Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Suomalaisen työn tulevaisuus

Lauri Lyly Julkaisupäivä 12.4.2016 12.12 Blogit

Kukaan ei pysty ennustamaan suomalaisen työn tulevaisuutta – ainakaan pitkällä aikavälillä. Se ei tarkoita sitä, etteikö tulevaisuuteen voisi vaikuttaa, päinvastoin. Tämän päivän päätökset luovat perustan tulevaisuudelle. Nyt onkin tärkeää vaikuttaa niihin asioihin, joiden avulla suomalaisen työn tulevaisuus voi olla nykyistä parempi. Haluamme työyhteiskunnan, jossa työelämä on laadullisesti hyvää ja työtä olisi tarjolla kaikille sitä haluaville.

Teknologiakeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen

Keskusteltaessa tulevaisuuden työstä on tyypillisesti keskitytty teknologian huimaan kehitysvauhtiin, tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin, digitalisaatioon ja pahaenteisiin ennustuksiin työpaikkojen tuhoutumisesta.

Uudet teknologiat ovat lähinnä välineitä, joita tulee hyödyntää yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Keskustelussa onkin nyt tarvetta kohdistaa katse siihen, miten me varaudumme niin yritys- kuin koko yhteiskunnan tasolla mullistuksiin, joita tämä kaikkien aikojen suurimmaksi teolliseksi vallankumoukseksikin kutsuttu kehitys tuo työelämään ja palkansaajille. Tavoitteena pitää olla hyvän työelämän rakentaminen digimurroksessa.

Teknologian nopean kehityksen myötä ei vain tuhoudu työpaikkoja, vaan syntyy myös uusia ja uudenlaisia töitä sekä uudenlaisia tapoja tehdä työtä. Jakamis-, keikka- ja alustatalous ovat jo tätä päivää. Netissä toimivat yritykset ovat markkinapaikkoja, joilla työtehtäviä kaupitellaan mahdollisimman huokeaan hintaan eli mahdollisimman pienillä työvoimakustannuksilla. Ilmiö ei vielä ole laaja, mutta se on kasvava.

Tarkoituksenmukainen sääntely on kaikkien etu

Parhaimmillaan tällainen ns. epätyypillinen työ lisää työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja parantaa työn ja yksityiselämän yhdistämistä. Ongelmat tämän kaltaisessa työssä liittyvät useimmiten mataliin palkkoihin, puutteelliseen sosiaaliturvaan ja epävarmuuteen tulevista töistä ja toimeentulosta. Työelämän perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu on turvattava uudenlaisissakin työmuodoissa työskenteleville niin lainsäädännössä kuin työehtosopimuksissakin. Heille on taattava palkkausta, työaikaa, työsuojelua ja sosiaaliturvaa koskevat vähimmäisehdot.

Sääntelyn laadun tarkastelu on tärkeää. Muoti-ilmiön omainen ajattelu sääntelyn purkamisesta tuntuu olevan monille itseisarvo. Kukaan ei halua turhaa sääntelyä, sillä turha on turhaa. Itseisarvona ei kuitenkaan saa olla sääntelyn vähentäminen. Muutoksia tehtäessä on selvitettävä lainsäädännön tavoitteet, tarkoitus ja toimivuus. Miksi säännökset on alun perin tehty, ovatko tavoitteet edelleen tarkoituksenmukaisia ja toimivatko säännökset tarkoitustaan vastaavasti nykyisessä ja tulevassa toimintaympäristössä?

Työmarkkinoilla tapahtuu ja tulee tapahtumaan muutoksia, jotka haastavat vallitsevat reunaehdot. Toisaalta on tärkeä muistaa, että iso osa työmarkkinoista ja työsuhteista on kuitenkin säilynyt ja säilyy myös tulevaisuudessa melko ennallaan, vaikka työtehtävien sisältö saattaa ajan myötä muuttuakin.

Järkevä tapa yhdistää työntekijöiden ja työsuhteiden suojelun tarve ja yritysten toimintaedellytykset eri aloilla ja työtehtävissä on edelleenkin työehtosopimukset. Erityisesti työaikaan liittyvistä työehdoista on järkevää sopia alakohtaisesti. Kun sopijaosapuolina toimivat yksittäisten työntekijöiden ja yritysten sijaan työntekijä- ja työnantajaliitot, voidaan huomioida työehtomääräysten vaikutukset laajasti koko alalle ja eri työntekijäryhmiin. Tämä turvaa myös oikeudenmukaista ja reilua työelämää. Työehtosopimusosapuolet osaavat myös parhaiten arvioida, mitkä ovat kunkin alan yritysten ja työntekijöiden tarpeet ja edellytykset esimerkiksi paikallisen sopimisen lisäämiselle.

Työntekijöiden osaamisen ja aloitteellisuuden hyödyntäminen parantaa tuottavuutta

Työn tuottavuuden parantaminen on tärkeää, mikäli haluamme säilyttää korkean elintason. Se on myös hyvän työelämän elinehto. Viime aikoina työn tuottavuuden kehitys on ollut huolestuttavaa. Siihen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa. Maailmanmarkkinoihin, valuuttakursseihin tai muihin vastaaviin tekijöihin vaikuttaminen on omin kansallisin keinoin vaikeaa tai mahdotonta, mutta työn tuottavuuteen me voimme vaikuttaa suhteellisen nopeastikin.

Nykyisessä ja etenkin tulevassa työelämässä merkitystään nostavat jatkuvaan osaamisen kehittämiseen liittyvät taidot, kuten kyky hankkia tietoa, kyky hyödyntää työssä uutta teknologiaa tai kyky ratkaista työssä eteen tulevia yllättäviä ongelmia. Unohtamatta tietenkään sosiaalisia, työyhteisössä toimimisen taitoja.

Osaamista pitää voida työpaikoilla hyödyntää nykyistä laajemmin. Suomi tarvitsee entistä enemmän niin pieniä, työpaikkojen toimintaa parantavia kuin laajempaan käyttöön tarkoitettuja innovaatioita. Toisin sanoen, tarvitsemme enemmän erilaista emmekä enemmän samanlaista.

SAK:n tuoreen vielä julkaisemattoman Työolobarometrin tuloksista ilmenee, että vain kolmannes SAK:laisista työntekijöistä oli tehnyt viime vuoden aikana työpaikan tuotteiden tai palveluiden parantamiseen tähtääviä kehittämisehdotuksia. Kyse ei yleensä ole siitä, etteikö tarvetta parantamiselle olisi, eikä myöskään siitä, ettei työntekijöillä olisi esittää parantamisehdotuksia. Valitettavasti työpaikkojen kulttuurit ja arkiset toimintatavat eivät useinkaan kannusta ja rohkaise ihmisiä tekemään toimintaa parantavia aloitteita. Tilanteen muuttaminen on kuitenkin mahdollista. Meillä on sekä tarve että mahdollisuus tehdä todellinen ”tuottavuushyppy”, joka parantaa nykyistä työelämää ja luo perustan paremmalle huomiselle.

Lauri Lyly
puheenjohtaja, SAK ry

Selaa blogin artikkeleita