Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Miten Suomi pärjää neljännessä teollisessa vallankumouksessa?

Olli Rehn Julkaisupäivä 7.9.2016 13.25 Blogit

Taloustieteilijät sanovat meidän olevan keskellä neljättä teollista vallankumousta. Mistä siis on kyse? Teollisella vallankumouksella tarkoitetaan tavallisesti tuotantojärjestelmien muutosta. Ensimmäinen teollinen vallankumous 1700-luvulla liittyi höyrykoneen ja tekstiiliteollisuuden nousuun, toinen 1800-luvun lopulta sähkön ja polttomoottorien kehittymiseen ja kolmas viimeisen reilun 50 vuoden aikana mikropiirien kehittymiseen. Nyt menossa oleva neljäs muutosaalto liittyy etenkin digitalisaatioon. Sen rinnalla kulkee myös muutos hiilen polttamisesta ja teräksen karkaisemisesta biokuitujen hyödyntämiseen ja kiertotalouteen.

Kyse näissä murroskohdissa ei ole koskaan ollut pelkästään teknologiasta, vaan sen uudenlaisesta soveltamisesta kokonaisissa tuotanto- ja palvelujärjestelmissä. Vaikka elämme päivä päivältä yhä syvemmin palvelutaloudessa, ovat käsitteet vieläkin aika perinteisen teollisia. Puhutaan esimerkiksi teollisesta internetistä, vaikka senkin lukuisat sovellusalueet liittyvät palvelumarkkinoihin.

Olennaisia muutoksia on tapahtumassa oikeastaan kaikkialla. Muutoksiin liittyy suurten tietomassojen kokoaminen, varastointi ja analyyttinen hyödyntäminen. Monet muutokset ovat jo hyödyntäneet kuluttajaa, ajatellaanpa vaikka matkailua, liikkumista, musiikkialaa tai pankkipalveluja viime vuosien aikana kohdanneita muutoksia. Kohtaamme robotisaation sovelluksia yhä uusilla alueilla, kuten terveydenhuollossa ja liikenteessä.

Kysymys kuuluu, menemmekö yhteiskuntien muutoksessa välineiden tahtiin: ovatko uudet uljaat yhteiskunnat kokonaan teknologian mahdollisuuksien tai teknologian vajavuuksien mittaisia? Vai voidaanko yhteiskuntaa kehittää jatkossakin ihmisen hyvinvoinnin, sosiaalisen tasa-arvon, kansalaisten osaamisen ja sivistyksen päämääriä asettaen?

Ihmisten osaaminen ja koulutus ovat muutospaineiden alla. Meille, jotka synnyimme hyvän aikaa ennen Internetiä, on uusi teknologia ollut opettelua ja vielä melko epäsystemaattisin tavoin. Digitaaliseen maailmaan syntyneet diginatiivit ovat ymmärrettävästi usein kärsimättömiä, kun kaikki ympärillä eivät tahdo pysyä mukana. Internetin vaikutukset alkoivat kasvaa koko talouden tasolla vasta sen levittyä yrityksiin ja koteihin, kuitenkin itse teknologia oli kehitetty jo paljon aiemmin ja oli aluksi käytössä USA:ssa sotilassovelluksena, mistä se levisi ensin yliopistoihin.

Suomessa viime viikolla vieraillut MIT:n professori Erik Brynjolfsson kuvasi automatisaation ja robotisaation vaikutuksia työelämään ja talouteen U-käyrällä. Hänen mukaansa monet nimenomaan keskituloisiin ammatteihin luokiteltavat työtehtävät ovat alttiimpia automatisaation ja robotisaation saneeraaville vaikutuksille. Vaikka suomalaiset eivät HS:n tuoreen selvityksen mukaan olekaan aivan noin huolissaan, on Brynjolfssonin arviossa vinhaakin perää.

Yhteiskuntapolitiikan näkökulmasta tämä korostaa elinikäisen oppimisen ja uudelleen kouluttautumisen tarvetta. Tarvitaan vahvaa yleissivistävää – myös taloudellis-teknistä yleissivistystä – tarjoavaa koulutusta. Sen lisäksi kaivataan työelämän aikana joustavia lyhyempiä koulutusjaksoja, joilla ”tankataan” uusia eväitä vanhojen vakiintuneiden päälle.

