Selvityshenkilö Leena Ilmola: Eriarvoistuminen ei vähene – jokainen tarvitsee tukea jossain elämänvaiheessa

Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke 17.8.2018 13.00
Selvityshenkilö Leena Ilmola: Eriarvoistuminen ei vähene – jokainen tarvitsee tukea jossain elämänvaiheessa
Selvityshenkilö, tulevaisuustutkija Leena Ilmola

Suomalaiset haluavat vaikuttaa omaan elämäänsä. Hyvän elämän työpajojen 105 osanottajaa puhuivat siitä, että haluavat aktiivisesti rakentaa elämäänsä parempaan suuntaan. Suurimmaksi hyvän elämän uhkaksi koettiin tilanne, jossa joko työttömyyden, sairauden tai vanhuuden takia itse ei voi enää määrätä omasta elämästään vaan joutuu instituutioiden kontrolloimaksi.

Vain hyvin poikkeukselliset ihmiset selviävät tulevasta nopeasti muuttuvasta työelämästä ilman työttömyysjaksoja, jokainen meistä sairastuu ja useimmat meistä elävät niin korkeaan ikään, että tarvitsevat viimeisinä vuosina päivittäistä apua.

Yksi tämän selvityksen avainhuomioista on se, että kun ihmiset puhuvat hyvästä, joustavasta elämästä, he kuvaavat vahvaa sosiaalista pääomaa. Näillä kahdella asialla näyttää olevan selkeä yhteys. He, joilla on perhe tukena, paljon ystäviä ja aktiivinen tuttavaverkosto pärjäävät elämän murroksissa paremmin kuin yksin jäävät. Nuorena hankittu sosiaalinen pääoma tukee aikuisena pidempiä työsuhteita ja näillä ihmisillä on myös muita korkeampi toimeentulo.

Tulevassa työelämässä menestyvät he, jotka hankkivat aktiivisesti uutta tietoa, rakentavat itsestään brändin ja markkinoivat osaamistaan aktiivisesti. Tulevaisuuden yhteiskunnassa menestyvät myös he, jotka osallistuvat monipuolisesti erilaisiin yhteiskunnallisen toiminnan- ja harrastusverkostoihin ja näin keräävät sosiaalista pääomaa. Mieti omaa tilannettasi. Kuulutko sinä jompaankumpaan ryhmään tai jopa molempiin joukkoihin. Suurimmalle osalle tavallisista suomalaisista tällainen aktiivisuus on vierasta. Ja joillekin meistä mahdotonta. 

Aktiivisuusodotus antaa ihmisille mahdollisuuden muokata elämästään sellaisen kuin haluaa, mutta samalla se lisää eriarvoistumista. 

Perusturvaa tarvitsevat nimenomaan ne ihmiset, jotka eivät kuulu näiden aktiivisten menestyjien joukkoon.  Otetaan esimerkiksi Samuel, joka on aktiivinen, fiksu nuori mies, joka valmistuu kiinteistöhuoltajaksi. Samulla on erityinen tausta, hänet sijoitettiin ensimmäisen kerran 4-vuotiaana ja toisen sijoituskodin hän sai 7-vuotiaana. Hänellä on ADHD ja lukihäiriö. Epilepsia estää ajokortin saamisen.  Samu on motivoitunut, huolellinen, tehokas ja omin aivoin ajatteleva nuori, mutta silti tarvitsee erityisen tukiverkoston, joka auttaa itsenäisen elämän alkuun. Kiinteistöhuoltajalta kun odotetaan ajokorttia.

Jos sosiaalisella pääomalla on näin suuri merkitys, täytyisi perusturvaan kuulua keinovalikoima, jolla tuetaan sosiaalisen pääoman muodostumista.  Pienet koululuokat, kouluun niveltyvät  monipuoliset harrastukset,  samalla paikkakunnalla asuminen, erilaisten järjestöjen ja harrastustoiminnan tukeminen, paikalliset tutut palvelut, oman kaupunginosan tai kylän päätöksentekoon osallistuminen ja säällinen työmäärä tukevat sosiaalisen pääoman muodostumista. Pieniä asioita, jotka kuulostavat vanhanaikaiselta. Olemme tottuneet ajattelemaan, että talouden kasvu ja tehokkuus on tärkeintä, vaikka ne edellyttävät suuria yksiköitä ja ihmisten valmiutta muuttaa työn perässä aina tarvittaessa.     

Tulevaisuustutkija Leena Ilmola

Leena Ilmola: Tulevaisuuden hyvä elämä ihmisten itsensä kuvaamana

Selvityshenkilö Leena Ilmolan kirjoitussarjan aiemmat kirjoitukset:
Mitä on hyvä elämä suomalaisille?
Työelämän murros ja perusturva

Tulevaisuustutkija Leena Ilmola on selvitystyössään vastannut keskeiseen kysymykseen tulevaisuuden hyvinvoinnin tarpeista. Ilmola laati fokusryhmätyöhön perustuvan systeemianalyysin siitä, mitä ihmiset pitävät tärkeänä yksilön ja yhteiskunnan suhteessa tulevaisuudessa. Työn tuloksia esitellään myös verkkokirjoitusten sarjana.