Valtioneuvoston verkkosivusto uudistuu. Sivustolla saattaa tilapäisesti olla toimimattomia linkkejä, häiriöitä ja puutteita.
Tietoa Euroopan unionista
Euroopan yhdentymisen perusajatuksena on vakauden ja vaurauden turvaaminen koko Euroopan alueella. Tämän toteuttamiseksi Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaansa kansalliselta tasolta Euroopan tason toimielimille ja pyrkineet sovittamaan yhteen politiikkojaan yhdentymisen eri osa-alueilla sekä suhteessa kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.
Varsinaisen sysäyksen Euroopan yhdentymiskehitykselle antoi toinen maailmansota, jonka aiheuttamat mittavat tuhot konkreettisesti osoittivat, mihin kilpailevat taloudelliset ja poliittiset valtapyrkimykset voivat johtaa.
Euroopan unionissa on tällä hetkellä 27 jäsenmaata:
- Perustajamaat Belgia, Hollanti, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksa
- Vuonna 1973 liittyneet Irlanti, Tanska ja Iso-Britannia (eronnut 2021)
- Vuonna 1981 liittynyt Kreikka
- Vuonna 1986 liittyneet Espanja ja Portugali
- Vuonna 1995 liittyneet Suomi, Ruotsi ja Itävalta
- Vuonna 2004 liittyneet Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tshekki, Unkari ja Viro
- Vuonna 2007 liittyneet Romania ja Bulgaria
- Vuonna 2013 liittynyt Kroatia
EU:n toimielimet
Euroopan unionin tärkeitä toimielimiä ovat Eurooppa-neuvosto, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin tuomioistuin, tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan keskuspankki.
EU:n perussopimusten mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan ja korkean edustajan tehtäviin nimitettävien henkilöiden valinnassa on otettava huomioon tarve kunnioittaa unionin maantieteellistä ja väestöllistä moninaisuutta. Eri yhteyksissä on kiinnitetty huomiota myös sukupuolten väliseen ja poliittiseen tasapainoon. Komission puheenjohtajan osalta on huomioitava myös europarlamenttivaalien tulos.
Eurooppa-neuvosto on jäsenvaltioiden hallitusten- tai valtionpäämiesten kokous, jota kutsutaan usein myös EU:n huippukokoukseksi. Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvostosta tuli virallinen toimielin, ja sitä johtaa puheenjohtaja Charles Michel. Puheenjohtajan toimikausi on 2,5 vuotta ja se voidaan uusia kerran Eurooppa-neuvoston jäsenten määräenemmistöpäätöksellä.
Eurooppa-neuvoston kokouksia pidetään säännönmukaisesti neljä kertaa vuodessa. Tämän lisäksi voidaan tarvittaessa järjestää ylimääräisiä kokouksia. Eurooppa-neuvoston jäsenet kokoontuvat myös EU:n neuvoston puheenjohtamaan järjestämissä epävirallisissa kokouksissa.
Eurooppa-neuvoston tehtävänä on määrittää unionin poliittiset suuntaviivat ja painopisteet. Lisäksi Eurooppa-neuvosto määrittelee muun muassa talouspolitiikan suuntaviivat sekä unionin strategiset edut ja tavoitteet ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Eurooppa-neuvosto ei toimi lainsäätäjänä, mutta käytännössä sillä on huomattavat mahdollisuudet vaikuttaa unionin kehitykseen ja toiminnan painopisteisiin.
Euroopan unionin neuvosto (EU:n neuvosto) on keskeinen päätöksentekoelin, jossa jäsenvaltioita edustavat hallitusten jäsenet. EU:n neuvosto hyväksyy EU-lainsäädäntöä ja koordinoi eri politiikan alojen toimia. EU:n neuvostoa kutsutaan myös ministerineuvostoksi tai pelkästään neuvostoksi. Neuvosto kokoontuu kymmenessä eri kokoonpanossa käsiteltävästä politiikan alasta riippuen. Suomen hallituksen edustajat osallistuvat neuvostossa kukin oman alansa kokouksiin.
