Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Yhteiskunta muuttuu, entä sosiaaliturva?

Jarkko Eloranta Julkaisupäivä 22.11.2017 10.31 Blogit

Suomalainen ja laajemmin pohjoismainen hyvinvointimalli on ollut kansainvälisessäkin vertailussa menestys. Meillä on pienet tuloerot ja kohtuullisen tasa-arvoinen yhteiskunta. Hyvinvointimallimme perustuu korkeaan työllisyysasteeseen. Koko kansakunta on yhtenäisen sosiaaliturvan ja julkisten hyvinvointipalvelujen piirissä eikä tarvetta yksityisvakuutuksille tai yksityisille palveluille laajassa mielessä ole ollut.

Hyvinvointimallimme on siis hyvä, mutta se vaatii uudistamista. Jatkossakin korkea työllisyysaste ja työllisyyden parantaminen on keskeisin asia, jos halutaan säilyttää nykyisenkaltainen hyvinvointivaltio.

Meille on tullut uusia ongelmia ratkottavaksi. Esimerkkeinä vastentahtoisen osa-aikatyön lisääntyminen sekä palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon syntyneet uudet työnteon muodot.  Sovitellun päivärahan uudistaminen ja yhdistelmävakuutuksen luominen työttömyysturvaan ovat tässä tilanteessa tarpeen. Tavoitteena pitää olla, että kaikki työ kartuttaisi myös sosiaaliturvaa eikä esimerkiksi eläkeläisköyhyys tulevaisuudessa lisääntyisi.

Rakenteilla olevan tulotietojärjestelmän (kansallinen tulorekisteri) tavoitteena on hyödyntää digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia. Tulotietojärjestelmää on mahdollista jatkossa edelleen kehittää suuntaan, joka mahdollistaisi työtulojen ja sosiaalietuuksien reaaliaikaista yhteensovittamista.

Työvoiman liikkuvuuden lisääntyminen ja EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittyminen tuo tarpeita sosiaaliturvan pohtimiseen myös laajemmalti.

Sosiaaliturvan syyperusteisuuden säilyttäminen on tärkeää. Toimeentulo hankitaan työstä. Jos työstä ollaan jostain syystä pois, siitä on mahdollisuus saada syyperusteista etuutta. Sosiaaliturvan lisäksi tarvitaan hyvinvointipalveluja, joiden avulla esimerkiksi työtön pääsee mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään.

Palvelujen merkitys hyvinvoinnille on suuri. Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistuksessa tuleekin valita keskiöön palvelut. Erityisesti tarvitaan työvoimapalvelujen kehittämistä. Työvoimapalvelujen tavoitteena tulee olla parantaa työttömän osaamista eikä se saa tarkoittaa lisää palkatonta työtä eikä sillä saa korvata varsinaista työtä.

Työttömiä ei tule asettaa vastakkain vaan ansioturvaa on kehitettävä samanaikaisesti perustyöttömyysturvan kehittämisen kanssa. Asumistuki tulee ulottaa myös pienipalkkaisille työssäkäyville ja näin välttää kannustinongelmia työn vastaanottamisessa.

Koulutuksen merkitystä työllisyyden kohottamisessa ei voi liikaa korostaa. Mitä korkeampi koulutus, sen suurempi työllisyysaste. Pelkän perusasteen käyneiden työllisyysaste on alle 50 prosenttia. Samaa kertovat tiedot työvuosien määrästä. Perusasteen käyneiden naisten työvuosien määrä jää reiluun 20 vuoteen ja miesten 24 vuoteen kun ylemmän korkea-asteen suorittaneilla työvuosia kertyy reilut 37. Ero on huikea.

Meillä on liian paljon nuoria, jotka eivät saa suoritettua toisen asteen koulutusta eivätkä pääse työelämään. Oppivelvollisuusiän nostaminen varmistaisi kaikille peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittamisen. Se voidaan toteuttaa eri tavoin ja huomioida erilaiset tavat oppia. Myös opintoihin liittyvä ohjaus ja tuki ovat välttämättömiä.

Syrjäytyminen alkaa monesti jo varhain. Tämän takia varhaiskasvatus on nostettava keskiöön ja turvattava kaikille lapsille vanhempien työmarkkina-asemasta riippumatta oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen ryhmät on oltava riittävän pieniä, jotta lapsen oikeus yksilölliseen kasvuun toteutuu. Tavoitteena tulee olla maksuton varhaiskasvatus, jossa kaikilla on mahdollisuus päästä varhaiskasvatuksen piiriin eikä sitä sanele esimerkiksi liian isot päivähoitomaksut tai lapsen vanhemman kotona oleminen esimerkiksi pienemmän sisaren kanssa.  Erityisesti vieraskielisten lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on turvattava.

Perhepolitiikassa on päästävä joko-tai –ajattelusta sekä-että –ajatteluun. On oltava mahdollista nykyistä paremmin yhdistää työ- ja perhe-elämää. Tämä tarkoittaa joustavuuden lisäämistä työelämässä. On parempi, että pienten lasten vanhemmat ovat osa-aikaisesti töissä kuin että äidit ovat pitkään kokonaan työelämän ulkopuolella. Tämä vaatii uudenlaista asennoitumista meiltä kaikilta.

Selaa blogin artikkeleita