Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Investoinnit vauhtiin – vaikka väkisin?

Pekka Sinko Julkaisupäivä 19.2.2016 14.22 Blogit

Talousneuvostossa on kuluvan talven aikana lähestytty talouden ja talouspolitiikan kysymyksiä erityisesti investointien näkökulmasta. Pontimena keskustelulle ovat olleet pitkään jatkuneet huonot uutiset nimenomaan yrityssektorin tuotannollisten investointien kehityksestä. Julkisuudessakin on esitetty huolestuneita kommentteja, joiden mukaan investoinnit eivät riitä edes korvaamaan normaalia kulumista ja pääomakantamme rapautuu.

Suomi ei ole investointiongelmansa kanssa yksin, mikä käy hyvin ilmi mm. Suomen Pankin talousneuvostolle laatimasta taustaraportista. Investoinnit alenivat finanssikriisin myötä voimakkaasti lähes kaikissa kehittyneissä maissa ja ovat siitä lähtien olleet alavireisiä. Mm. IMF:n tuoreen analyysin mukaan taustalla on ollut yleisen talouskehityksen heikkous sekä jossain määrin myös rahoitusmahdollisuuksien kiristyminen. Suomen erottaa tyypillisestä verrokkimaasta se, että meillä investointien pudotus on ollut keskimääräistä rajumpi samaan aikaan kun yritysten rahoitusolot ovat säilyneet keskimääräistä parempina. Jokin näyttäisi siis olevan pahasti vialla.

Ennen hätiköityjen johtopäätösten vetämistä on hyvä muistaa, että samaan aikaan myös tuotannon kehitys on Suomessa ollut useimpia verrokkimaita hitaampaa. Niinpä esimerkiksi teollisuudessa investointien määrä suhteessa arvonlisäykseen on säilynyt jokseenkin vakiona. Havainto on tärkeä pohdittaessa politiikkatoimien tarvetta ja kohdentamista. Sikäli kuin investointien aleneminen on selvästi kytköksissä hitaaseen talouskasvuun, parasta politiikkaa investointien edistämiseksi on yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä ja talouskasvua edistävä talouspolitiikka. Sen elementtejä ovat mm. innovaatioiden ja kilpailun edistäminen, kustannuskilpailukyvystä ja julkisen talouden kestävyydestä huolehtiminen sekä myös Suomen markkinointi ulkomailla. Erillisiä, mahdollisesti rahoitusmarkkinoiden toimintaa vääristäviä investointien tukitoimia ei tällöin välttämättä tarvita.

Jotta tilanne ei olisi aivan näin yksinkertainen, on olemassa sekä tilastollista että käytännön evidenssiä siitä, että erityisesti pienten ja kasvuhakuisten yritysten kohdalla myös rahoituksen saatavuus on saattanut ja saattaa jatkossakin jarruttaa investointeja myös Suomessa. Ottaen huomioon uusien yritysten merkitys talouden uudistumisen ja pidemmän ajan kasvupotentiaalin kannalta, niiden rahoitusmahdollisuuksiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Valitettavasti meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka suuri osa investoinneista tapahtuu PK-yritysten toimesta. Tämä vaikeuttaa osaltaan potentiaalisen ongelman ja mahdollisten erityistoimenpiteiden oikeaa mitoittamista. Näppituntuma kuitenkin on, että investointien isoa kuvaa ei pienten yritysten rahoitusta helpottamalla juuri muuteta.

Entäpä sitten tuo alussa mainittu pääomakannan rapautuminen, kuinka huolissaan siitä pitäisi olla? Makrotason tarkastelussa investoinnit ovat hyvin suhdanneherkkiä ja vaihtelevat enemmän kuin muut kokonaiskysynnän erät. Sikäli ei ole poikkeuksellista, että ne ovat tilapäisesti hyvinkin matalalla. Toisaalta ja ehkä Suomen kannalta olennaisemmin, tarvittavan pääomakannan suuruus riippuu tuotannon rakenteesta. Talouden sopeutuessa vähemmän pääomavaltaiseen tuotantorakenteeseen pääomakannan supistuminen ei ole välttämättä epäterve ilmiö.

On tunnettua, että Suomenkin tavoittelemat korkean tuottavuuden tietointensiiviset toiminnot edellyttävät panostamista inhimilliseen pääomaan ja suhteellisen nopeasti kuluviin aineettomiin tuotannontekijöihin kuten ohjelmistoihin, patentteihin, markkinointiin ja organisaatioiden kehittämiseen. Näin ollen osa investointien alenemisesta liittynee tähän sinänsä toivottavaan kehitykseen, mutta kuinka suuri osa, siitä tarvittaisiin perusteellisempaa tutkimustietoa. Suomessa ja Saksassa valmistavan tuotannon osuus on ollut kehittyneiden maiden joukossa poikkeuksellisen korkea ja molemmissa maissa investoinnit ovat viime vuosina kehittyneet erityisen vaisusti.

Sikäli kuin rahoituksen saatavuuteen ei liity isompia ongelmia investointien tulisi kasvaa likimain talouskasvun vauhtia korjattuna mahdollisella talouden rakenteen muutoksella. Suomen tapauksessa jälkimmäinen korjannee toivottua kasvuvauhtia jonkin verran alaspäin. Jos tästä huolimatta investoinnit jäävät mataliksi, syitä on perusteltua etsiä maakohtaisista erityistekijöistä, joita voivat olla esimerkiksi epävarmuus talouspolitiikan isoista linjaratkaisuista liittyen esim. ilmastopolitiikkaan sekä verotukseen, ikääntymisen kustannusten kattamiseen ja työmarkkinoiden toimintaan. Näissä hallitus – ja omalta osaltaan myös työmarkkinajärjestöt – voivat selkeillä ja uskottavilla linjauksilla vähentää epävarmuutta ja tukea investointien viriämistä.

Pekka Sinko
pääsihteeri 

Selaa blogin artikkeleita