EU:n neuvostolla ei ole pysyvää puheenjohtajaa. Kukin EU-maa johtaa neuvoston työskentelyä vuorollaan puolen vuoden ajan toimiessaan neuvoston puheenjohtajamaana. Suomi on toiminut EU:n neuvoston puheenjohtajamaana heinä-joulukuussa 1999, heinä-joulukuussa 2006 ja heinä-joulukuussa 2019.
EU:n neuvostojen istuntojen puheenjohtajana toimii puheenjohtajamaan asianomainen ministeri. Kun neuvosto tekee päätöksiä määräenemmistöllä, jäsenmaiden äänimäärät on painotettu maiden koon mukaan.
Ulkoasiainneuvostossa puhetta johtaa korkea edustaja Josep Borrell. Hän on sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja että yksi komission varapuheenjohtajista.
Coreper
Neuvoston kokoukset valmistelee jäsenvaltioiden pysyvistä EU-edustajista koostuva komitea, Coreper. Coreperissa pyritään ratkaisemaan mahdollisimman suuri osa jäsenvaltioiden välisistä erimielisyyksistä, jotta vain vaikeimmat kysymykset vietäisiin neuvoteltavaksi ministerineuvoston kokouksiin.
Euroopan neuvosto
Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin neuvosto sekoittuvat joskus Euroopan neuvostoon. Euroopan neuvosto ei ole EU:n toimielin vaan erillinen yleiseurooppalainen yhteistyöjärjestö, jonka yksi näkyvimpiä saavutuksia on Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi). Euroopan neuvosto kokoontuu Strasbourgissa.
Euroopan komissiossa on 28 jäsentä mukaan lukien puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Komissio tekee lainsäädäntöesityksiä ja valvoo lainsäädännön soveltamista sekä vastaa EU:n toimintapolitiikkojen ja talousarvion täytäntöönpanosta.
Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti tekevät lainsäädäntöpäätöksiä komission esitysten pohjalta. Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä komissio antaa aloitteen. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat yhdenvertaisesti antaa lausuntoja, hyväksyä tai hylätä komission ehdotuksia.
Komissiolla on laaja täytäntöönpanovalta yhteisölainsäädännön soveltamisessa. Komissiolla on tärkeä asema muun muassa kilpailu-, maatalous-, alue-, rakenne- ja kalastuspolitiikan hoidossa. Nämä politiikka-alueet kuuluvat EU:n yksinomaisen toimivallan piiriin.
Komissio myös edustaa kaikkia EU-maita kansainvälisillä foorumeilla.
Euroopan komission nimittäminen
Eurooppa-neuvosto ehdottaa määräenemmistöllä Euroopan parlamentille ehdokasta komission puheenjohtajaksi. Eurooppa-neuvosto tekee päätöksensä Euroopan parlamentin vaalit huomioiden ja aiheellisten kuulemisten jälkeen. Parlamentti valitsee Eurooppa-neuvoston ehdottaman ehdokkaan jäsentensä enemmistöllä. Jollei ehdokas saa taakseen vaadittua enemmistöä, Eurooppa-neuvosto ehdottaa kuukauden kuluessa uutta ehdokasta.
Kun komission puheenjohtaja on valittu, Eurooppa-neuvosto nimittää EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan määräenemmistöllä. Päätökseen tarvitaan komission puheenjohtajan suostumus.
Valittu komission puheenjohtaja keskustelee jäsenvaltioiden kanssa näiden ehdokkaista komission jäseniksi. Eurooppa-neuvosto hyväksyy yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa ja jäsenvaltioiden ehdotusten pohjalta luettelon komission jäsenehdokkaista. Tämän jälkeen komission puheenjohtaja julkistaa komission suunnitellun salkkujaon.
