Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Pitääkö tuloerojen kasvua jarruttaa?

Sture Fjäder Julkaisupäivä 17.10.2018 13.13 Blogit

Tuloerot kasvavat Suomessa väistämättä seuraavan vuosikymmenen aikana. Muutos johtuu työmarkkinoiden murroksesta ja väestön ikääntymisestä. Pitäisikö meidän jarruttaa ja tasoittaa tällaista tuloerojen kasvua? Pohdin tätä seuraavassa.

Työmarkkinat muuttuvat. Korkeaa osaamista vaativat tehtävät lisääntyvät. Vähäistä osaamista vaativia tehtäviä automatisoidaan, ne siirtyvät robottien hoidettavaksi tai katoavat kokonaan. Hyväpalkkaiset työt lisääntyvät ja sellaiset tehtävät vähenevät, joista maksetaan pientä palkkaa. Tällainen työn murros leventää luonnostaan tuloeroja yhteiskunnassa. Lisäksi eläkeläisten määrä kasvaa edelleen nopeasti. Sekin kasvattaa tuloeroja. Työmarkkinoilta eläkkeelle siirtyvien tulot alenevat, koska eläke on aiemmin tienattua palkkaa pienempi.

On tärkeää ymmärtää, että tuloerojen muutokset ovat aina seurausta jostakin. Sillä ei tarvitse olla välttämättä paljoakaan tekemistä harjoitetun politiikan kanssa. Tämän vuoksi onkin olennaista puhua niistä syistä ja kehityskuluista, jotka johtavat tuloerojen muutoksiin sekä pohtia, onko kehitys toivottavaa vai ongelmallista.

Edellä kuvattu tuloerojen kasvu ei ole korjausta vaativa ongelma. Korkean tuottavuuden työ, josta maksetaan suurempaa palkkaa, on pelkästään hyvä asia. Ihmisten siirtyminen eläkkeelle on luonnollinen ja ennustettava asia. Palkka vain vaihtuu uuden elämänvaiheen myötä sitä pienempään eläkkeeseen.

Edellä kuvattu kehityskulku kuulostaa varmasti tutulta tai ainakin sen pitäisi. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana työmarkkinat ovat jo muuttuneet samaan suuntaan.  Myös eläkeläisten määrä on kasvanut rajusti. Siitä huolimatta tulonjaon tasaisuus on pysynyt ennallaan. Miksi se ei ole muuttunut ja miksi tulevaisuus olisi jotenkin erilainen?

Tosiaan, miten mennyt vuosikymmen poikkeaa tulevasta?

Työllisten määrä oli kuluvan vuoden toisella neljänneksellä likimain sama kuin 10 vuotta sitten. Vaikka työllisyys ei kokonaisuutena juuri muuttunut, sen sisällä tapahtui mullistus. Työpaikat, joihin riitti perusasteen koulutus, vähentyivät jyrkästi. Tämän työpaikkojen kadon paikkasi yhtä suuri työpaikkojen lisäys tehtävissä, jotka edellyttävät korkea-asteen koulutuksen tuomaa osaamista.

Väestön määrä kasvoi samassa ajassa noin 200 000 henkilöllä, mutta se ei tapahtunut tasaisesti kaikissa ikäluokissa. Yli 65-vuotiaiden määrä kasvoi 300 000 henkilöllä, kun taas alle 65-vuotiaiden määrä väheni. Alle 25-vuotiaita on nyt vähemmän, ja sen lisäksi parhaassa työiässä olevia 25-64 -vuotiaita on myös vähemmän.

Työpaikkojen lisääntyminen osaamista vaativissa tehtävissä ja niiden vähentyminen muualla pitäisi näkyä siten, että paremmin palkatun työn osuus kasvaa ja leventää tuloeroja. Lisäksi, koska palkka on tyypillisesti merkittävästi suurempi kuin sen perusteella määräytyvä eläke, myös eläkeläisväestön osuuden kasvun olisi periaatteessa pitänyt kasvattaa tuloeroja. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Tulonjako pysyi vuosikymmenen ajan käytännöllisesti katsoen muuttumattomana.

Ilmeisin selitys tähän on se, että eläkeläisväestön koostumus muuttui. Hyvin pienellä eläkkeellä kitkutellut kansaneläkeläisten joukko poistui suureksi osaksi keskuudestamme ja heidät korvasi suuri eläkeläisten ryhmä, joka saa korkeampaa työuran ansioihin perustuvaa työeläkettä. Jatkossa tilanne on kuitenkin erilainen. Pelkän kansaneläkkeen varassa olevia on jäljellä hyvin vähän. Siten eläkeläisten määrän kasvu lisää tuloeroja.

Millaisia asioita meidän pitäisi tavoitella tulonjaon suhteen? Hyvä tavoite voisi olla se, että uusien ihmisten virta pienituloisuuteen ja köyhyyteen saataisiin ehtymään ja sinne päätyisi entistä harvempi. Tässä on koulutuksella ja osaamisella suuri merkitys. Toinen hyvä tavoite voisi olla, että tuloerojen kasvu, varsinkin sellainen, joka ei tapahdu kenenkään kustannuksella, ei saa estää järkeviä talouden uudistuksia ja fiksua talouspolitiikkaa. Esimerkiksi työllisyyden paraneminen ja keskipalkkojen nouseminen ovat kumpikin toivottavia asioita, vaikka ne luultavasti lisäävät suhteellista pienituloisuutta.

Sture Fjäder
Akavan puheenjohtaja

Selaa blogin artikkeleita