Meri Virolaisen kolumni:
Asiantuntijuutta ja näppituntumaa

Kuinka paljon sinulla on työtehtäviä, jotka ovat helposti ja nopeasti ratkaistavissa? Osaat sanoa suoralta kädeltä vastauksen tai ainakin pienen pohdinnan jälkeen. Entä kuinka paljon sinulla on hankalampia työtehtäviä, joiden kanssa on ponnisteltava pidempään? Ne vaativat ongelmiin perehtymistä, asioiden pohtimista monelta eri kantilta – ja aikaa. Ja lopultakin sinulla voi olla vain suuntaa antava käsitys, mikä lopputulos voisi olla.

Työelämässä aika moni päätös perustuu epävarmaan arvioon tai näkemykseen siitä, miten asiat todennäköisesti voisivat mennä. Päätöksenteossa voidaan käyttää tukena esimerkiksi tutkimustietoa, tilastoja ja asiantuntija-arvioita. Mutta aina sellaista tietoa ei ole suoralta kädeltä saatavissa. Itse asiassa hyvin harvoin löytyy tutkimus tai aineisto, jonka perusteella voitaisiin suoraan arvioida, millaisia vaikutuksia kustakin päätöksestä seuraa. Paljon yleisempää on se, päätös perustuu epävarmoihin arvioihin.

Edellä kuvattu sopii hyvin myös vaikutusten arviointiin hallituksen esityksissä. Yleensä ei ole selvää lähdettä, mihin tarttua vaikutusten arvioimiseksi. Useimmissa tapauksissa onkin turvauduttava useampiin lähteisiin ja muodostaa käsitys sirpaleisin tiedon avulla. Asiaa tuntevilta tutkijoilta voi kysyä asiaa koskevaa kirjallisuutta ja tutkimuksia tai testata ajatuksiaan huomioon otettavista asioista. Samalla sektorilla tehdyistä edellisistä politiikkamuutoksista voi ehkä saada käsitystä muutosten suuruusluokista. Myös muissa maissa tehdyistä saman tyyppisistä kokeiluista ja politiikkamuutosten tuloksista voi saada osviittaa. Pohjoismaat ovat Suomelle luonteva viiteryhmä, koska yhteiskunnat ovat hyvin samankaltaisia. Muilla sektoreilla tehdyt saman tyyppiset politiikkatoimet voivat myös auttaa hahmottaa vaikutusketjuja. Esimerkiksi millaista kannusteita politiikkamuutos luo?

Aikaa on kuitenkin rajallisesti käytettävissä eikä kovin perinpohjaiseen analyysiin ole yleensä mahdollisuutta. Tällöin on muodostettava käsitys asiasta ja sen vaikutuksista hajanaisen materiaalin pohjalta. Tässä arviointityössä tarvitaan myös virkamiesten asiantuntijuutta, jotka pystyvät arvioimaan käytettävissä olevan materiaalin avulla todennäköisimpiä vaikutuksia. Tarvitaan siis ns. näppituntumaa arvioinnin tukena.

Yhtä yksittäistä arvioita vaikutuksista ei yleensä kannata antaa vaan käyttää vaihteluvälejä. Tällöin on syytä kirjata avoimesti vaihteluvälin ääripäiden oletukset ja epävarmuudet.

Vaikutusarviointi vaatii asiantuntijuutta ja näppituntumaa sekä sen sietämistä, että arviot ovat epävarmoja ja vain suuntaa-antavia. Olisi tietysti mukavampaa, jos voitaisiin aina odottaa huolellisesti tehtyjen analyysien ja tutkimusten tuloksia, mutta ”juna” on yleensä siinä vaiheessa mennyt. Päätöksiä joudutaan tekemään epävarmojen arvioiden perusteella. Siksi tarvitaan myös näppituntumaa materiaalien tulkinnassa.

Meri Virolainen
Arviointineuvos
Valtioneuvoston kanslia, istuntoyksikkö