymisestä. Meidän täytyy nyt keskittyä jo aiemmin tehtyjen yhteisten päätösten toimeenpanoon. Nyt ei ole aika viedä integraatiokehitystä uusiin suuntiin vaan pitää huoli siitä, että keskeisiä, yhdessä sovittuja perusasioita viedään eteenpäin.

Samalla meidän täytyy palauttaa kansalaisten luottamus Euroopan unioniin, ja tämä voi tapahtua vain tulosten kautta. Viestinnässäkin on petrattavaa, mutta EU:n tulevaisuutta eivät ratkaise uudet moniväriesitteet. Kansalaiset eri puolilla Eurooppaa ovat olleet pettyneitä unionin kykyyn vastata ongelmiin. On siis keskityttävä olennaiseen: suuriin talouden, työllisyyden ja turvallisuuden kysymyksiin. Myös poliittinen kulttuuri kaipaa ravistelua. Itse aiheutetuista ongelmista ei pidä syyttää Brysselin koneistoa.

Suomen seuraava EU-puheenjohtajuuskausi on aikaistunut ja tulee hoidettavaksemme vuoden 2019 jälkipuoliskolla, heti eduskuntavaalien ja uuden hallituksen muodostamisen jälkeen. Poliittinen koneisto joutuu siis tuoreeltaan kovaan testiin – ja siksi virkamieskoneiston on tärkeää olla tuossa vaiheessa huippuunsa viritetty. Te ja kolleganne kautta valtionhallinnon olette siis paljon vartijoina – ja me poliitikot tiedämme asioiden olevan erittäin hyvissä käsissä.

Hyvät suurlähettiläät,

Ison-Britannian äänestystulos oli pettymys sekä Suomelle että koko EU:lle. Britannia on Suomelle tärkeä kumppani sekä talouden että turvallisuuden kannalta. Britannia on ollut Suomen rinnalla viemässä unionia avoimempaan, tehokkaampaan ja sisämarkkinoita korostavaan suuntaan. EU:n ja Britannian sopimus on rakennettava siten, että se ottaa huomioon kummankin osapuolen keskeiset intressit. Uuden järjestelyn aikataulu ei saa venyä suhteettoman pitkäksi. Olemme käynnistäneet kattavan arvioinnin siitä, mihin kysymyksiin Britannian EU-suhteen muuttuminen vaikuttaa ja mitä neuvotteluprosessissa on otettava huomioon Suomen etujen turvaamiseksi.

Britannian pysyminen EU:n sisämarkkinoilla, jos se sitä aikanaan haluaa, tulee vaatimaan kaikkien neljän vapauden kunnioittamista. Tämän Eurooppa-neuvosto linjasi kesäkuussa hyvin selkeästi. Kysymys henkilöiden liikkumisesta tulee olemaan yksi vaikeimmista neuvotteluasioista. Britannian pysyminen osana sisämarkkinoita olisi kuitenkin sekä suomalaisen elinkeinoelämän että kansalaisten etu.

Euroopan unioni on Suomelle tärkeä turvallisuusyhteisö, ja olemme sitoutuneet sen vahvistamiseen. Teimme kesäkuussa Ranskan kanssa yhteisen kannanoton ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä. Pidämme tärkeänä EU:n puolustusyhteistyön syventämistä, jotta unioni ja sen jäsenvaltiot pystyvät paremmin vastaamaan tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin. Yhteistyötä on lisättävä muun muassa sotilaallisten voimavarojen kehittämisessä, puolustusteollisuudessa ja -tutkimuksessa sekä hybridiuhkiin varautumisessa.

Muuttoliike- ja turvapaikka-asiat ovat asialistallamme tänäkin syksynä. Järjestäytymätön muuttoliike on asia, jota EU ei yksinään voi ratkaista, vaan tarvitsemme globaaleja toimia ja läheistä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa. Eurooppa-neuvosto vahvisti kesäkuussa uuden kumppanuuskehyksen muuttoliikkeen paremmaksi hallitsemiseksi keskeisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Kumppanuussopimukset on tarkoitus solmia Nigerian, Nigerin, Malin, Senegalin ja Etiopian kanssa. Suomen tavoitteena on, että EU laatisi kumppanuussopimukset myös Somalian, Irakin ja Afganistanin kanssa.

