EU:n toimivalta

Jäsenvaltiot ovat antaneet Euroopan unionille tiettyjä tehtäviä ja luovuttaneet samalla sille toimivaltaa. Tehtävien hoitamiseksi jäsenvaltiot ovat luoneet EU:n toimielimiksi Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston, Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission, Euroopan unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin ja tilintarkastustuomioistuimen. Kunkin elimen toimivalta määritellään perussopimuksessa.

EU:ssa annetun toimivallan perusteella tehdyt päätökset vaikuttavat välittömästi jäsenvaltioissa viranomaisten, kansalaisten ja yritysten oikeusasemaan. Päätöksiä ei pääsääntöisesti hyväksytetä kansallisissa parlamenteissa.

Säännöt ovat perussopimuksissa

Perussopimukset määrittelevät EU:lle annetun toimivallan ja määräävät sen käytöstä. Tyypillisesti perussopimusten artikloissa määritellään politiikan ala ja tavoitteet (esimerkiksi liikennealalla toimenpiteet liikenneturvallisuuden parantamiseksi), käytettävissä olevat lainsäädäntötyypit (asetus, direktiivi, päätös) ja toimielinten osallistuminen päätöksentekoprosessiin (esimerkiksi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen).

Perussopimuksia voidaan muuttaa jäsenvaltioiden välillä käytävien neuvottelujen (hallitusten välinen konferenssi) tuloksena. Jäsenmaiden kansallisten parlamenttien on ratifioitava eli vahvistettava perussopimukset.

Lissabonin sopimus muutti sopimusta Euroopan unionista (SEU). Se myös muutti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen Sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta (SEUT). Lissabonin sopimuksen tuomat muutokset on sisällytetty sopimusten konsolidoituihin versioihin eli koontoihin. Lissabonin sopimus allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007.

Jäsenvaltiot päättävät toimivallasta

Toimivallan luovuttaminen unionille rajoittaa vastaavasti jäsenvaltioiden valtioelinten vallankäyttöä. Jäsenyyden vaikutuksena ei siten ole pelkkä uusien kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden syntyminen jäsenvaltioille, vaan kysymys on kansallisten valtioelinten tiettyjen valtaoikeuksien siirtymisestä EU:n toimielimille. Tämän toimivallan siirron vaikutukset ulottuvat eriasteisina lainsäädäntö-, budjetti-, sopimuksenteko- ja tuomiovaltaan.

Jäsenvaltiot päättävät toimivallan siirrosta ja ne ovat myös itse päätöksen sitomia EU:n lainalaisuusperiaatteen mukaisesti. Toimivaltaa voidaan käyttää toisin tai palauttaa se takaisin jäsenvaltioille vain samassa menettelyssä kuin sitä on luovutettukin eli perussopimuksia muuttamalla. Lissabonin sopimuksen solmimisella on vahvistettu unionille annetun toimivallan periaatetta.

Suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteet

Toimivallan käytössä on tärkeää suhteellisuusperiaatteen noudattaminen eli käytetään tavoitteisiin nähden oikeasuhtaisia keinoja. Toinen keskeinen periaate on toissijaisuus- eli läheisyysperiaate, jonka mukaan toimivaltaa tulisi käyttää siten, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia.

Jäsenvaltion täysivaltaisuuden kannalta merkittävänä rajoituksena voidaan pitää jäsenvaltioiden sidonnaisuutta enemmistöpäätöksenteolla hyväksyttyihin ja jäsenvaltioiden alueella välittömästi vaikuttaviin yhteisösäädöksiin. Lissabonin sopimuksella määrätään erityisesti toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismista. Kansallisilla parlamenteilla on tietty määräaika esittää komissiolle huomautus, jos se katsoo, että komission lainsäädäntöaloite on vastoin toissijaisuusperiaatetta.