Ikääntyminen voimavarana

Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5

Tässä tulevaisuusselonteon liiteraportissa arvioidaan ikääntyneiden voimavaroja, aktiivista ikääntymistä ja yhteiskuntapolitiikan suuntaamista nopeasti ikääntyvässä yhteiskunnassa. Näkökulma ikääntymiseen on mahdollisuuksia etsivä. Raportin tavoitteena on esitellä voimavara-ajattelua, kolmatta ikää koskevia pohdintoja sekä aktiivisen ikääntymisen sisältöä.

Ikääntymistutkimuksessa on jo pitkään puhuttu mm. kolmannesta iästä, vahvasta vanhenemisesta, terveestä vanhenemisesta, aktiivisesta ikääntymisestä, tuottavasta ikääntymisestä ja voimavaroista. Niiden taustalta löytyvät muuttuneet ikäkäsitykset, vanhempien ihmisten erilaisuuden tunnistaminen sekä parantunut terveys ja toimintakyky. Tämän seurauksena ikääntyneet voivat olla voimavara monilla tavoin ja eri lohkoilla, mm. työelämässä, vapaaehtois- ja järjestötyössä, omaishoidossa ja muussa hoivassa, koulutuksessa ja kokemuksen siirtämisessä. Yhteiskuntapolitiikan suuntaamisessa voimavara-ajattelu on kuitenkin ollut vähäistä. Voimavarojen pohtimisen tekee tärkeäksi se, että Suomen väestön ikärakenteen muutoksessa on seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana kyse nimenomaan 65 vuotta täyttäneiden vaan ei vielä hoitoa ja hoivaa määrän absoluuttisesta kasvusta. Tämä väestöryhmä on edeltäjiään koulutetumpi, vauraampi ja terveempi.

Voimavaroja arvioidaan raportissa kahdesta suunnasta. Yhtäältä selvitetään ikääntyneiden ihmisten erilaisia voimavaroja ja niiden suuntaamista yhteiskunnassa, esim. työssä tai muussa toiminnassa (luvut 2 ja 3) ja esitetään tähän liittyviä taloudellisia näkökantoja (luvut 4 ja 5). Toisaalta raportissa arvioidaan toimintakyvyn kehitystä (luku 6) ja tämän kehityksen vaikutusta hoidon ja hoivan palvelutarpeisiin (luvut 7 ja 8).

Ihmisten aktiivisuuden ja voimavarojen tukeminen sekä toimintakykyyn panostaminen voi olla
oivallista ikääntymispolitiikkaa. Aktiiviseen ikääntymiseen satsaamisen potentiaalinen lupaus yhteiskunnan kannalta on paitsi hoito- ja hoivapalveluiden kustannusten vähentyminen myös lisääntyneestä aktiivisuudesta koituva hyöty yhteiskuntaelämän eri lohkoilla.