Hoppa till innehåll
Statsrådet och ministerierna Media

Pasi Mustonen: EU:n terveysyhteistyö koronan kourissa

Statsrådets kommunikationsavdelningUtrikesministeriet
23.11.2020 13.19
Kolumni

Kohta kymmenettä kuukautta jatkuva koronapandemia on ollut monella tapaa testi EU:n toimintakyvylle ja uskottavuudelle. Samalla se on kääntänyt keskustelun EU:n yhteistyöstä terveysalalla uuteen asentoon.

EU:lla on yhteistä terveys- ja lääkesektoria koskevaa lainsäädäntöä ja myös rajat ylittävien terveysuhkien torjuntaan liittyvää säädösperustaa. Terveyspolitiikkaan ja varsinkin terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset kuuluvat kuitenkin tiukasti jäsenmaiden tontille. Pandemiatilanteen eskaloiduttua nopeasti keväällä EU:lta alettiin kuitenkin peräänkuuluttaa yhteisiä, koordinoituja toimia. EU:n odotettiin tekevän yhteistuumin enemmän asukkaidensa terveyden suojelemiseksi. Terveysalan EU-yhteistyössä yli kymmenen vuotta mukana olleen silmin odotukset vaikuttivat tässä täysin poikkeuksellisessa tilanteessa ymmärrettäviltä, mutta samalla toivottoman epärealistisilta.

Euroopan komissio ja etenkään sen terveyspääosasto eivät toki jääneet kriisin puhjettua toimettomiksi. Haasteeseen tartuttiin epäröimättä, ja komission johdolla alettiin kiihtyvällä tahdilla tehdä asioita, jotka nykyiset yhteistyörakenteet mahdollistavat: varusteiden ja laitteiden yhteishankintoja, epidemian hoitoa koskevia suosituksia sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa. Euroopan tartuntatautiviraston ECDC:n asiantuntemusta käyttäen jäsenmaille on saatu tuotettua jatkuvasti päivittyvää tilannekuvaa ja riskiarvioita, jotka ovat kriisin keskellä osoittautuneet tärkeiksi. Kesän ja syksyn aikana on menestyksekkäästi edistetty esimerkiksi jäljityssovellusten yhteen toimivuutta, ja polkaistu käyntiin mittava koronarokotteiden hankintaprosessi. Sen saavutukset ovat kiistattomat: tähän mennessä (20.11.) on pystytty turvaamaan EU-maille jo viiden eri rokotekandidaatin toimitukset, mikäli ne todetaan tehokkaiksi ja turvallisiksi. Voimien yhdistäminen tähän vaikeaan ja nopeatahtiseen neuvotteluprosessiin on kenties selkein osoitus EU-yhteistyön lisäarvosta koko koronakriisin aikana.

Jäsenmaiden kansallisten toimenpiteiden koordinoiminen ja yhteisen linjan löytäminen on osoittautunut hankalammaksi. Unionin toimivallan puuttuessa komission moninaisilla toimilla ja koordinaatiopyrkimyksillä ei ole ollut sanottavaa vaikutusta jäsenmaiden toimenpiteisiin tai niiden toteuttamisen aikatauluun. Paremman koordinaation nimeen on kyllä vannottu jäsenmaissakin, mutta neuvoston neuvottelupöydässä jäsenmaat ovat hyvin herkästi huomauttaneet vastuun kansalaistensa terveyden suojelemisesta edellyttävän liikkumavaraa kansalliseen päätöksentekoon. Tätä on yleensä perusteltu kansallisilla olosuhteilla ja epidemiatilanteen eroilla – erot tosin ovat syksyn toisen aallon myötä selvästi kaventuneet. Suomi loistaa EU:n koronakartoilla juuri tällä hetkellä omana erillisenä saarekkeenaan, joka on toistaiseksi säästynyt pahimmalta.

EU-terveysyhteistyön tulevaisuus – muuttuuko mikään?

Odottamaton kriisitilanne on pohjimmiltaan tuonut EU:n terveysyhteistyön rakenteellisen heikkouden kouriintuntuvalla tavalla näkyväksi. Komissio ei ole jäänyt seuraamaan tapahtumia sivusta, vaan on akuutin kriisinhoidon ohessa lähtenyt ripeästi valmistelemaan säädösmuutoksia, joilla tulevaisuudessa varmistettaisiin riittävä EU-valmius pandemioiden ja muiden terveysuhkien varalta. Jo keväällä komissio antoi ehdotuksen uudeksi EU-terveysohjelmaksi (EU4Health), jolle kaavailtiin yli kaksikymmenkertaista budjettia aiempiin verrattuna. Perinteisempien kansanterveystoimien ohella ohjelman keskeisenä tehtävänä on edistää terveysuhkiin varautumista ja kriisinsietokykyä koko EU:n alueella. Neuvottelut parlamentin kanssa ovat alkamassa, mutta ohjelman toivotaan tulevan voimaan vuoden 2021 alkupuolella. Lopullista sopua EU:n rahoituskehyksestä edelleen odotellaan, mutta ohjelmalle lopulta pitkällisten neuvottelujen jälkeen sovittu noin viiden miljardin budjetti olisi toteutuessaan historiallisen suuri.

EU:n terveyskriisivarautumisen uudistamiseen tähtää myös komission 11. marraskuuta julkistama laaja säädöspaketti, jota komissio kutsuu ”Euroopan terveysunioniksi”. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli ajatuksen jo syyskuussa perinteisessä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan, jossa hän odotetusti nosti esille myös tarpeen tarkastella jatkossa EU:n toimivaltaa terveyskysymyksissä. Neuvottelut paketista ovat juuri alkamassa eikä niistä odoteta helppoja siitäkään huolimatta, että jotkut jäsenmaat ovat ehtineet jo avoimesti liputtaa EU-terveysyhteistyön tiivistämisen puolesta. Vaikka nyt ollaan kriisitunnelmissa, ei tule unohtaa, että ehdotuksilla ollaan luomassa pohjaa ja rakennetta tuleville vuosille ja uudistusten tulee palvella myös normaaliajan oloja.

EU:n globaali vastuu

On yleisesti tiedossa, että irtautuminen pandemian otteesta on mahdollista vain, jos tilanne saadaan hallintaan kaikkialla maailmassa. Solidaarisuutta tarvitaan. Samaan aikaan kun EU on kärvistellyt oman sisäisen koordinaationsa ja varautumattomuutensa kanssa, se on kriisin alusta lähtien sitoutunut vahvasti muiden auttamiseen muun muassa tukemalla avokätisesti rokotteiden, lääkkeiden ja diagnostiikan kehittämistä ja rokotteiden tasapuolista maailmanlaajuista saatavuutta. EU:n merkittävä panostus esimerkiksi rokotevalmistajien tuotantokapasiteetin kasvattamiseen ja globaaliin COVAX-rokotemekanismiin hyödyttävät koko kansainvälistä yhteisöä ja osoittavat, että EU kantaa vaikealla hetkellä vastuuta myös ympäröivästä maailmasta.

Pasi Mustonen

Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien terveysalan erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä