Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Digitalisaatio haastaa talouspolitiikan tavoitteenasettelun

Pekka Sinko Julkaisupäivä 28.4.2017 13.04 Blogit

Digitaalisuus on viime vuosina tullut ryminällä kaikille talouden sektoreille ja sama tahti näyttäisi jatkuvan myös tulevaisuudessa, kun tekoäly ja koneoppiminen tuottavat uusia innovaatioita. Teknologian nopean kehityksen rinnalla vaikuttaa paradoksaaliselta, että tuottavuuden kasvu on samaan aikaan hidastunut eikä paluuta nopean kasvun uralle ole näköpiirissä. Voisiko kysymys olla sittenkin jonkinlaisesta mittausvirheestä?

Tätä kysymystä pohditaan Etlan talousneuvostolle laatimassa tuoreessa raportissa. Olemassa olevan kansainvälisen tutkimuksen vallitseva näkemys on, että digitalisaatioon liittyvät mittausvirheet eivät yksin selitä tuottavuuskasvun hidastumista, mutta voivat olla osasyynä kaikkia kehittyneitä maita vaivaavaan ilmiöön.

Mistä siis tarkemmin ottaen on kysymys? Tuottavuutta mitataan viimekädessä bruttokansantuotteella, jonka kasvattaminen on muodostunut myös talouspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Näin siksi, että BKT:n kasvun katsotaan tiivistävän kaikkein olennaisimman tiedon kansantalouden tilasta ja kyvystä tuottaa hyvinvointia. BKT on kuitenkin kehitetty aikakaudella, jolloin teollinen tavarantuotanto oli talouden selkäranka ja tärkein vaurauden lähde.

BKT:n kehitystä pystytään arvioimaan luotettavimmin silloin, kun sen taustalla ovat tasalaatuiset ja selkeästi hinnoiteltavissa olevat hyödykkeet. Kun siirrytään tarkastelemaan vaikeammin hinnoiteltavia ja laadultaan jatkuvasti kehittyviä palveluita, BKT-mittari joutuu vaikeuksiin. Digitalisaation myötä tällaisten ”hankalampien tapausten” osuus taloudellisesta toimeliaisuudesta on kasvanut.

Etlan raportti tunnistaa viisi keskeistä digitalouden ominaisuutta, jotka heikentävät BKT:n kykyä mitata todellista tuotannon kasvua. Näistä ehkä vähiten ilmeinen, mutta merkitykseltään todennäköisesti suurin liittyy digitalisaation mahdollistamaan laatukorjattujen hintojen nopeaan alenemiseen, jota tilastollisten menetelmien on vaikea hallita. Muut ovat tunnetumpia digitalouden ilmentymiä: itsepalvelun aiheuttama välittäjäorganisaatioiden katoaminen, ilmaispalveluiden yleistyminen sekä alusta-, jakamis- ja keikkatalous. Digitalisaatio helpottaa myös monikansallisten yritysten vero-optimointia, mikä pyrkii alentamaan BKT:ta korkean yritysverotuksen maissa.

Kaikki em. tekijät pyrkivät vaikuttamaan niin, että Suomen kaltaisissa maissa tilastoitu BKT aliarvioi todellista tuotannon kasvua. Useimpien em. tekijöiden kohdalla ei sinänsä ole kysymys BKT:n näkökulmasta käsitteellisesti uudesta ongelmasta – esim. ilmaispalveluita on ollut jo ennen internetiä – vaan siitä, että BKT:n ulkopuolelle jäävän toiminnan kokoluokka on olennaisesti aikaisempaa suurempi. Olemassa olevan kansainvälisen tutkimuksen pohjalta raportti arvioi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen BKT:n kasvu on digitalisaation ansiosta tullut aliarvioiduksi noin 0,5 prosenttiyksiköllä vuodessa.

Onko tämä paljon vai vähän? Mikäli arvio pitää paikkansa – tutkijat korostavat siihen liittyvää epävarmuutta – Suomessa tuotettu arvonlisäys olisi vuoden 2007 jälkeen kasvanut vuodessa puolisen prosenttiyksikköä enemmän tai vastaavasti supistunut puoli prosenttiyksikköä vähemmän kuin tilastoitu BKT. Arvonlisäyksen taso olisi tällöin noin viitisen prosenttia korkeampi kuin tilastoitu BKT antaa olettaa ja olisi jokseenkin samalla tasolla kuin huippuvuonna 2008. Ei siis mitään aivan mullistavaa, mutta laihan kasvun oloissa kuitenkin merkittävää.

Talouspolitiikan näkökulmasta huono uutinen on, että vastaava ”digikorjaus” pitäisi tehdä myös muiden kehittyneiden talouksien BKT-lukuihin, jolloin kuva Suomen menestyksestä ja asemasta suhteessa kilpailijamaihin ei korjauksen seurauksena juurikaan muuttuisi. Toisaalta jos uskoo esimerkiksi tuoreimman Digibarometrin tuloksiin, Suomi on digtalisaation kansainvälinen edelläkävijä ja saattaa sikäli ”kärsiä” BKT:een liittyvästä digiharhasta enemmän kuin useimmat muut maat. Näin pitkälle vietyyn päättelyyn ei kuitenkaan ole olemassa numeerista faktapohjaa ja käsitykset Suomen digitalouden edistyneisyydestäkin vaihtelevat tarkastelukulmasta riippuen.

Monista epävarmuustekijöistä huolimatta tuore raportti vahvistaa käsitystä siitä, että digitalisaatio vaikuttaa merkittävästi BKT:n kykyyn kuvata talouden kehitystä sekä tuotannon että vielä tätäkin enemmän kansalaisten hyvinvoinnin osalta. Myös työllisyyttä ja julkisen talouden kestävyyttä koskevat indikaattorit saattavat digitalouden myötä kaivata jonkinasteista rukkaamista. Tämä antaa aihetta paitsi kehittää edelleen BKT:n mittaamista myös täydentää talouspolitiikan tavoitteenasettelussa ja seurannassa käytettävien indikaattoreiden kirjoa. Aihepiiristä tarvitaan perusteellisempaa lisätutkimusta ja tietoa, jonka tuottamisessa Suomikin voi olla aktiivinen.

Selaa blogin artikkeleita