Rakenteellisen rahoitusaseman mittaamisen vaihtoehtoja kartoittanut selvitys valmistunut
Euroopan unioni seuraa jäsenmaidensa finanssipolitiikkaa ja valvoo, että niiden julkisen talouden alijäämät ja velkaantuminen pysyvät Maastrichtin sopimuksessa määriteltyjen rajojen puitteissa. Rakenteellinen rahoitusasema on yksi keskeisistä EU:n käyttämistä mittareista. Se mittaa julkisen talouden rahoitusasemaa, kun suhdannevaihtelun ja kertaluonteisten meno- ja tuloerien vaikutus on poistettu. Rakenteellinen rahoitusasema on saanut varsin keskeisen roolin uudessa EU:n finanssipoliittisessa lainsäädännössä.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tänään 26. toukokuuta julkistamassa tutkimuksessa on selvitetty, miten mitattuun rakenteelliseen rahoitusasemaan perustuva finanssipolitiikka olisi käytännössä toiminut Suomessa vuosina 1984 – 2014. Tutkimuksessa tarkastellaan historiallisesti arvioita rakenteellisesta rahoitusasemasta Euroopan komission laskentamenetelmällä ja vertaillaan sitä vaihtoehtoisiin finanssipolitiikan mittareihin. Etlan tekemä tutkimus on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2014 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Euroopan komission käyttämän tuotantokuilumenetelmän arvioinnin perusteella näyttää siltä, että menetelmän soveltamistapa vaatii vielä kehittämistä. Vaikka Euroopan komissio käyttää uusimpia tilastollisia menetelmiä talouden suhdannetilan arviointiin, tuotantokuilun mittaaminen reaaliaikaisesti osoittautuu käytännössä vaikeaksi tehtäväksi. Tuotantokuilumenetelmän kyky suodattaa suhdannevaihteluja ja mitata suhdannevaiheen vaikutuksia rahoitusasemaan on rajallinen, mikä voi johtaa suhdanteesta riippumattoman rahoitusaseman ali- tai yliarviointiin. Erityisesti talouden 1980-luvun ylikuumenemisvaiheessa ja toisaalta 1990-luvun alun syvässä talouskriisissä finanssipolitiikan ohjaaminen rakenteellisen rahoitusaseman avulla olisi saattanut johtaa havaittua myötäsyklisempään politiikkaan: elvytyksiin noususuhdanteissa ja kiristyksiin laskusuhdanteissa. Keskeisiä selityksiä tällaiseen käyttäytymiseen ovat rakenteellisen työttömyyden laskemiseen liittyvät tilastolliset ongelmat sekä yleisemmin menetelmän rajallinen kyky ennustaa suhdannekäänteitä reaaliaikaisesti. Toisaalta tutkimus osoittaa, että metodologisina vaihtoehtoina tarkastellut päätösperäiset arviointimenetelmät voivat edesauttaa finanssipolitiikan ohjaamista vastasyklisemmäksi.
Rakenteellisten muutosten tunnistaminen ja erottaminen suhdanneluonteisista tekijöistä on tärkeää, koska talouspolitiikan tulisi reagoida pysyviin muutoksiin eri tavalla kuin ohimeneviin sokkeihin. Suhdanneluonteista sokkia on usein järkevää tasata vastasyklisesti sopeuttamalla väliaikaisesti julkisia menoja ja velkaa. Rakenteellinen sokki taas vaikuttaa pitkäaikaisesti julkiseen talouteen, joten siihen tulisi reagoida rakenteellisilla muutoksilla. Epätietoisuus sokkien luonteesta voi johtaa finanssipolitiikan toteuttamisen kannalta hankaliin ja ristiriitaisiin politiikkasuosituksiin.
”Rakenteellisen rahoitusaseman mittaamisen vaihtoehtoja” -selvitys
Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta
Lisätietoja: tutkija Tero Kuusi, Etla, p. 041 444 8144 sekä projektipäällikkö Sari Löytökorpi (valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta), valtioneuvoston kanslia, p. 0295 160 187