EU:n on jatkettava yhteistyötä Turkin kanssa. Se on tärkeää muuttoliikekysymysten hoidon kannalta, mutta ennen kaikkea laajemmankin vuoropuhelun ylläpitämiseksi. Turkki on tärkeä naapurimme. Tuomitsimme EU:na ja Suomena selkeäsanaisesti kuukausi sitten tapahtuneen sotilasvallankaappauksen yrityksen ja annoimme tukemme Turkin demokraattisesti valituille instituutioille. Olemme kuitenkin luonnollisesti huolissamme Turkin vakaudesta ja toimista vallankaappausyrityksen jälkeen. Oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioitus ovat keskeisiä periaatteita ja niistä on pidettävä kiinni kaikissa olosuhteissa. Näidenkin viestien välittämiseksi tarvitsemme EU:n ja Turkin välille yhteydenpitoa ja vuoropuhelua.

Vuoropuhelua tarvitsemme myös Venäjän kanssa. Suomi on vankkumattomasti mukana EU:n yhteisissä pakotetoimissa, jotka otettiin käyttöön Ukrainan konfliktin, mukaan lukien Krimin laittoman liittämisen, johdosta. Pakotteet on sidottu Minskin sopimuksen toimeenpanoon, ja siinä ei valitettavasti edelleenkään ole edetty. Venäjän eristäytyminen ei kuitenkaan ole kenenkään etu, ja siksi yhteydenpitoa tarvitaan. Me suomalaiset olemme tottuneet käymään vuoropuhelua Venäjän kanssa niin myötä- kuin vastamäessäkin. Venäjä-kysymyksiin tulemme EU-päämiestasolla keskittymään lokakuun Eurooppa-neuvostossa.

Sisämarkkinoiden syventäminen erityisesti palveluiden, pääomamarkkinoiden, energian sekä digitaalisten palveluiden ja tuotteiden aloilla ovat Suomen EU-politiikan ydinkysymyksiä. Komissio julkaisi viime vuonna uuden sisämarkkinastrategian, joka sisältää useita toimenpiteitä jäljellä olevien esteiden purkamiseksi. Komissio esittelee strategiaan liittyvät toimenpiteet erikseen tämän ja ensi vuoden aikana. Suomen kannalta keskeisimmät asiat ovat palvelumarkkinoiden avaaminen, toimeenpanon parantaminen sekä tavaroiden vapaan liikkuvuuden tukeminen.

EU:n sisämarkkinoilla lainsäädäntö on useilla sektoreilla EU-tasolla harmonisoitua. Sisämarkkinaesteissä onkin useimmiten kyse siitä, että olemassa olevaa EU-lainsäädäntöä ei sovelleta yhtenäisellä tavalla. Välillä on kyse hallinnollisista asioista, kuten esimerkiksi arvonlisäverotuksessa, jossa verokantojen erot synnyttävät vaikeuksia. Näissä asioissa on välttämätöntä yhtenäistää ja digitalisoida menettelyjä.

Uusiakin haasteita tulee. Digitalisaatio on itsessään merkittävä sisämarkkinoiden edistäjä. Rajat ylittävä kaupankäynti ei ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin nyt. Samalla se nostaa kuitenkin esiin uusia haasteita. Kuluttajansuojassa on edettävä yhtenäisempiin sääntöihin ja tekijänoikeuksien on oltava yhdenmukaisempia.

Britannian EU-ero vaikuttaa täälläkin, sillä yhdessä pohjoisten jäsenvaltioiden kanssa Britannia on ollut keskeinen sisämarkkinoiden kehittäjä. Uusi tilanne edellyttää Suomelta entistäkin painokkaampaa toimintaa sisämarkkinoiden syventämiseksi ja uusien koalitioiden rakentamiseksi.

Suomalaisten kannattaa seistä selkä suorana ja mennä kohti aitoja sisämarkkinoita. Mitä paremmin sisämarkkina toimii, sitä paremmin me suomalaiset pärjäämme.

