BKT:n kasvu on Suomessa jatkunut pian kolme vuotta ja useimmissa kilpailijamaissa selvästi pidempään. Takamatkalta alkaneen kasvun rajat alkavat tulla kotimaassa vähitellen vastaan, mutta suurempi uhka Suomen taloudelle on väistämättä lähenevä globaali suhdannekäänne. Erikoituminen investointihyödykkeisiin lisää talouden suhdanneherkkyyttä ja asettaa erityishaasteita myös julkisen talouden hallintaan. 

Bruttokansantuote on kasvanut Suomessa yhtäjaksoisesti kohta 12 vuosineljännestä eli kolme vuotta. Parin viime vuoden aikana kasvu on ollut ripeää saavuttaen lähes 3 prosentin vuosivauhdin. Ripeää vauhtia selittää osittain se, että kokonaistuotannon taso on ollut vasta palautumassa taantumaa edeltävälle tasolle.

Tältä osin tilanne on muuttumassa. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan kausitasoitettu ja työpäiväkorjattu kokonaistuotannon taso kuluvan vuoden toisella neljänneksellä oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin edellinen ennätystaso vuodelta 2007. Kausitasoitettu kasvu huhti-kesäkuussa oli kuitenkin hitaampaa kuin 1. vuosineljänneksellä, mikä viittaa kasvun tasaantumiseen. Suomen Pankin arvion mukaan kokonaistuotannon taso on saavuttanut potentiaalisen tuotannon tason ja talous on korkeasuhdanteessa. Näkemystä tukevat mm. kohonneet tuottajahinnat, lisääntyneet työvoiman rekrytointivaikeudet ja korkealla pysyttelevä teollisuuden kapasiteetin käyttöaste.

Talousennusteet ennakoivat talouskasvun hidastuvan ensi vuonna reiluun pariin prosenttiin ja vuonna 2020 edelleen noin puolentoista prosentin tuntumaan. Tuo 1,5 prosentin kasvun arvioidaan varsin yleisesti vastaavan talouden pidemmän ajan trendikasvua tästä eteenpäin.

Tämä on siis perusura. Entäpä sitten ne riskit? Ekonomistiarvioissa yleisemmin mainittu lähi- ja keskipitkän ajan riskitekijä on etenkin Yhdysvaltain politiikkaan kytkeytyvä protektionismin vahvistuminen ja laajamittaisen kauppasodan uhka. Muita ennakoitua huonomman kehityksen mahdollisesti käynnistäviä tekijöitä voivat olla mm. vahvistuvan dollarin sivuvaikutukset erityisesti nousevissa talouksissa, Brexit-neuvotteluiden epäonnistuminen sekä euroalueella Italian ongelmien eskaloituminen. Kauppasodan uhka on jo heijastunut talouden luottamusindikaattoreihin, mutta ei ole vielä liiemmin näkynyt reaalitalouden luvuissa lukuun ottamatta globaalin kaupan kasvun lievää hidastumista.

Yhdysvalloissa jo vuonna 2009 alkanut noususuhdanne on historiallisesti katsoen jatkunut jo poikkeuksellisen pitkään ja sen päättymisestä etsitään nyt kuumeisesti merkkejä – Trumpin veronalennuksista huolimatta. Yksi tällainen paljon keskustelua herättänyt merkki on pitkien korkojen painuminen jokseenkin lyhyiden korkojen tasolle. Tämä viimekädessä markkinoiden odotuksia heijasteleva indikaattori on usein ennakoinut taantumaa 1-2 vuoden viiveellä – mutta ei aina.

Mutta takaisin Suomeen. Vaikka välillä muutakin esitetään, pidemmällä aikavälillä vientikysynnän kehitys määrää hyvin pitkälle Suomen talouden kasvuvauhdin. Tältä osin on jossain määrin ongelmallista, että Suomen viennistä merkittävä osa on erilaisia investointihyödykkeitä ja niihin liittyviä palveluita. Investoinnit ovat tunnetusti hyvin suhdanneherkkiä ja vaihtelevat suhteessa enemmän kuin muut kokonaiskysynnän erät. Finanssikriisin edellä ja sen jälkeen investointien voimakas vaihtelu on ollut erityisen korostunutta.

OECD-maissa investointien pudotus oli kriisissä paljon rajumpi ja myös pitkäkestoisempi kuin BKT:n supistuminen. Investointien alamäki alkoi jo vuoden 2007 loppupuolella ja kesti lähes pari vuotta saavuttaen pohjakosketuksen vuoden 2009 lopulla noin 15 prosenttia alemmalla tasolla. Kehittyneiden maiden yhteenlaskettu BKT aleni vuoden 2008 ensimmäiseltä neljänneksestä 2009 alkupuolelle noin viitisen prosenttia eli suhteessa vain kolmanneksen investointien laskusta. Kun OECD-maiden BKT saavutti kriisiä edeltävän tason vuonna 2011, investointien osalta sama tapahtui vasta vuonna 2015. 

Investointikysynnän globaalit heilahtelut näyttäisivät sopivan hyvin yhteen Suomen talouskehityksen kanssa. BKT:n pudotus vuonna 2009 oli Suomessa poikkeuksellisen raju 8,3 prosenttia. Kehittyneistä maista vain Baltian maat kokivat tätä jyrkemmän BKT:n laskun. Myös nousu taantumasta ja viennin elpyminen oli Suomen osalta vaivalloista ja kesti monia kilpailijamaita pidempään. 

Tämän todistusaineiston valossa näyttäisi siis todennäköiseltä, että seuraavan kansainvälisen taantuman alkaessa Suomi sukeltaa pinnan alle etunenässä ja pysyy siellä muita pidempään. Mitä asialle on tehtävissä ja mitä se implikoi talouspolitiikalle? Tuotantorakenteen ja erityisesti ulkomaankauppaa käyvän yritystoiminnan monipuolistuminen vähentäisi Suomen talouden suhdanneherkkyyttä. Palveluiden osuus viennistä on kasvanut nopeasti, mutta ilmeisesti ainakin osa vientipalveluista on kytköksissä investointihyödykkeisiin ja noudattaa näin ollen samaa sykliä. Kuluttajatuotteiden suurempi osuus viennissä sen sijaan todennäköisesti tasapainottaisi kehitystä.

Voimakas ja pitkäkestoinen suhdannevaihtelu asettaa erityisiä haasteita julkisen sektorin talouden pidolle. Rajut pudotukset vievät ns. automaattisten vakauttajien kautta julkisen talouden helposti ”kuralle”. Lyhyet nousukaudet tulisi vastaavasti käyttää mahdollisimman tehokkaasti julkisen talouden rahoitusaseman parantamiseen ja puskurien keräämiseen. Tässä suhteessa Suomen nykytilanne on huolestuttava, kun julkinen talous on kolmen vuoden kasvuperiodin jälkeen edelleen miinuksella. Seuraavaan laskusuhdanteeseen joudutaan julkisen talouden osalta todennäköisesti aikaisempaa huonommista lähtöasetelmista, jolloin riski joutua sopeuttamaan julkista taloutta taantuman aikana kasvaa ja pudotuksesta tulee entistä jyrkempi. Kuoppaista kyytiä siis odotettavissa… 

Pekka Sinko
Pääsihteeri