Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen puhe suurlähettiläspäivillä 19.8.2019

Valtioneuvoston viestintäosasto 19.8.2019 15.55
Tiedote

(MUUTOSVARAUKSIN) Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kutsuvieraat, Suomen puheenjohtajuuskausi EU:ssa on monesta syystä vaativa. Toukokuussa valittu Euroopan parlamentti järjestäytyy ja pitää ensimmäiset istuntonsa, uusi komissio nimitetään syksyllä ja monivuotisen rahoituskehyksen valmistelussa pitää päästä eteenpäin. Tässä olisi aivan tarpeeksi työmaata. Kuitenkin syksyyn sattuu myös unionin historiassa ainutlaatuinen tilanne yhden jäsenmaan ollessa eroamassa. Se seikka, ettei ero ole varmaa, ennen kuin se on toteutunut, ei tee työstä helpompaa.

Ja edellä sanotun lisäksi: puheenjohtajuuskaudet on hyvä suunnitella huolella, mutta muistaa myös periaate ”Events, my dear, events” eli hyvätkään suunnitelmat eivät kestä kuukausien mittaista kohtaamista todellisuuden kanssa. Emme tiedä, tuleeko yllätyksiä taloudesta tai Euroopan lähialueiden poliittisesta mullistuksesta.

Kaikesta huolimatta puheenjohtajuuteen on ennen muuta aina aihetta suhtautua optimistisesti. Meidän vahvuutemme ovat vähintään ennallaan. Komissaareista ministereihin ja ulkomaisiin toimittajiin kaikki kehuvat Suomea järkevänä, kylmäpäisenä maana, joka tekee sen mitä pitää ja pitää sen mitä lupaa. Kehut ovat ihan ansaittuja.

Valmiutemme on korkealla myös poliittisella tasolla. Puheenjohtajuuskauden poliittinen valmistelu aloitettiin kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisellä työllä edellisellä vaalikaudella. Päälinjoista ja muutamista olennaisista yksityiskohdistakin ollaan yhtä hallituspuolueiden kesken ja yli hallitus-oppositio -rajan. Hallitusneuvotteluiden taustasta voi sanoa sen, että Eurooppapolitiikka piti yllä sekä hyvää tunnelmaa että tahtia.

Erityinen poliittinen voimavara on unionin nauttima suosio kansalaisten keskuudessa. EU-maissa on mitattu aiempaa korkeampia kannatus- ja tyytyväisyyslukuja. Suomessa Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan 56 prosenttia kansalaisista suhtautuu EU-jäsenyyteen myönteisesti ja ainoastaan 13 prosenttia kielteisesti. Erityisen myönteisesti unioniin suhtautuvat nuoret ikäluokat. Mielipidemittauksia tukee havainto europarlamenttivaalien äänestysaktiviteetin noususta ja eurooppamyönteisten puolueiden kohtalaisen hyvästä vaalimenestyksestä.

EU:n nauttimia korkeita kannatuslukuja voidaan pitää osoituksena EU:n ja EU-poliitikkojen onnistuneesta toiminnasta. Kun kuitenkin tiedämme ne haasteet, joita EU:n legitimiteettiin ja näkyvyyteen liittyy, pitäisi mielestäni korkeita kannatuslukuja tulkita kansalaisten osoittamana haasteena EU:lle ja kansallisille hallituksille. EU:ta kannatetaan, koska siltä odotetaan paljon. Nuoret haluavat mahdollisuuden tehdä töitä ja opiskella ulkomailla sekä matkustaa vapaasti. Me kaikki odotamme, että vapaa liikkuvuus kasvattaa taloutta ja yhteiset instituutiot pitävät kriisit kurissa. Tässä on meille kaikille motivaatiota ja haastetta.

Hyvät kuulijat!

Suomen puheenjohtajuuskauden ohjelman toteuttamisessa aloitamme jo parin viikon kuluessa kaikkien jäsenmaiden kahdenvälisten neuvotteluiden kierroksen EU:n monivuotisen rahoituskehyksestä sopimiseksi. Tavoitteemme on, että päämiesten lokakuussa käymän näkemystenvaihdon jälkeen me voimme antaa esityksen rahoituskehyksen kokonaisuudesta.

Rahoituskehyksen yhteydessä tulee myös arvioitavaksi, miten voimme tukea EU:n uusia tavoitteita samalla kun paikkaamme Iso-Britannian eron aiheuttamaa vajetta rahoituksessa. Osaamis- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi on lisättävä panostuksia, mutta samalla on varmistettava, että isoimmat budjettilohkot, kuten maatalous ja aluekehitysrahat, edelleen tukevat EU:n tasapainoista kehitystä.

EU-syksyä leimaava asia on ilmastopolitiikka, joka on noussut kansalaisten silmissä entistäkin tärkeämmäksi asiaksi. Suomessa hallitus on halunnut näyttää esimerkkiä ja ottanut tavoitteekseen tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hallituksen tavoitteena on osoittaa, että pienellä jalanjäljellä menestyvällä maalla voi olla suuri kädenjälki, eli siis vaikutus muiden maiden toimintaan.