Euroalueen toipumista ovat vauhdittaneet elvyttävä raha- ja finanssipolitiikka sekä alhainen öljyn hinta, mutta hidas kasvu yhdistettynä korkeisiin velkatasoihin vähentää jäsenmaiden liikkumavaraa ja altistaa ne shokeille. Lisäksi maailmankaupan hidastuminen, demografiset tekijät ja heikko tuottavuuskehitys jarruttavat euroalueen kasvua.

Sisämarkkinoiden kehittämisen lisäksi on jatkuvasti etsittävä uusia keinoja, joilla vastataan hitaan talouskasvun haasteeseen. Tässä on keskeistä toimintaympäristön vakauden ja ennustettavuuden vahvistaminen sekä investointien ja yritysten rahoitusmahdollisuuksien edistäminen. Euroopan kasvua ja työllisyyttä on edistettävä myös tehokkaalla kauppapolitiikalla ja kauppasopimuksilla, joilla helpotetaan eurooppalaisten yritysten markkinoillepääsyä.  

Kesäkuun Eurooppa-neuvostossa kehotimme jatkamaan talous- ja rahaliiton viimeistelemistä koskevaa työtä. Jatkotyössä on keskityttävä olemassa olevien sopimusten ja sääntöjen toimeenpanoon ja virtaviivaistamiseen EMU:n syventämisen asemasta. Kuluvan syksyn aikana EMU:n kehittämisessä ovat esillä lähinnä pankki- ja pääomamarkkinaunioniin liittyvät hankkeet.

Suomen lähtökohta on, että jokainen jäsenvaltio kantaa vastuun omasta talouspolitiikastaan ja vastaa itse veloistaan. Vahvan, sijoittajanvastuuseen ja markkinakuriin perustuvan pankkiunionin toteuttaminen on hallituksen EMU-linjausten keskiössä.

Kriisien ja erilaisten ongelmien hoitaminen ovat hallinneet Euroopan unionin ympärillä käytävää keskustelua. Kriisien ratkaisemisesta ja uusien ehkäisemisestä tulemme puhumaan tänäkin syksynä. Mutta tulemme puhumaan myös EU:n 27 jäsenvaltion yhteisestä tulevaisuudesta. Tämä on innostava mahdollisuus rakentaa entistä toimintakykyisempää ja kansalaisiaan paremmin palvelevaa unionia.

Näistä asioista puhutaan myös tämän viikon perjantaina, kun tapaan Berliinissä Saksan liittokansleri Merkelin yhdessä Ruotsin, Tanskan ja Alankomaiden pääministereiden kanssa. Unioninkaan tulevaisuus ei tule itsestään vaan se on rakennettava – yhdessä.

Suomi voi olla tässä rakennustyössä mukana vain, jos sen oma perusta on kunnossa. Siksikin jatkamme Suomen uudistamista väsymättömästi, hallitusohjelman kirjausten mukaisesti.

Arvoisat kuulijat,

olemme olleet tänä vuonna Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajamaa. Pohjoismaat ovat meille tavattoman tärkeitä kumppaneita ja ystäviä – paitsi pohjoismaisissa, myös muissa kansainvälisissä asioissa. Tiivis yhteydenpito välillämme on tärkeää. Olen itse käynyt tänä vuonna monia keskusteluja kollegoideni kanssa muun muassa maahanmuuttotilanteesta ja Brexitin vaikutuksesta. Jatkamme näitä keskusteluja seuraavan kerran syyskuun lopulla kokouksessamme Ahvenanmaalla. 

Toinen Suomelle tärkeä pohjoinen asia ovat arktiset kysymykset. Puheenjohtajuutemme Arktisessa neuvostossa alkaa ensi vuonna, ja tiedän meillä olevan siihen paljon annettavaa. Esimerkiksi arktisen alueen telekommunikaatioyhteyksien kehittämiseen löytyy Suomesta sekä visioita että osaamista. Ympäristösektorilla toivon meidän pääsevän eteenpäin esimerkiksi mustan hiilen aiheuttamien vaikutusten vähentämisessä.

On tärkeää, että olemme tehneet myös arktisissa asioissa tiivistyvää yhteistyötä Arktisen neuvoston nykyisen puheenjohtajamaan Yhdysvaltojen kanssa. Samalla meidän on tärkeää olla vaikuttava toimija EU:n arktisessa politiikassa – ja tietysti peilaamme arktisuuttamme koko ajan myös siihen, miten kehitämme omaa maatamme muun muassa talouden ja infrastruktuurihankkeiden kannalta.

