Siirtymäkausi

Erosopimus (126–132 artiklat) sisältää määräykset siirtymäkaudesta. Neuvottelut EU:n ja Britannian tulevasta suhteesta voidaan aloittaa vasta, kun Britannia on eronnut unionista. Näin ollen eron ja tulevan suhteen väliin tarvitaan siirtymäkausi. Siirtymäkausi voi tulla voimaan vain osana erosopimusta.

Erosopimuksen mukaan Britanniasta tulisi eron jälkeen kolmas maa, mutta siirtymäkauden ajan jatkettaisiin EU:n nykysääntöjen soveltamista lukuun ottamatta vähäisiä, erosopimuksessa yksilöityjä poikkeuksia. Näin kansalaiset ja elinkeinoelämä voisivat pehmeämmin siirtyä yhden muutoksen kautta tulevan suhteen järjestelyihin.

Pääsääntönä on, että siirtymäkauden aikana EU:n ja Britannian kansalaisia ja oikeushenkilöitä kohdeltaisiin edelleen aivan kuin Britannia olisi yhä EU:n jäsen.

  • Britannia pysyisi EU:n sisämarkkinoilla ja tulliliitossa.
  • Britanniaa noudattaisi täysimääräisesti EU:n perussopimuksia, EU-lainsäädäntöä, kauppapolitiikkaa ja EU:n kansainvälisiä sopimuksia.
  • Unionin oikeus saisi Britanniassa samat oikeusvaikutukset kuin jäsenvaltioissa.
  • Komission valvontavalta, EU-tuomioistuimen tuomiovalta ja EU:n elinten ja virastojen toimivalta säilyisivät suhteessa Britanniaan ennallaan.
  • Britannian budjettivelvoitteet pysyisivät siirtymäaikana ennallaan.

Kolmantena maana Britannia jäisi kuitenkin eropäivänä pois EU:n toimielimistä, elimistä, laitoksista ja virastoista. Siirtymäkauden aikana se ei enää osallistuisi EU:n päätöksentekoon.

Siirtymäkausi alkaisi erosopimuksen tullessa voimaan ja päättyisi 31.12.2020. Mikäli tulevaa suhdetta koskeville neuvotteluille tarvitaan lisää aikaa, on siirtymäkautta mahdollista pidentää kerran EU:n ja Britannian yhteisellä päätöksellä enintään 31.12.2022 asti.