Komission jäsenehdokkaita ja korkeaa edustajaa kuullaan Euroopan parlamentin valiokunnissa. Kuulemisessa kukin ehdokas esittelee näkemyksiään ja vastaa parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin. Kuulemisten pohjalta parlamentti voi myös hylätä ehdokkaita tai esittää muutoksia salkkujakoon.
Parlamentti äänestää komission puheenjohtajan, korkean edustajan ja muiden komission jäsenten hyväksymisestä yhtenä kokoonpanona. Hyväksynnän jälkeen Eurooppa-neuvosto nimittää komission määräenemmistöllä.
Jos nimittämisprosessi viivästyy, edellinen komissio jatkaa toimikautensa päätyttyä toimituskomissiona, kunnes uusi komissio aloittaa toimikautensa. Toimituskomissio hoitaa juoksevia tehtäviä, eikä tee poliittisesti merkittäviä aloitteita tai päätöksiä.
Euroopan parlamentti on unionin kansanedustuslaitos. Se on valittu suorilla vaaleilla vuodesta 1979 saakka. Jokaisella jäsenvaltiolla on väkilukuun suhteutettu määrä edustajia. Nykyisessä parlamentissa on 705 jäsentä, joista 14 on suomalaisia. Jäsenet valitaan suorilla vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan.
Kun Britannia erosi EU:sta, paikkojen kokonaismäärää pienennettiin 751:stä 705:een, jolloin joidenkin jäsenvaltioiden paikkamäärä nousi. Suomi sai tässä yhteydessä yhden lisäpaikan.
Euroopan parlamentti on Euroopan unionin neuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä ja merkittävä budjettivallan käyttäjänä. Suurin osa unionin lainsäädännöstä päätetään yhteispäätösmenettelyllä, jossa parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä neuvoston rinnalla.
Parlamentti on lisäksi tasavertainen budjettivallan käyttäjä, sillä parlamentin ja neuvoston on päästävä sopuun kaikista menoista.
Parlamentti osallistuu myös komission ja sen puheenjohtajan valintaan. Komission on nautittava parlamentin luottamusta. Parlamentin suostumus vaaditaan uusien jäsenmaiden ottamiseen unioniin.
Edelliset Euroopan parlamentin vaalit pidettiin toukokuussa 2019.
Euroopan unionin tuomioistuimen muodostavat unionin tuomioistuin, unionin yleinen tuomioistuin ja erityistuomioistuimet. Unionin tuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa on yksi tuomari jäsenvaltiota kohden. Tuomarit nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella kuudeksi vuodeksi.
Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävänä on käsitellä komission tai jäsenvaltion toista jäsenvaltiota vastaan nostamat kanteet, jotka perustuvat siihen, että jäsenvaltio ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan. Tuomioistuimeen voidaan myös valittaa unionin yleisestä tuomioistuimesta, joka käsittelee yritysten ja yksityishenkilöiden nostamat kanteet.
Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävänä on myös antaa ennakkoratkaisuja kansallisille tuomioistuimille, mikäli niiden ratkaistavana olevaan asiaan liittyy kysymys unionin oikeuden tulkinnasta tai toimielinten antamien säädösten pätevyydestä. Nämä ennakkoratkaisut sitovat jäsenvaltion tuomioistuinta.
Tilintarkastustuomioistuin, jossa on yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta, valvoo unionin varainkäyttöä ja talousarvion noudattamista. Tilintarkastustuomioistuimen jäsenet hoitavat tehtäväänsä täysin riippumattomina ja unionin yleisen edun mukaisesti. Tilintarkastustuomioistuimella ei ole itsenäistä päätösvaltaa, mutta sen lausunnon pohjalta neuvosto ja parlamentti päättävät vastuuvapauksien myöntämisestä.
Euroopan unioni siirtyi 1.1.1999 talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, jolloin eurosta tuli euroalueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden yhteinen raha. Tällä hetkellä 19 jäsenmaan virallinen valuutta on euro. Euroalueen rahapolitiikasta vastaa Euroopan keskuspankki (EKP) yhdessä euroalueen kansallisten keskuspankkien kanssa. Yhteisen rahapolitiikan ensisijainen tavoite on ylläpitää hintavakautta euroalueella.
