Sekä Suomella että EU:lla on edessään kauaskantoisia päätöksiä. Onnistunut energia- ja ilmastopolitiikka vauhdittaa rinnakkain sekä kestävää talouskasvua että globaaleja päästövähennyksiä.

Pariisissa viime vuoden lopulla syntynyt ilmastosopimus oli merkittävä askel niin ilmastonmuutoksen hillitsemisen kuin yritysten tasapuolisten toimintaedellytysten näkökulmasta. Ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 asteen pyrkien kohti 1,5 astetta. Ilmastosopimuksen ratifiointi käynnistyy huhtikuussa 22.4. New Yorkissa. Se astuu voimaan aikaisintaan vuoden 2020 alussa, mikäli vähintään 55 maata hyväksyy sopimuksen ja se kattaa vähintään 55 prosenttia maailman päästöistä.

Ei kuitenkaan riitä, että sopimus saadaan voimaan. On välttämätöntä, että sen taakse saadaan 55 prosentin minimitasoa merkittävästi suurempi osuus maailman päästöistä. EU:n lisäksi myös muiden merkittävien talousalueiden tulisi sitoutua kunnianhimoisiin päästövähennystavoitteisiin ja seurata niiden toteutumista.

Pariisin ilmastosopimuksen myötä tämänsuuntainen kehitys näyttäisi menevän eteenpäin, sillä maailman maita pyydetään täsmentämään päästövähennystavoitteitaan, seuraamaan edistymistä ja ottamaan käyttöön tarvittavia politiikkatoimia. Sopimuksen tuloksia seurataan viiden vuoden välein ja ensimmäinen väliarvio on tarkoitus tehdä vuonna 2023.

Suomella vaikuttamisen paikka EU:ssa

EU on ilmastopolitiikan edelläkävijä, kun se on jo asettanut jäsenmaita laillisesti sitovan tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (vertailuvuosi 1990).

EU:ssa ollaan tekemässä tänä ja ensi vuonna suuria päätöksiä, joilla on ratkaiseva merkitys myös Suomen elinkeinoelämälle ja kansantaloudelle. Päästökaupan pelisääntöjen uudistaminen vaikuttaa merkittävällä tavalla teollisuuden ja energiantuotannon toimintaedellytyksiin.  Suomen olisi tärkeää vaikuttaa EU:ssa sen puolesta, että kansainvälisillä markkinoilla toimivat hiilivuotosektorien parhaat yritykset saavat jatkossa tarvitsemansa määrän maksuttomia päästöoikeuksia.

Kesäkuussa EU:ssa on tarkoitus päättää siitä, kuinka päästökaupan ulkopuolisten alojen päästövähennystavoite jyvitetään jäsenmaiden kesken. Ei-päästökauppasektorin ilmastovelvoitteiden tulisi olla sellaisella tasolla, että erityisesti haasteita aiheuttavan liikenteen päästövähennykset ovat saavutettavissa kohtuullisin kustannuksin.

EU:n tulisi jatkaa määrätietoista ilmastodiplomatiaansa muiden maiden sitouttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että edettäisiin nopealla aikataululla kohti hiilidioksidipäästöjen kansainvälistä hinnoittelua. Ideaalitilanteessa hinnoittelu olisi globaalia, jolloin yrityksille kohdistuisivat samankaltaiset ”ilmastokustannukset” sijaintimaasta ja maanosasta riippumatta. Tämä vauhdittaisi puhtaan teknologian käyttöönottoa. Ennen kuin kaikkialla maailmassa toimivilla yrityksillä on samat pelisäännöt, on parannettava suomalaisten yritysten kilpailuedellytyksiä kompensoimalla päästökaupan epäsuorat kustannukset kansallisesti.

Kasvavat markkinat suomalaistenkin ulottuvilla

Pariisin ilmastosopimuksen myötä globaalit cleantech-markkinat kasvavat vauhdilla. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi viime syksynä, että ilmastosopimukseen esitettyjen kansallisten sitoumusten toteuttamiseen pelkästään energiasektorilla tarvitaan 13 500 miljardin dollarin investoinnit vuoteen 2030 mennessä eli jopa 900 miljardia dollaria joka vuosi.

Tämä luo huomattavat kasvun ja viennin mahdollisuudet Suomen elinkeinoelämälle, sillä yrityksillämme on vahvaa cleantech-osaamista esimerkiksi energiatehokkuudessa, kiertotaloudessa, uusiutuvassa energiassa sekä älykkäissä sähköverkoissa ja liikenneratkaisuissa.

Mikä huomionarvoista, cleantech-viennin myötä Suomen rooli ilmastopäästöjen vähentämisessä on mahdollista saada moninkertaiseksi verrattuna siihen, että ilmastotoimet kohdistuisivat vain kotimaahan. Pienestä Suomesta voi siis tulla kokoaan suurempi muutoksentekijä ihmiskunnan ison haasteen ratkaisemisessa.

Huomio positiiviseen hiilikädenjälkeen

Globaalit mahdollisuudet tulee huomioida myös kansallisen energia- ja ilmastostrategian laadinnassa tänä vuonna. Sen sijaan, että keskityttäisiin ainoastaan omiin päästövähennystoimiin kotimaassa, tulisi politiikan lähtökohdaksi ottaa huomattavasti merkittävämpien päästövähennyksien aikaansaaminen maailmanlaajuisesti.

Huomio tulisi kiinnittää pelkästä oman hiilijalanjälkemme pienentämisestä positiivisten ilmastotekojen aikaansaamiseen rajojemme ulkopuolella eli ns. hiilikädenjälkemme kasvattamiseen. Hiilikädenjälki kuvaa ilmastotekojemme vaikuttavuutta – mitä enemmän voimme suomalaisen osaamisen avulla vähentää päästöjä maailmalla, sitä suuremmaksi meidän työmme hiilikädenjälki kasvaa.

Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan olisi oltava pitkäjänteistä ja kilpailukykyä edistävää, jotta yrityksillä olisi kannustava toimintaympäristö ja vahvat kotimarkkinat, mistä ponnistaa myös maailmalle. Yritysten toimintaedellytysten kannalta keskiössä on energian toimitusvarmuus ja kohtuuhintaisuus. Kun yritysten elinvoimaisuudesta huolehditaan, ne investoivat ja synnyttävät työpaikkoja Suomeen, mikä luo kestävää kasvua ja vahvistaa vientimahdollisuuksia. Näin kaikki hyötyvät – suomalaiset yritykset, kansalaiset, koko yhteiskunta ja myös ilmasto.

Jyri Häkämies
Toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto EK