Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Kiina ja palveluvaltaistuminen supistavat globaaleja arvoketjuja

Pekka Sinko Julkaisupäivä 13.2.2020 7.45 Blogit

Finanssikriisin jälkeen ulkomaankaupan globaali kasvuvauhti on hidastunut. Syitä kehitykseen on haettu ennen muuta lisääntyneestä protektionismista, mutta taustalta löytyy myös muita syitä kuten Kiinan muuttuva rooli ja palveluviennin kasvu. Suomen näkökulmasta kehitykseen liittyy sekä negatiivisia että positiivisia ulottuvuuksia.

1990-luvun puolivälistä finanssikriisiin saakka ulkomaankaupan globaali kasvu oli hyvin nopeaa ja ylitti globaalin BKT:n kasvuvauhdin. Finanssikriisin jälkeen ulkomaankaupan kasvuvauhti on hidastunut selvästi ja noudatellut keskimäärin BKT:n kasvuvauhtia. Ilmiölle ei ole löydetty yhtä selkeää syytä. Taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat protektionismin vahvistuminen, monenkeskisten kauppasopimusten kohtaama vastatuuli ja erilaisten epäsuorien kaupan esteiden lisääntyminen.

Myös arvoketjujen kansainvälistymisen kehityskaari saattaa selittää kaupan kasvun hidastumista: tämän selitysmallin mukaan 90-luvulta alkanut ulkomaankaupan nopea kasvu oli osittain näennäistä ja selittyi tuotantoprosessien pilkkoutumisella. Pilkkoutuminen ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin: kun ”optimaalinen” fragmentaatio on saavutettu, kaupan kasvu normalisoituu ja heijastelee suoremmin ulkomaankauppaan liittyvän arvonlisän kasvua. Samalla ulkomaankaupan kasvusta entistä suurempi osa on palveluita, jolloin prosessien pilkkoutumiselle on vähemmän tarvetta ja mahdollisuuksia.

McKinseyn viime vuonna julkistaman raportin mukaan kansainvälisten arvoketjujen kehitystä viimeksi kuluneiden noin kymmenen vuoden aikana kuvaavat seuraavat kehityssuunnat: Tavaroiden tuotantoon liittyvien arvoketjujen vienti- ja tuonti-intensiivisyys on alentunut. Työvoimakustannusten merkitys arvoketjujen muodostumista ohjaavana tekijänä on vähentynyt samalla kun osaamisen ja aineettoman pääoman merkitys kansainvälisissä arvoketjuissa on korostunut. Palveluiden osuus kansainvälisissä arvoketjuissa on kasvanut nopeasti ja arvoketjut ovat vahvistuneet enemmän alueellisesti kuin maailmanlaajuisesti.[1] McKinseyn mukaan kehityssuuntien taustalla vaikuttaa muun muassa Kiinan talouden monipuolistuminen. Kiina on siirtynyt komponenttien tuontiin nojanneesta kokoonpanosta tuottamaan yhä enemmän itse myös kehittynyttä teknologiaa ja T&K-panostuksia vaativia välituotteita.

Myös OECD raportoimat tuoreimmat havainnot vahvistavat kansainvälisten arvoketjujen ”kääntymisen sisäänpäin”. Tämä näkyy muun muassa vientiin sisältyvän ulkomaisen arvonlisäyksen osuuden keskimääräisenä alenemisena. Tuore OECD:n aineistolla tehty tutkimus ajoittaa arvoketjujen deglobalisaation alkamisen vuoteen 2012. Tutkimuksen mukaan kehitys heijastuu myös arvoketjujen lyhentymisenä sekä tuotantovaiheiden lukumäärällä että maantieteellisellä etäisyydellä mitattuna.[2] 

Kiinan omavaraisuuden kasvu on periaatteessa huono uutinen Suomelle. Aikaisemmissa selvityksissä on nimittäin havaittu, että 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomen viennistä merkittävä ja kasvava osa on ollut joko suoraa tai kolmansien maiden kautta tapahtuvaa erilaisten välituotteiden vientiä Kiinaan.[3] Tämä vienti on viimeaikaisen kehityksen myötä vaarassa korvautua Kiinan omalla tuotannolla. Vilkaisu tilastoihin kuitenkin osoittaa, että Suomen välituotteiden vienti Kiinaan on kasvanut 2010-luvulla melko tasaisesti. Myös Kiinan loppukysynnän merkitys Suomen talouskasvun näkökulmasta näyttäisi edelleen vahvistuneen. Ilmeisesti onkin niin, että ainakin Suomen kohdalla Kiinan talouden nopea kasvu on toistaiseksi riittänyt kompensoimaan omavaraisuuden lisääntymisestä aiheutuvan negatiivisen vaikutuksen.

Globaalisti havaittu ulkomaisen arvonlisän osuuden aleneminen viennissä pätee myös Suomen osalta. Kehitys voidaan nähdä siinä mielessä positiivisena, että tietty viennin volyymi generoi nyt aiempaa enemmän talouskasvua kotimaassa. Ilmiön taustalla on Suomessakin osaltaan palveluiden osuuden kasvu kokonaisviennissä. Palveluissa arvonlisän suhteen määritelty kotimaisuusaste on yleensä korkeampi kuin tavaroissa. Viennin volyymin kehitys vuosina 2012-2015 oli kuitenkin niin heikkoa, että sen vaikutus kasvuun jäi vähäiseksi. Vuoden 2015 jälkeen kotimaisuusasteen nousu on sen sijaan ollut omiaan vahvistamaan talouden vientivetoista kasvua. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta Suomen viennin rakenteen muutoksessa liittyy öljyjalosteisiin: öljytuotteiden osuus bruttoviennistä on kasvanut erityisesti dieselpolttoaineiden lisääntyneen viennin ansiosta. Koska nykyiset biodieselöljyt hyödyntävät laajassa mitassa kotimaisia, mm. jätepohjaisia raaka-aineita, öljynjalosteissa alkujaan matala viennin kotimaisuusaste on noussut tuntuvasti. Öljynvienti on näin ollen alkanut lisääntyvässä määrin kasvattamaan myös suomalaisten hyvinvointia. 

Pääsihteeri Pekka Sinko 

[1] McKinsey McKinsey (2019): Globalisation in transition: The future of trade and value chains; McKinsey Global Institute
[2] Miroudot S. ja Nordström H. (2019): Made in the world revisited, EUI working paper RSCAS 2019/84
[3] VNK (2016): Suomi globaaleissa arvoketjuissa, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2016