Valtiovarainministeri Mika Lintilä: valtioneuvoston tervehdys juhlavastaanotolla Porissa

Valtioneuvoston viestintäosasto 17.7.2019 19.05
Puhe 378

Arvoisa puhemies, arvoisat varapuhemiehet Rouva kaupunginjohtaja Hyvät vieraat

Minulla on kunnia esittää valtioneuvoston tervehdys tälle juhlavastaanotolle sekä kiitos sen isännille tänään kansallisen historiamme merkkipäivänä. Samalla kiitän tämän päivän seminaarin ja muiden näiden päivien tilaisuuksien järjestäjiä, jotka ovat tehneet mahdolliseksi palauttaa mieleen demokraattisen hallitusmuotomme syntyvaiheita.

Kuten olemme päivän mittaan todenneet, eduskunta hyväksyi 21. kesäkuuta 1919 itsenäisen Suomen parlamentaariseen demokratiaan perustuvan hallitusmuodon, ja valtionhoitaja Mannerheim vahvisti sen tänään sata vuotta sitten. Itse asiassa Pori on erinomainen paikka muistaa ja kunnioittaa tuota aikaa ja niitä suomalaisia, jotka monien vaikeuksien kautta ottivat yhden ratkaisevan askelen maamme historiassa – Pori, joka on Eetu Salinin kotikaupunki, Risto Rytin koulukaupunki ja Akseli Gallen-Kallelan syntymäkaupunki.

Kansanedustaja Eetu Salin oli tammikuussa 1918 jäsenenä K.J. Ståhlbergin johtamassa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Se muokkasi Svinhufvudin senaatin hallitusmuotoesitystä sosialidemokraattien ja maalaisliiton voimin eduskuntaa korostavaan suuntaan ja sai pykälien käsittelyn valmiiksi 25. tammikuuta. Kuten tiedämme, Eetu Salin kannatti parlamentaarista demokratiaa, mutta kun ystävät päättivät vallankumouksesta, hän lähti solidaarisuudesta mukaan ja jäi traagisesti sille tielle.  Huittisissa syntynyt Risto Ryti kävi Porin lyseon. Monien aikalaisten tavoin hänkin koki läheltä dramaattisia vaiheita ja tuli valituksi eduskuntaan maaliskuun 1919 vaaleissa 30-vuotiaana Edistyspuolueen listalta.  Näin hän oli kansanedustajana päättämässä hallitusmuodosta. Tunnetulla tavalla hänen tiensä kulki jatkossa kaksi vuotta myöhemmin valtiovarainministeriksi ja sitten Suomen pankin johtoon, pääministeriksi ja tasavallan presidentiksi.

Kolmas tänne kaupunkiinsa Poriin patsaan saanut ajan merkkihenkilö oli Akseli Gallen-Kallela. Hänet tunnemme erityisesti taiteilijana, joka loi kuvaa suomalaisista ja Suomesta sekä meille itsellemme että kaikille muille. Harvemmin muistetaan, että juuri sata vuotta sitten hän oli valtionhoitaja, ylipäällikkö Mannerheimin adjutantti. Mainittakoon, että hallitusmuodon vahvistamisen jälkeen, kun valta ei kuitenkaan ollut vielä vaihtunut, huomenna sata vuotta sitten 18.7. antoi Mannerheim Gallen-Kallelalle sekä professorin arvonimen että nimitti hänet Suomen Valkoisen Ruusun II luokan komentajaksi. Ja jos sallitaan kaikkien suurten kysymysten keskellä, hän ei varmaan sisimmässään pannut pahakseen, että viimeisessä, hallitusmuodon läpimenon varmistaneessa kompromississa sallittiin kunniamerkkien jakaminen, sillä hän oli itse ne suunnitellut.

Nämä porilaiset muistuttavat meitä tänään niistä erillään varsin monenlaisilta näyttäneistä aatteellisista langoista ja loimista, joista sata vuotta sitten eduskunnassa kudottiin maallemme demokratian voimin kestävä demokraattinen hallitusmuoto. Sen varassa vahvistuivat keskinäinen luottamus, yhteiskuntamme vakaus sekä kansalaisten taloudellinen hyvinvointi – kaikki se minkä varassa selvisimme seuraavista haasteista ja rakensimme monissa asioissa kansainvälistä kärkeä olevan nykyaikaisen Suomen.

Sata vuotta sitten otetuilla askelilla oli taustansa. Ne tulivat mahdollisiksi koko edellisen vuosisadan jatkuneen kansallisen nousun ja sivistyksen voimin, maailmansodan mullistusten tuloksena sekä tuolloin jo runsaan vuosikymmenen jatkuneen parlamentaarisen harjoittelun seurauksena. Maaliskuun 1919 eduskuntavaalien jälkeen saattoi sitten toteutua käytännössä suomalaisten yhteinen tahto pyrkiä toisiamme kunnioittavan ja keskustelevan demokratian voimin kohti maamme onnea ja parasta. Tuota keskustelevan demokratian perinnettä porilaiset jatkavat kutsumalla meidät muutkin kesäisin tänne Poriin pohtimaan isänmaan ja ihmiskunnan kysymyksistä. Tänä vuonna tästä kutsusta on seurannut yksi hallitusmuotomme muistamisen kansallisista kohokohdista.

Kun parlamentaarinen demokratia perustuu valistuneeseen kansalaismielipiteeseen, on aluksi esittämiini kiitoksiin syytä liittää myös menestyksen toivotus tämän porilaisen perinteen jatkolle. Sen toivotuksen teen mielelläni juuri tänään, kun parlamentaarinen demokratiamme lähtee toiselle vuosisadalleen.