Pääministerin uudenvuodentervehdys 31.12.2014

Pärjääkö Suomi? Pärjäämmekö me? Kysymykset ovat olleet tänä vuonna erittäin ajankohtaisia. Ikävässäkin mielessä. Monien työpaikkojen rankat yt-neuvottelut, huoli omasta tulevaisuudesta - nämä ovat täysin ymmärrettäviä huolia jokaisella suomalaisella sekä suomalaisella perheellä.

Me suomalaiset olemme kuitenkin parhaimmillamme, kun ajat ovat vaikeat. Sisulla Suomi on aina selvinnyt vaikeistakin paikoista. Nyt tarvitsemme sisua. Tuota suomalaisille ominaista luonteenlujuutta, joka ajaa meitä entistä kovempiin ponnisteluihin hankalina aikoina.

Vaikka ajat ovat vaikeat, niin kyllä me pärjäämme. Pärjäsimme 1990-luvun lama-aikana ja siitä eteenpäin. Ja niin Suomi pärjää nytkin.

Elämme Suomessa ponnisteluvuosia. Pelkästään politiikan saralla joudumme tekemään ikäviä sopeutuspäätöksiä. Niitä on tehty hallituskaudella jo mittavasti, 6,5 miljardin euron edestä. Toisaalta päätökset ovat aivan välttämättömiä, jotta Suomi olisi asumisen ja elämisen arvoinen maa myös tuleville sukupolville.

Istuva hallitus on aloittanut myös merkittävät rakenneuudistukset tällä hallituskaudella. Mutta pitää ymmärtää, että tämä on ollut vasta välttämätön ja tarpeellinen alku.

Ensi kevättä politiikassa hallitsevat tulevat vaalit. Suomalaiset ansaitsevat tässä tilanteessa hyvin selkeitä perusteluita jokaiselle lupaukselle, joka annetaan. Tiukassa taloustilanteessa välttäisin löysiä lupauksia. Niiden toteuttaminen voi olla hyvin hankalaa.

Mutta ennen kaikkea Suomi ansaitsee jämäkän lähdön uudestaan liikkeelle. Politiikassa se tarkoittaa yhtenäistä ja vaikeisiinkin päätöksiin nopeasti kykenevää hallituspohjaa. Suomalaiset ansaitsevat tämän vaikeassa tilanteessa.

Mutta politiikka on vain yksi osa siitä, miten Suomi saadaan liikkeelle. Muutos lähtee kuitenkin liikkeelle ihan jokaisesta suomalaisesta.

Viime vuoden aikana olen nähnyt paljon rohkaisevia esimerkkejä. Paljon esimerkkejä siitä, kuinka paljon suomalaisilla on tahtoa ja kykyä ponnistella.

Kouluissa tapasin tuhansia nuoria, joilla on elämä edessään. Kehotin heitä unelmoimaan, taistelemaan kyynisyyttä vastaan. Olemaan oma itsensä. Silloin pärjää.

Jäin miettimään välittämistä. Miten paljon se meille kaikille merkitsee, että välitämme toinen toisistamme. Sitä, että kaveria ei koskaan jätetä.

Muistelin lämmöllä käyntejäni vanhainkodeissa. Työntekijät ja vapaaehtoiset välittivät. Auttoivat pärjäämään.

Jäin miettimään auttamista. Iloa, jonka auttamisesta saa. Sitä kun tuo onnen jonkun toisen elämään.

Vuoden varrella tapasin ihmisiä, jotka auttoivat työkseen lapsia, nuoria, perheitä, opiskelijoita, asunnottomia ja työttömiä. Sain jokaisesta tapaamisesta voimaa, uskoa, että kyllä me pärjäämme.

Kovien talouslukujen ja vaikean turvallisuuspoliittisen tilanteen keskellä kannattaa aina muistaa, että kaikki lähtee ihmisistä. Meistä jokaisesta. Siitä miten me kohtelemme toisiamme.

Suomen pärjääminen edellyttää meiltä kaikilta välittämistä, auttamista ja sisua. Yhdessä saamme Suomen nousuun. Ja yhdessä me pärjäämme.

Alexander Stubb
pääministeri