Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Nuorisorikollisuuden ehkäisy edellyttää tukea, kuntoutusta ja jälkihoitoa

Statsrådets utrednings- och forskningsverksamhetjustitieministeriet
Julkaisuajankohta 25.4.2019 9.01
Tiedote 209/2019

Toistuvia rikoksia tekevien nuorten tuki ja palvelut ovat pirstaleisia, eikä niiden vaikutuksia seurata. Rikoksia tekevien nuorten tukeen, kuntoutukseen ja jälkihoitoon on kiinnitettävä enemmän huomiota, todetaan 25. huhtikuuta julkaistussa tutkimuksessa.

Puuttumisen käytännöt ja tukitoimet voivat riippua siitä, missä kunnassa nuori asuu. Rikosten ehkäisy ja niihin puuttuminen ovat useiden ammattilaisten ja hallinnonalojen vastuulla. Monissa kunnissa on toimintamalleja lieviin rikoksiin puuttumiseen. Oikeusministeriössä kehitetään parhaillaan toimintamallia nuorten toistuvaan ja vakavaan rikollisuuteen puuttumiseen ja nuoren tukemiseen rikoksettomaan elämään. Toimintamallin kehittäminen sisältyy Sisäisen turvallisuuden strategiaan, jonka päämääränä on estää syrjäytymistä.

Tutkimuksessa selvitettiin nuorten rikoksiin puuttumista ja palvelujärjestelmää Suomen kunnissa ja perehdyttiin syvemmin viiteen toimintamalliin. Tutkimuksessa selvitettiin kansainvälistä tutkimusnäyttöä ja mahdollisuutta vaikuttavuusanalyyseihin. Lisäksi kartoitettiin rikoksia tehneiden nuorten aikuisten näkemyksiä elämäntilanteestaan ja saamistaan palveluista. Nuorisotutkimusverkoston (NTV) toteuttama tutkimus painottaa sitä, että on tärkeää saada uskottavaa näyttöä rikoksia ehkäisevien menetelmien vaikuttavuudesta ja kehittää puuttumisen mallia suunnitelmallisen kokeilutoiminnan avulla.

Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että nuorten rikoskierre pysäytetään tehokkaammin tuella kuin rangaistuksilla pelottelemalla. Tehokkaimmin uusintarikoksia ehkäisevät perheille suunnattu tuki sekä terapeuttiset menetelmät.

Kuntakartoituksessa selvisi, että Suomessa nuorten lieviin rikoksiin pyritään puuttumaan ensisijaisesti puhuttelun, keskustelun ja sovittelun keinoin leimaamista välttäen. Joka kolmannessa kartoitetussa kunnassa oli ankkuritoimintaa, ja se oli yleisin toimintamalli. Tukitoimet on integroitu osaksi nuorten palveluiden perustyötä. Usein palvelut suunnataan tapauskohtaisesti ja ne pyrkivät ohjaamaan nuoren seuraavan palvelun piiriin. Viimesijaisesta nuoren tuesta vastaa lastensuojelu, jonka kerrottiin olevan kuormittunut ja etäällä nuorten arjesta.

Toistuvasti rikoksia tekevien nuorten taustalla on kasautuvaa huono-osaisuutta mutta myös vertaissuhteisiin liittyviä ongelmia ja väkivaltakokemuksia. Nuoret ja työntekijät tähdensivät perhe- ja kaverisuhteiden sekä koulunkäynnin huomioimista tukitoimissa. Lisäksi he korostivat tarvetta pitkäjänteiseen työhön ja nuoren arkeen kokonaisvaltaisesti suunnattua tukea. Nuoret toivoivat tukipalveluilta välittäviä ohjaajia, jotka ymmärtävät nuorten kokemusmaailmaa.

Tutkimus peräänkuuluttaa eri toimenpiteiden parempaa koordinointia ja aiempaa vankempia tukitoimia rikoksia uusiville nuorille varhaisen puuttumisen lisäksi. Tutkimus ehdottaa nuorisososiaalityön kehittämistä peruspalveluissa ja terapeuttisten menetelmien käyttöä erityispalveluissa. Tutkimus esittää myös tiekartan tulevaisuutta varten: miten tietoa tulisi kerätä järjestelmällisesti, ja miten saadaan uskottavaa näyttöä rikoksia ehkäisevien toimien vaikutuksista.

Nuorisotutkimusverkoston julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Lisätietoja: tutkimuspäällikkö (ma.) Lotta Haikkola, Nuorisotutkimusseura, 044 4165 300, lotta.haikkola(at)nuorisotutkimus.fi ja tutkija, Noora Hästbacka, Nuorisotutkimusseura, 044 4165 395, noora.hastbacka(at)nuorisotutkimus.fi