Viittomakielen käyttöä koskeva lainsäädäntö

Viittomakielilain (359/2015) mukaan viranomaisen on toiminnassaan edistettävä viittomakielisten mahdollisuutta käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään.

Viittomakielilain lisäksi viittomakielisten oikeuksista säädetään useissa muissakin laeissa. Perustuslain 17 §:ssä säädetään mm. oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin. Siinä todetaan myös erikseen, että viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Useissa eri laeissa, mm. hallintolaissa (434/2003), puolestaan säädetään tulkkauksen järjestämisestä viittomakielisille. Oikeus viranomaisen järjestämään tulkkaukseen ja käännöksiin on keskeinen osa viittomakielisten kielellisiä oikeuksia. Tulkkauksen järjestämisessä viittomakieltä käyttävälle noudatetaan vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annettua lakia (133/2010), jos viittomakieltä käyttävä ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla.

Saavutettavuus

EU:n saavutettavuusdirektiivin (2016/2012)3 mukaan kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluja. Direktiivi koskee mm. ministeriöiden verkkosivustojen sisältöjä ja sivustoille taltioituja ja sisällytettyjä videoita. Sen sijaan direktiivi ei koske suoria videolähetyksiä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuuteen kuuluvat sekä tekninen että sisällöllinen saavutettavuus. Saavutettavuusvaatimusten soveltaminen käynnistyy portaittain 23.9.2019. Esimerkiksi uusien tai perusteellisesti uudistettavien verkkosivustojen on noudatettava saavutettavuusvaatimuksia 23.9.2019 lähtien ja vanhojen verkkosivustojen 23.9.2020 lähtien.

Hallituksen esitys laiksi digitaalisten palveluiden tarjoamisesta on annettu eduskunnalle 3.5.2018. Saavutettavuuden huomioimista ohjaavat tai velvoittavat myös monet muut lait (mm. hallintolaki, perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki, kielilaki, hankintalaki).