Perustulo ja negatiivinen tulovero

Perustulo ja negatiivinen tulovero ovat molemmat tapoja yhdistää vähimmäisturva ja tuloverotus yhdeksi kokonaisuudeksi.

Yksinkertaisimmillaan perustulossa henkilölle maksetaan esimerkiksi kuukausittain tietty tuloista riippumaton määrä rahaa, ja kaikkea muuta veronalaista tuloa verotetaan aina samalla veroprosentilla. Negatiivisessa tuloverossa henkilö taas maksaa veroa vasta, kun hänen kuukausitulonsa ylittävät tietyn tulorajan. Jos tulot jäävät tulorajan alle, vähimmäistulotaso turvataan maksamalla henkilölle negatiivista veroa eli etuutta. Yleensä ajatellaan, että perustulon tai negatiivisen veron saaminen ei edellytä työmarkkinoiden käytettävissä olemista.

Perustulo ja negatiivinen tulovero voidaan määritellä niin, että niiden vaikutus henkilön käytettävissä oleviin tuloihin on samanlainen. Tällöin myös mallien tulonjakovaikutukset, kustannukset sekä vaikutukset työn teon kannustimiin ovat yhtäläiset.

Yksinkertaisesti toteutettuna perustulossa ja negatiivisessa tuloverossa henkilön on helppo ennakoida kuukausittain verojen jälkeen käytettävissä olevien tulojensa määrä. Myös työn vastaanottaminen tai työnteon lisääminen on tuloista riippumatta aina yhtä kannattavaa.

Yksinkertaisen perustulon tai negatiivisen tuloveron toteuttaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta: jos nykyiset sosiaalietuudet ja eri tulolajien erilainen verokohtelu korvattaisiin, sillä olisi merkittäviä vaikutuksia tulonjakoon. Tällöin sosiaaliturva ei myöskään enää kohdentuisi tarveperusteisesti. Vähimmäisturvan ylittävien etuuksien, kuten ansiosidonnaisten etuuksien ja asumistukien, säilyttäminen ennallaan taas jättäisi tulonsiirtojärjestelmän lähes yhtä monimutkaiseksi kuin mitä se nykyisellään on.

Ilmiön kuvaus tulostettavana A4 tietoruutuna