Suomen hallitusmuoto 1919

Suomalaista valtiosäännön ja hallinnon perustaa luotiin jo Ruotsin ja Venäjän vallan aikana. Suomen valtiosääntö ja maan hallinto pohjautuivat vuoteen 1919 saakka Ruotsin vallan aikaisiin vuoden 1772 hallitusmuotoon sekä vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjaan.  Autonomian ajan lisäyksistä merkittävimpiä olivat vuosien 1863 ja 1906 valtiopäiväjärjestykset.

Suomen pitkät historialliset perinteet, vuonna 1906 säädetty yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja vuonna 1907 valittu yksikamarinen eduskunta, kunnallinen päätöksenteko ja kansalaisten yleisten oikeuksien kehittäminen pohjustivat kaikki vuoden 1919 hallitusmuodon säätämistä

Tasavaltainen hallitusmuoto oli vielä 1900-luvun alkupuolella harvinainen valtiomuoto. Euroopassa useimmat valtiot olivat tuolloin monarkioita. Suomessa päätöstä tasavaltaisesta hallitusmuodosta edelsi lähes kahden vuoden jakso, jolloin itsenäistyneen valtion korkeimman vallan haltijuus siirtyi eri valtiovallan toimijoiden välillä, ja eduskunta käsitteli useaan otteeseen erilaisia vaihtoehtoja. Myös perustuslailliseen monarkiaan perustuvasta valtiomuodostakin tehtiin päätös, mutta tämä päätös raukesi vuoden 1918 lopussa. 

Suomen hallitusmuoto 1919 rakentajana pidetään valtiomies K. J. Ståhlbergiä, joka jo vuonna 1917 ehdotti 17.7.1919 vahvistetun hallitusmuodon kaltaista vaihtoehtoa.

Itsenäisyysjulistuksesta tasavaltaiseen hallitusmuotoon