Euroalueen yhteisestä rahapolitiikasta huolehtii keskuspankkien muodostama eurojärjestelmä. Siihen kuuluvat euroalueen kansalliset keskuspankit ja Euroopan keskuspankki. Eurojärjestelmän jäsenenä Suomen Pankki osallistuu euroalueen yhteisen rahapolitiikan valmisteluun, päätöksentekoon ja toteutukseen.
EKP:n pääjohtaja on Christine Lagarde, jonka kausi EKP:ssa alkoi 1. marraskuuta 2019.
Euroopan keskuspankin pääjohtajan nimittäminen
Eurooppa-neuvosto nimittää määräenemmistöllä Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtajaksi henkilön, jolla on arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden ja pankkitoiminnan alalla.
Eurooppa-neuvosto tekee päätöksensä EU:n neuvoston (käytännössä Talous- ja rahoitusasioiden neuvoston eli ECOFINin) suosituksesta sekä Euroopan parlamenttia ja EKP:n neuvostoa kuultuaan. EKP:n neuvostoon kuuluvat EKP:n johtokunnan jäsenet (pääjohtaja, varapääjohtaja ja neljä muuta jäsentä) sekä euromaiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajat.
Pääjohtajan toimikausi on 8 vuotta, eikä sitä voida uusia.
Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) avustaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa. EU:n korkea edustaja on espanjalainen Josep Borrell. Hän toimii ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana, johtaa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja pitää huolta EU:n ulkosuhteiden johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista. Korkea edustaja on samalla myös yksi Euroopan komission varapuheenjohtajista, ja osallistuu näin ollen myös komission päätöksentekoon.
Talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea ovat pysyviä neuvoa-antavia elimiä. Talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) jäsenet edustavat elinkeinoelämää ja työmarkkinajärjestöjä. Alueiden komiteassa istuu lähinnä maakuntien ja suurimpien kaupunkien edustajia. Alueiden komitean jäsenten enimmäismäärä on 350.Britannian erottua EU:sta talous- ja sosiaalikomitean jäsenten kokonaismäärä on vähentynyt 350:stä 329:ään.
Euroopan investointipankki (EIP) perustettiin Rooman sopimuksella vuonna 1958 myöntämään pitkäaikaista rahoitusta yhteisön tavoitteiden mukaisiin investointiprojekteihin. EIP tukee Euroopan integraatiota, tasapainoista kehitystä sekä jäsenvaltioiden taloudellista ja sosiaalista koheesiota. EIP myöntää lainoja myös EU-alueen ulkopuolelle, lähinnä EU-hakijamaihin.
Euroopan investointirahasto on pienten ja keskisuurten yritysten riskirahoitukseen sekä takuujärjestelyihin erikoistunut EU:n rahoitusinstituutio. Rahasto pyrkii edistämään yhteisön tavoitteita, kuten innovaatiota, työllisyyttä sekä alueellista kehitystä. Riskirahoituksen avulla rahasto pyrkii tukemaan etenkin perustamisvaiheessa olevia, teknologiasuuntautuneita pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Takauksia myönnetään rahoituslaitoksille, jotka rahoittavat innovatiivisia ja nopeaan kasvuun tähtääviä pk-yrityksiä.
Euroopan oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten sekä unionin alueella kotipaikkaansa pitävien yritysten ja yhteisöjen kanteluita epäkohdista Euroopan unionin toimielinten ja laitosten toiminnassa. Euroopan oikeusasiamiehenä toimii irlantilainen Emily O’Reilly. Euroopan parlamentti järjestää oikeusasiamiehen vaalin aina vaalikauden alussa.