Neljännessä teollisessa vallankumouksessa on kiinnitettävä huomiota ainakin kahteen muuhun olennaiseen näkökohtaan: kuinka ihmiset pysyvät mukana ja kuinka etenkin pienet yritykset pysyvät mukana?

OECD:n aikuisten osaamistutkimuksen mukaan Suomen aikuisväestöllä on maailman kärkiluokan osaaminen, mutta silti Suomessa on yli 600 000 heikon osaamistason aikuista. Monet heistä ovat työssä. On tehtävä työtä sen eteen, että digiajan perusvalmiudet olisivat tarjolla kaikille ja ne myös käytännössä olisivat liki kaikilla. Tämä on ratkaisevan tärkeää yritysten tuottavuuden kehittymiselle. Tuottavuuden kehittymisen nimittäin ratkaisee usein laajasti ja yleisesti käytössä olevan teknologian hyödyntäminen. Ja jos osaaminen ei kaikilla riitä digiajan perustaitoihinkaan, ei koko yrityksen tuottavuus helpolla nouse. Maailmanlaajuisessa kilpailussa toimivat yritykset osaavat hoitaa nämä asiat, mutta monet muut yritykset tarvitsevat tukea.

Työpaikka on tärkein lääke eriarvoisuutta vastaan. Sen lisäksi teknologisen kehityksen aiheuttamat tuottavuuserot asettavat kovia paineita siihen, miten ylläpitää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Työmarkkinoille osallistumista ja sosiaalista tasa-arvoa on mahdollista edesauttaa perustulon kaltaisilla uusilla ratkaisuilla. Hallituksen käynnistämä perustulokokeilu toteutetaan juuri tässä tarkoituksessa.

Digitaalisessa maailmassa tuotannon uudenlainen skaalautuvuus haastaa kyllä myös yrityskoon merkitystä: edelläkävijä voi jossain suhteessa ollakin pieni start up –yritys. Julkisen vallan tehtävänä on huolehtia yritysten hyvästä toimintaympäristöstä. Tämä tarkoittaa paitsi säädösympäristöä, myös osaavan ja koulutetun työvoiman saatavuutta ja hyviä edellytyksiä teknologian kehittämiseen ja käyttöön.

Päätöksenteossa tulisi ajatella paitsi eri etujärjestöjen kertomaa kuvaa olemassa olevien yritysten ja työntekijöiden tilanteesta, myös niitä yrityksiä työntekijöineen, joita perustetaan vasta huomenna, ensi kuussa ja 2020-luvulla. Auttavatko nyt tehtävät päätökset uusien yritysten syntyä ja liiketoiminnan kasvua? Miten päätöksenteolla varmistetaan markkinoille tulon tasapuolisuus ja avoimuus?

Digitaalinen maailma on periaatteessa demokraattinen: siihen pääsee mukaan alhaisin kustannuksin ja mahdollinen kontaktimäärä on liki rajaton. Käytännössä digitaalista liiketoimintaa Internetissä kuitenkin enimmäkseen operoi muutama amerikkalainen yhtiö. Käykö tässäkin niin, että meillä on Euroopassa ja Suomessa paljon hyvää osaamista ja kehittynyt teknologia, mutta bisneksen nappaavat muut?

Suomessa on panostettava digitaalisiin alustoihin, siihen liittyvään osaamiseen ja tiedon käyttöön. Meille on perustettu viime vuosina useita datakeskuksia ja tietoliikenneyhteydet ovat luotettavat. Monet Suomen laadukkaat ja jopa ainutlaatuiset datat on saatava hyödyntämään yritysten kasvua ja uudenlaisia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Siinä tarvitaan korkeatasoista osaamista, koulutusta ja tutkimusta. Päätöksentekijänä koetan edistää näitä tavoitteita.

Olli Rehn
Elinkeinoministeri

Selaa blogin artikkeleita