Kannustavuus
Sosiaaliturvajärjestelmän yhteydessä kannustavuudella tarkoitetaan yleensä sitä, että etuusjärjestelmän taso, ehdot ja toimeenpano kannustavat työhön ja aktiivisuuteen. Tämän nähdään toteutuvan esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
- Työtuloa hankkimalla voi lisätä käytössään olevia tuloja (mm. varhaiskasvatusmaksut ja verotus huomioiden).
- Lyhyet työjaksot eivät vaaranna toimeentuloa esim. katkoksina.
- Järjestelmä tukee kaikkea työn tarjoamista ja vastaanottamista myös asiakkuuden näkökulmasta.
- Järjestelmä tukee osallistumista toimintaan ja oman osaamisen kehittämiseen.
Kannustinloukkuina pidetään yleensä tilanteita, joissa henkilön motivaatio työntekoon tai muuhun toimintaan on alentunut, koska etuuksien, verotuksen tai muiden tekijöiden vuoksi on vaikea lisätä tulojaan.
Taloudellisen kannustavuuden lisäksi puhutaan mm. sosiaalisesta kannustavuudesta tai yhteisöllisyyteen kannustavuudesta, sekä ns. nudging-menettelystä jolla tuetaan yksilön päätöksentekoa. Puhutaan myös arvonluonnista, joka on subjektiivinen ja yksilöllinen kokemus.
Ilmiön kuvaus tulostettavana A4 tietoruutuna
Ideasta kokeiluun: esiselvitys perustulokokeilun vaihtoehdoista.
Kangas, O. & Pulkka, V-V. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 13/2016.
Perustulon työllisyysvaikutukset. Asiantuntijahaastatteluihin ja verrannollisiin esimerkkeihin perustuva arvio.
Koistinen, P; Kurvinen, A; Luoma-Halkola, H. 2016. Kela, työpapereita 93.
Essays on Social Insurance and Taxation – Why Incentives and Institutions Matter.
Kotamäki, M. 2017. Turun kauppakorkeakoulu.
Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit.
Perkiö, J. 2016. Kela, Työpapereita 85.
Kannustinloukkuselvitys.
Valtiovarainministeriö 2017.
Työnteon kannustimet - mitä jää käteen?
Viitamäki, H. 2015. VATT Muistiot 50.