EU:n toimivalta
Jäsenvaltiot ovat antaneet Euroopan unionille tiettyjä tehtäviä ja luovuttaneet samalla sille toimivaltaa. Tehtävien hoitamiseksi jäsenvaltiot ovat luoneet EU:n toimielimiksi Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston, Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission, Euroopan unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin ja tilintarkastustuomioistuimen. Kunkin elimen toimivalta määritellään perussopimuksessa.
EU:ssa annetun toimivallan perusteella tehdyt päätökset vaikuttavat välittömästi jäsenvaltioissa viranomaisten, kansalaisten ja yritysten oikeusasemaan. Päätöksiä ei pääsääntöisesti hyväksytetä kansallisissa parlamenteissa.
Säännöt ovat perussopimuksissa
Perussopimukset määrittelevät EU:lle annetun toimivallan ja määräävät sen käytöstä. Tyypillisesti perussopimusten artikloissa määritellään politiikan ala ja tavoitteet (esimerkiksi liikennealalla toimenpiteet liikenneturvallisuuden parantamiseksi), käytettävissä olevat lainsäädäntötyypit (asetus, direktiivi, päätös) ja toimielinten osallistuminen päätöksentekoprosessiin (esimerkiksi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen).
Perussopimuksia voidaan muuttaa jäsenvaltioiden välillä käytävien neuvottelujen (hallitusten välinen konferenssi) tuloksena. Jäsenmaiden kansallisten parlamenttien on ratifioitava eli vahvistettava perussopimukset.
Lissabonin sopimus muutti sopimusta Euroopan unionista (SEU). Se myös muutti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen Sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta (SEUT). Lissabonin sopimuksen tuomat muutokset on sisällytetty sopimusten konsolidoituihin versioihin eli koontoihin. Lissabonin sopimus allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007.
Jäsenvaltiot päättävät toimivallasta
Toimivallan luovuttaminen unionille rajoittaa vastaavasti jäsenvaltioiden valtioelinten vallankäyttöä. Jäsenyyden vaikutuksena ei siten ole pelkkä uusien kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden syntyminen jäsenvaltioille, vaan kysymys on kansallisten valtioelinten tiettyjen valtaoikeuksien siirtymisestä EU:n toimielimille. Tämän toimivallan siirron vaikutukset ulottuvat eriasteisina lainsäädäntö-, budjetti-, sopimuksenteko- ja tuomiovaltaan.
Jäsenvaltiot päättävät toimivallan siirrosta ja ne ovat myös itse päätöksen sitomia EU:n lainalaisuusperiaatteen mukaisesti. Toimivaltaa voidaan käyttää toisin tai palauttaa se takaisin jäsenvaltioille vain samassa menettelyssä kuin sitä on luovutettukin eli perussopimuksia muuttamalla. Lissabonin sopimuksen solmimisella on vahvistettu unionille annetun toimivallan periaatetta.
Suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteet
Toimivallan käytössä on tärkeää suhteellisuusperiaatteen noudattaminen eli käytetään tavoitteisiin nähden oikeasuhtaisia keinoja. Toinen keskeinen periaate on toissijaisuus- eli läheisyysperiaate, jonka mukaan toimivaltaa tulisi käyttää siten, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia.
Jäsenvaltion täysivaltaisuuden kannalta merkittävänä rajoituksena voidaan pitää jäsenvaltioiden sidonnaisuutta enemmistöpäätöksenteolla hyväksyttyihin ja jäsenvaltioiden alueella välittömästi vaikuttaviin yhteisösäädöksiin. Lissabonin sopimuksella määrätään erityisesti toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismista. Kansallisilla parlamenteilla on tietty määräaika esittää komissiolle huomautus, jos se katsoo, että komission lainsäädäntöaloite on vastoin toissijaisuusperiaatetta.
