Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Ilmastoystävällisen yhteiskunnan on oltava oikeudenmukainen kaikille

Antti Rinne Julkaisupäivä 10.9.2019 14.09 Blogit

Siirtyminen ilmastoystävälliseen yhteiskuntaan edellyttää määrätietoista politiikkaa päästöjen vähentämiseksi. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää millaisilla toimilla päästövähennykset toteutetaan. Harkitsemattomasti toteutettu ilmastopolitiikka rasittaa suhteellisesti eniten heikommassa asemassa olevia pieni- ja keskituloisia kansalaisia ja lisää eriarvoisuutta. Tämän estäminen on paitsi oikeudenmukaisuuskysymys myös edellytys ilmastopolitiikan laajapohjaiselle kannatukselle.

Talouden globalisaatio ja teknologinen kehitys ovat tuottaneet globaalisti huomattavaa talouskasvua ja hyvinvointia. Hyvinvoinnin kasvu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti ja erityisesti kehittyneiden maiden laajan keskiluokan tulojen kehitys on jäänyt vaisuksi. Samaan aikaan elintärkeät toimenpiteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi uhkaavat lisätä keskivertokansalaisten taakkaa mm. polttoaine- ja energiaverojen muodossa. Seurauksena on kasvava tyytymättömyys, joka on ruokkinut populististen liikkeiden kannatusta länsimaisissa demokratioissa. 

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa globalisaation polarisoivat vaikutukset ovat jääneet pienemmiksi kuin monissa muissa maissa, mutta samat tunnuspiirteet ovat kuitenkin havaittavissa. Jos kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa lähdetään tavoittelemaan perinteisin keinoin, polttoaine- ja energiaverotusta kiristämällä, on meilläkin riskinä ilmastopolitiikan taloudellisen taakan kohdistuminen suhteellisesti eniten pieni- ja keskituloisiin. Tämän vuoksi on tärkeää löytää keinoja, joilla kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa voidaan toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja hyvinvointieroja kasvattamatta. Tämä on paitsi oikeudenmukaisuuskysymys myös edellytys sille, että ilmastopolitiikalle voidaan saada laajapohjainen kannatus.

Avoimessa taloudessa mahdollisuudet siirtää ilmastopolitiikan kustannuksia yrityksille ovat hyvin rajalliset ilman laajempaa kansainvälistä koordinaatiota. Yksipuoliset toimet vaarantavat yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja heikentävät Suomen houkuttelevuutta tuotannon sijaintipaikkana. Ongelma on läheisesti kytköksissä yleisempään kysymykseen siitä, miten turvataan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja ja yritysverotuksen verokannat digitalisoituvassa ja kansainvälisesti entistä dynaamisemmassa taloudessa. Näiden ongelmien ratkaisemisessa Suomi tarvitsee kumppaneita erityisesti muista EU-maista ja voi olla myös itse aktiivisesti etsimässä yhteisiä ratkaisuja. 

Globalisaatio ja teknologinen kehitys pyrkivät polarisoimaan työmarkkinoita tavalla, jossa monet perinteiset keskitason osaamista vaativat työtehtävät ovat katoamassa tai kadonneet Suomen kaltaisista talouksista. Siirtyminen ilmastoystävälliseen teknologiaan vaikeuttaa yritystoimintaa ja vähentää työpaikkoja erityisesti fossiilisia polttoaineita ja vanhentunutta teknologiaa hyödyntävissä toiminnoissa. Tältä osin siirtymä hidastaa osaltaan työllisyyden kasvua ja vaikeuttaa korkean työllisyysasteen ylläpitämistä tilanteessa, jossa se mm. väestön ikääntymiskehityksen vuoksi on erityisen tärkeää.

Ilmastonmuutoksen hillintä synnyttää tarvetta uudenlaiselle osaamiselle ja uudelle teknologialle, jonka kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyy myös positiivisia mahdollisuuksia varsinkin kansainvälisen eturintaman maissa. Näiden positiivisten mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää kykyä siirtää resursseja joustavasti uusiin toimintoihin sekä kykyä kehittää työvoiman osaamista ja liikkuvuutta. Ilmastopolitiikan käytännön toteutus mm. päästövähennysten ja nielujen painotuksen ja kohdistamisen osalta vaikuttaa osaltaan siihen, millaisia talouden sopeuttamistoimia tarvitaan. Kysymys on osittain tehokkuudesta, mutta myös tulonjaosta: kaikkien on oltava valmiita tekemään uhrauksia eikä kenenkään taakka saa muodostua kohtuuttomaksi. 

Hallitus on asettanut kansainvälisestikin vertaillen kunnianhimoisen ilmastopoliittisen tavoitteen täydestä hiilineutraalisuudesta vuoteen 2035 mennessä. Samalla hallitus tavoittelee työllisyysasteen nostamista edelleen 75 prosenttiin. Nämä tavoitteet on määrä saavuttaa osallistavalla ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Talousneuvoston työ alkaneella hallituskaudella tähtää rakentavaan ja uusia ideoita tuottavaan vuoropuheluun siitä, miten hallitusohjelman keskeiset tavoitteet ovat toteutettavissa ja yhteen sovitettavissa ottaen huomioon talouden ulkoiset ja sisäiset reunaehdot.

Hallituskauden ensimmäisessä talousneuvoston kokouksessa käytiin hyvä ja avoin keskustelu niistä kipupisteistä ja mahdollisuuksista, joita kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamiseen Suomessa lähivuosikymmeninä liittyy. Laajapohjaista keskustelua on syytä jatkaa. Oli erittäin rohkaisevaa huomata, että ripeiden ilmastotoimien välttämättömyydestä vallitsee Suomessa varsin laaja konsensus. Tässä suhteessa lähtökohtamme ovat monia muita maita paremmat. On myös ymmärrettävää, että päästövähennysten käytännön toteuttaminen jakaa mielipiteitä. Uskon kuitenkin, että yhdessä keskustelemalla ja sopimalla välttämättömät ja oikeudenmukaiset ratkaisut ilmastoystävälliseen yhteiskuntaan siirtymiseksi tullaan löytämään.

Antti Rinne
Pääministeri

Selaa blogin artikkeleita