Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Oikealla tiellä ollaan

Jari Lindström Julkaisupäivä 15.2.2018 13.00 Blogit

Kun hallitus aloitti kesän kynnyksellä 2015 asettaen tavoitteeksi 72 % työllisyysasteen, sitä pidettiin monella taholla täysin epärealistisena tai vähintäänkin hyvin haastavana. Täytyy tunnustaa, että hallituksessakin on välillä meinannut usko loppua. Vielä viime vuoden alkupuolella näytti siltä, että talouskasvusta huolimatta työllisyyskasvu ei käynnisty kunnolla.

Vuoden 2017 lopulla tilanne kuitenkin muuttui hyvin toisenlaiseksi. Etenkin vuoden 2017 viimeinen neljännes on muuttanut kuvaa merkittävästi. Työllisyys on vihdoin lähtenyt voimakkaaseen kasvuun ja näyttää siltä, että hallituksen työllisyystavoitteissa voidaan päästä, jos ei aivan maaliin, niin ainakin paljon lähemmäs, kuin on uskottu. Työllisyysaste tulee tänä vuonna ylittämään 70 % ja työllisten määrä jatkaa kasvuaan.

Jos talouskasvu jatkuu yhtä vahvana kuin se on nyt, ei edes 72 % työllisyysasteen saavuttaminen ole täysin mahdotonta. Se kuitenkin edellyttää vahvan kasvun lisäksi sitä, että keksimme ratkaisuja erilaisiin työmarkkinoiden pullonkauloihin, kohtaanto-ongelmiin ja ennen kaikkea rakennetyöttömyyteen.

On sanottu, että työllisyyden kasvu ei ole lainkaan hallituksen ansiota, vaan johtuu yksin siitä, että myös maailmantalous kasvaa hyvin ja myös Euroopassa kasvu on vahvaa. Totta onkin, että taantuman ja heikon työvoiman kysynnän aikana työllisyyttä voi kasvattaa vain hieman, esimerkiksi parantamalla kohtaantoa ja lyhentämällä työttömyyden kestoa. Toisaalta voimakkaimmat positiiviset vaikutukset rakenneuudistuksista nähdäänkin ehkä juuri silloin, kun työvoiman kysyntä on hyvä. Ehkä uskallan kuitenkin sanoa, että hallituksen toimillakin on ollut kasvua edistävä ja tukeva vaikutus: kilpailukykysopimus on parantanut Suomen hintakilpailukykyä ja työmarkkinoilla on tehty uudistuksia, joilla on pyritty parantamaan työmarkkinoiden toimivuutta.

Suomen taloudessa on siis nyt kaiken kaikkiaan melko hyvä tilanne ja siihen on syytä olla tyytyväinen. Toisaalta maailma ei ole koskaan valmis. Sekä yrityksiä että yhteiskuntaa vie eteenpäin se, että ei olla liian tyytyväisiä ja ryhdytä lepäämään laakereillaan, vaan pyritään aina parempaan.

Jo pitkään on oltu laajasti sitä mieltä, että hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoittamisen ja julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta vähintään 75 % - tai itse asiassa korkeampikin – työllisyysaste on välttämätön, mutta samaan aikaan tavoitetta on pidetty miltei mahdottomana. Aivan viime aikoina keskustelun sävy on kuitenkin hieman muuttunut. Suomessa on alettu puhua siitä, että esimerkiksi 75 %:n työllisyysastetta voidaan todella alkaa tavoitella. Ei tällä hallituskaudella, mutta ehkä seuraavalla, tai sitä seuraavalla.

Tavoitteita ei kannata asettaa epärealistisen tiukoiksi lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä tavoitteidemme tulee olla kunnianhimoisia. Välillä on hyvä verrata Suomea vaikkapa lähinaapureihimme. Työllisyysaste kaikissa muissa Pohjoismaissa on korkeampi kuin Suomessa, ja huomattavasti (5–7 prosenttiyksikköä) korkeampi vaikkapa Ruotsissa ja Saksassa. Emme voi vain tyytyä toteamaan, että korkea työllisyysaste on mahdollinen naapureissamme, mutta meillä ei kuitenkaan.

Toisaalta ei pidä sortua myöskään siihen, että asetetaan kunnianhimoinen tavoite ja odotetaan sitten tavoitteen toteutuvan omia aikojaan. Todella korkea työllisyysaste voi toteutua vain, jos onnistutaan samaan aikaan kaikilla eri politiikka-alueilla. Huolehdimmeko siitä, että ihmisillä on oikeanlaista osaamista ja että sitä on mahdollista joustavasti täydentää matkan varrella? Miten vaikutamme siihen, että rakennemuutosten myötä työpaikat ja työntekijät kohtaavat myös alueellisesti? Millainen työttömyys- ja muu sosiaaliturvajärjestelmämme pitäisi olla, jotta se tarjoaisi samaan aikaan riittävästi turvaa ja olisi kannustava? Entä millaisia haasteita tuotannon ja työnteon uudet muodot asettavat politiikalle?

Kunnianhimoiset työllisyystavoitteet eivät voi toteutua yksin työmarkkinareformien myötä, vaan tarvitaan myös hyvää koulutuspolitiikkaa, hyvää sosiaalipolitiikkaa, hyvää asuntopolitiikkaa, hyvää innovaatio- ja yrityspolitiikkaa, monen muun lisäksi. Lyhyellä aikavälillä työllisyys voi kasvaa hyvällä onnellakin, vaikkapa maailmantalouden hyvän vireen vetämänä, mutta pitkällä aikavälillä kyse on johdonmukaisesta politiikkakokonaisuudesta.

Jari Lindström
Työministeri
 

Selaa blogin artikkeleita