EU:n talousarvio
Euroopan unionin toiminta rahoitetaan lähinnä vuosittain tehtävästä unionin budjetista eli talousarviosta, joka on kooltaan noin yksi prosentti EU-maiden yhteenlasketusta vuotuisesta bruttokansantuotteesta. EU:n talousarvio katetaan EU:n niin sanotuilla omilla varoilla eli EU:n tuloilla. Perinteiset EU:n omat varat koostuvat tullimaksuista, joita peritään EU:n ulkopuolelta tuoduista tuotteista. Suurin osa EU-tuloista tulee nykyisin jäsenvaltioiden bruttokansantulon perusteella maksettavista maksuista. Sen lisäksi varoja tulee jäsenvaltioiden budjetista rahoitettavista arvonlisäveropohjaan perustuvista maksuista.
Talousarvion menoilla, tuloilla ja rahoituskehyksillä on jokaisella oma päätöksentekomekanisminsa.
Neuvosto ja parlamentti ovat tasavertaisia budjettivallan käyttäjiä. Komissio ehdottaa talousarvioesitystä, johon neuvosto ja parlamentti valmistelevat kantansa.
Rahoituskehykset
EU:n vuosittaiset talousarviot perustuvat monivuotiseen rahoituskehykseen eli pitkän aikavälin budjettiin. Eurooppa-neuvosto päättää EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä, joka muodostaa menoluokkakohtaiset rajat (otsakkeet) vuosittain laadittaville talousarvioille. Neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jolla vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan Euroopan parlamentin enemmistöllä antaman hyväksynnän.
17. joulukuuta 2020 Eurooppa-neuvosto hyväksyi asetuksen EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosiksi 2021–2027. Asetuksessa säädetään EU-maiden pitkän aikavälin budjetista, jonka määrä on 1 074,3 mrd. € vuoden 2018 hintoina.
EU:n elpymisväline
Osana EU:n pitkän aikavälin budjettia vuosiksi 2021–2027 EU-johtajat pääsivät 21. heinäkuuta 2021 sopuun EU:n elpymistoimista. Jokainen jäsenmaa hyväksyi tätä ennen EU:n elpymispaketin kansallisesti. Suomessa hallitus antoi eduskunnalle esityksen paketin hyväksymisestä 28. tammikuuta 2021, ja eduskunta äänesti paketin hyväksymisen puolesta täysistunnossaan 18. toukokuuta 2021. Niin sanotun EU:n elpymisvälineen (Next Generation EU) tarkoituksen on vauhdittaa ihmisten, talouden ja yhteiskunnan toipumista koronakriisistä sekä samalla tukea vihreää ja digitaalista siirtymää. Väline sisältää 750 miljardin euron rahoituksen jäsenmaille.
- EU:n elpymisväline | valtiovarainministeriö
- EU:n pitkän aikavälin budjetti 2021–2027 ja elpymispaketti | europa.eu
Vuosittaisen talousarvion laatiminen
Tammikuu
Euroopan unionin toimielimet (neuvosto, parlamentti, tilintarkastustuomioistuin, tuomioistuin) laativat omat toimintatalousarvionsa. Komissio laatii Euroopan unionin yleisen talousarvion (komission toimintatalousarvio, unionin yleiset menot ja tulot).
Toukokuu
Komissio hyväksyy ja esittää alustavan talousarvioesityksensä neuvostolle.
Kesäkuu-heinäkuu
Neuvosto käsittelee alustavaa talousarvioesitystä ja hyväksyy oman kantansa tarvittaessa äänestämällä.
Lokakuu
Euroopan parlamentti hyväksyy oman kantansa täysistunnossa. Avoinna olevia asioita käsitellään trilogissa.
Marraskuu-joulukuu
Jos parlamentin ja neuvoston kannat eroavat toisistaan, kutsutaan koolle sovittelukomitea, jossa on edustajat parlamentista, neuvostosta ja komissiosta. Sovittelukomitealla on 21 päivää aikaa päästä yhteisymmärrykseen koko talousarviosta. Sovittelukomiteassa sovittu yhteinen teksti vahvistetaan parlamentissa ja neuvostossa.
Tammikuu-joulukuu
Komissio vastaa vuosittaisen talousarvion toteutuksesta.