Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuntauksia pohdittiin kansainvälisten asiantuntijoiden johdolla

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopolitiikan kansainväliset huippuasiantuntijat puhuivat parlamentaarisen TKI-työryhmän järjestämässä avoimessa seminaarissa 29. syyskuuta. Seminaari keräsi yli 250 osallistujaa ja sai aikaan vilkasta keskustelua.

Tunnettu taloustieteilijä Philippe Aghion kannusti suomalaisia panostamaan rohkeammin tutkimus- ja kehittämisinvestointeihin julkisen talouden velkaantumisesta huolimatta. Aghion painotti, että on tärkeää kehittää innovaatioekosysteemiä kokonaisuudessaan, pelkkä t&k-toiminnan tukeminen ei riitä. Keskeistä on panostaa koulutukseen, kilpailupolitiikkaan sekä teollisuuspolitiikkaan.

”Oikein suunnatut ja hallinnoidut TKI-panostukset maksavat itsensä pitkällä aikavälillä takaisin korkeamman tuottavuuden ja talouskasvun myötä,” puhui Aghion.

Aghion huomautti, että Suomella ja muilla Pohjoismailla on varaa investoida kasvuun. Kun t&k-panostuksia kasvatetaan, on tärkeää seurata mitä ne tuottavat sekä huolehtia, että panotukset kohdistuvat oikein. T&k-verovähennykset tulisi Aghionin mukaan suunnata pienille yrityksille.

OECD:n tiede-, teknologia- ja innovaatio-osaston varajohtaja Dirk Pilat syventyi alustuksessaan parhaisiin käytäntöihin, joilla julkinen sektori voi kannustaa yksityisen sektorin TKI-investointeja. Pilat havainnollisti, kuinka OECD-maissa on käytössä hyvin laaja paletti t&k-toimintaa tukevia politiikkatoimia. Finanssikriisin jälkeen verotuet ovat kasvattaneet merkitystään huomattavasti ja suorien tukien merkitys on jossain määrin vähentynyt.

”Verotukien etuna on se, että ne mahdollistavat yritysten tukien saamisen laajemmalla pohjalla. Toisaalta verotuilla ei voida suunnata t&k-toimintaa niin hyvin. Suorat tuet soveltuvat paremmin esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkomiseen”, Pilat puhui.
 
Pilatin mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrään vaikuttavat kuitenkin monet muut tekijät kuin julkinen tuki: on maita, joissa on paljon julkista tukea mutta yritysten t&k-intensiteetti on silti varsin alhainen. 

Suorien tukien ja verotukien vaikutus yritysten t&k-investointeihin on karkeasti ottaen yhtä suuri. Pilat uskoo, että molemmat tukimuodot täydentävät toisiaan ja molempia on hyvä käyttää työkaluina.

Lundin yliopiston professori Sylvia Schwaag Serger vertaili esityksessään Ruotsin, Tanskan, Itävallan, Saksan ja Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa pitkäjänteisen rahoituksen näkökulmasta. 20 vuoden aikajänteellä Suomi erottuu joukosta: Suomessa sekä julkinen että yksityinen t&k-rahoitus on laskenut, muilla vertailun mailla rahoitus on pääosin noussut.

Suunnan muuttamiseksi Serger alleviivasi muun muassa poliittisten puolueiden, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan dialogin merkitystä.

”On erittäin keskeistä, että tieteen ja innovaatiotoiminnan merkityksestä yhteiskunnassa vallitsee eri osapuolten välillä jatkuva konsensus. Dialogi kansalaisyhteiskunnan suuntaan on myös tärkeää,” Serger painotti.

Suomessa konsensus on rakoillut, mutta se voidaan myös herättää uudelleen henkiin, kuten on tapahtunut Itävallassa ja Saksassa.

Ruotsissa t&k-toiminnan asema budjetissa on poikkeuksellinen eikä rahoitukseen ole kohdistettu leikkauksia. Sergerin mukaan tilanne on hyvä pitkäjänteisyyden kannalta, mutta varjopuolena on se, ettei rahojen käyttöä välttämättä seurata tehokkaasti.

Pitkäjänteistä TKI-rahoitusta kehittäneille Ruotsille, Tanskalle, Itävallalle ja Saksalle on yhteistä se, että tieteellä ja tutkimuksella on vaikutusvaltaisia ja uskottavia puolestapuhujia. Näissä maissa julkinen ja yksityinen t&k-toiminta kytkeytyvät hyvin yhteen; eri toimijat kokoontuvat t&k-rahoituksen kasvattamista tukevilla yhteisillä foorumeilla.
 
Serger huomautti, että myös Suomessa voitaisiin kokeilla ”industry-society pacts” -järjestelyä, jossa valtio ja yritykset voisivat sopivat yhdessä, miten kumpikin osapuoli investoi t&k-toimintaan.