YK:ssa viime vuonna sovittu kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 tulee ohjaamaan taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen politiikkaa globaalisti seuraavat 15 vuotta. Suomi ottaa toimintaohjelman vakavasti ja tosissaan: hallitus on päättänyt laatia kansallisen toimeenpanosuunnitelman ensi vuoden alkuun mennessä.  Suomi on jo saanut kiitosta kansainvälisestikin ainutlaatuisesta kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksestaan, joka on yksi keino edistää kestävää kehitystä Suomessa. Suomen mallissa erityisen kiinnostavaa on yhdistelmä korkeaa tasoa ja poikkihallinnollisuutta sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin aktiivista osallistumista.

Tätä työtä pitää jatkaa. Päivänpolttavien asioiden ohella meidän tulee kantaa vastuuta myös pitkän aikavälin kysymyksistä.

Tällainen kysymys on myös pitkäjänteinen rauhanvälitystyö, johon suuntaamme nyt aiempaa enemmän voimavaroja. Pidän tärkeänä sitä, että tämä tulee tarkoittamaan myös aiempaa useampien suomalaisten sijoittumista kansainvälisiin rauhanvälitystehtäviin.

Tärkeä, vielä pidemmän aikavälin kysymys on ilmastopolitiikka, jonka osalta Pariisin sopimus oli todella hieno edistysaskel. Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon liittyen monet ovat tänä kesänä kauhistelleet EU-komission ehdotusta asettaa Suomelle ennakolta arvioitua korkeampi, 39 prosentin vähennysvelvoite kasvihuonekaasupäästöihin päästökaupan ulkopuolelle jäävillä sektoreilla kuten maataloudessa ja liikenteessä. Olipa lopullinen velvoite kuinka suuri tahansa, minä näen tämän mahdollisuutena paitsi kantaa globaalia vastuutamme, myös kehittää ja hyödyntää monipuolista teknologista osaamistamme ja ongelmanratkaisukykyämme.

Ja tästä pääsenkin sujuvasti Team Finland -työhön, jossa myös olen saanut olla mukana viimeksi kuluneen vuoden aikana. Osallistuin tosin itse aikoinani jo yrittäjänä silloisen presidentti Halosen ja silloisen ulkomaankauppaministeri Lehtomäen vetämälle vienninedistämismatkalle Brasiliaan, joten olen nyt nähnyt suomalaista vienninedistämistä prosessikaavion molemmista päistä käsin.

Pääministerinä olin tämän vuoden helmikuussa Team Finland -matkalla Intiassa ja totesin jälleen kerran, kuinka paljon meillä olisi annettavaa maailman markkinoilla. Yritysten itsensä täytyy bisnes lopulta tehdä, mutta meidän muiden täytyy tukea heitä niin paljon kuin pystymme silloin, kun meitä tarvitaan.

Myös Team Finland -työhön pätee se sama viesti, jonka välitin teille jo aiemmin: tärkeintä on tehdä näitä asioita yhdessä. On ollut hienoa nähdä, miten paljon Team Finland -rintamalla töitä on jo tehty. Me ajamme maailmalla asiakasyritysten ja -organisaatioiden sekä Suomen asiaa. Tässä työssä aivan olennaista on, että te Suomen edustajina tunnette paitsi Suomea, myös suomalaista yrityskenttää. Torstain Team Finland -päivä on teille tässäkin suhteessa tärkeä.

Olen seurannut ilolla myös Suomen maakuvatyön uusia avauksia. Suomen edustajat pystyivät tällä saralla turvautumaan takavuosina lähinnä Jukka Kuoppamäen pohdintaan: kotimaa nyt taakse jäi ja mietin hiljaa mielessäin, että mitä siitä kertoisin. Mutta viime aikoina maakuvatyöhön on rakennettu Team Finlandin yhteisvoimin vahvoja viestejä ja monipuolisia instrumentteja – käyttäkää niitä.

Arvoisat suurlähettiläät,

jatketaan töitä kansainvälisesti vahvan ja vaikuttavan, nuorekkaan satavuotiaan Suomen puolesta – Yhdessä, Tillsammans.