Euroopan komissio on esittänyt tiekartan niistä toimenpiteistä, joilla EU voisi päästä hiilineutraaliksi 2050 mennessä. Nyt tarvitaan jäsenmaiden poliittinen päätös. Jo kesäkuun Eurooppa-neuvostossa päästiin lähelle, mutta Suomen puheenjohtajuuskaudella on edelleen tehtävä töitä viimeisten maiden vakuuttamiseksi.

Brexit-kysymykseen ei puheenjohtajuutemme tule takertumaan. EU ja Yhdistyneet kuningaskunnat ovat asian sopineet ja EU:n 27:än jäsenmaan yksimielistä näkemystä ei tulla muuttamaan. Brexitin surullisessa kertomuksessa onkin pari lohdullista näkökohtaa. Se on osoittanut, ettei sellaisia erimielisyyksiä tai jakolinjoja ole, etteikö 27 EU-maan kesken löydy tarvittaessa yksimielisyyttä. Toinen seikka on se, että eroprosessin realiteeteista on saatu havaintoesimerkki.

Vaikka yksi maa haluaa unionista ulos, on useita maita, jotka haluavat sisään. Euroopan unionin laajentuminen Länsi-Balkanille on jälleen ajankohtainen kysymys, kun Suomen pj-kauden aikana pohditaan jäsenyysneuvotteluiden aloittamista Albanian ja Pohjois-Makedonian kanssa.

EU:n laajentumista Länsi-Balkanilla voidaan ymmärtää helposti alueellisena tai taloudellisena kysymyksenä. Epävakaiden poliittisten olojen ja talousongelmien alue kaipaa kipeästi pääsyä toimiville sisämarkkinoille sekä pääomien ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Ero EU:n sisäpuolella olevien maiden, kuten Kroatian, ja ulkopuolella olevien, kuten Serbian, välillä on huima.

Laajentumista tulee ymmärtää laajempana strategisena kysymyksenä. Länsi-Balkanin alue ei ole mikään EU:n etupiiri tai takapiha – se on osa Euroopan sydäntä, jonka paikka on yhteisessä eurooppalaisessa arvounionissa. Tämä on alueen ihmisten tahto. Kansallismielisyyden ja muiden suurvaltojen vaikutusvallan kasvu ei ole vakaa yhdistelmä edelleen herkällä alueella. EU:n itälaajentumisessa 2004 oli kysymys hyvin samanlaisesta tilanteesta. Vaikka laajentuminen ei silloinkaan ollut kivuton ja yhteensovittamista on jäljellä edelleen, on se monella tapaa kuitenkin ollut menestys.

Suomi tulee puheenjohtajakaudellaan tekemään työtä sen eteen, että jäsenyysneuvottelut päästäisiin aloittamaan. Laajentumispolitiikka on unionin tehokkaimpia työkaluja vaikuttaa positiivisesti kehitykseen lähialueillamme. Päämäärätietoisuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että jäsenyyttä hidastavat ja mutkistavat asiat sivuutetaan. Poliittisen järjestelmän perusteiden on oltava kunnossa ja kamppailussa korruptiota vastaan on oltava selvästi voiton puolella.

Hyvät kuulijat!

Yhdysvaltalainen historioitsija Robert Kagan on kuvannut toisen maailmansodan jälkeen rakentunutta sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää puutarhaksi, jonka järjestyksen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä. Kansainvälisten suhteiden normaalitila on viidakko, jossa vallitsee jatkuva kamppailu ja vahvimman laki. Sääntöperustaisen järjestelmän säilyminen ei siis ole luonnonlaki. Epäjärjestys on luonnollista.

Euroopan unionin perustana oleva oikeusvaltioperiaate vaatii samalla tavoin jatkuvaa työtä ja vaalimista. Yhteiskunnat järjestyvät luonnostaan autoritaarisesti, järjestelmiksi, joissa johtajat jakavat etuja ja vaikutusvaltaa oligarkeille. Ei ole mitään itsestään selvää syytä, miksi valtaan päässeet suostuisivat sääntöihin, jotka vaarantaisivat taloudellisten etujen kahmimisen ja vallankäytön jatkumisen.

EU:n perussopimuksen oikeusvaltioartikla, toinen artikla, ei pysy voimassa itsestään. Se vaatii valvontaa ja sen rikkomisen sanktiointia. Puheenjohtajuuskaudellaan Suomi huolehtii velvollisuuksistaan tässä suhteessa. Me huolehdimme oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta. Työtä tehdään asiallisesti ja diplomaattisesti. Alleviivataksemme sitä, että säännöt ovat kaikille samat, me emme tietenkään syyttele ja perusteetta osoittele maita ja hallituksia.

Kaiken kaikkiaan EU:n uusimpien jäsenmaiden ottaminen silmätikuksi on harhaanjohtavaa. Pitkätkään kansanvallan ja oikeusvaltion perinteet eivät itsestään riitä puolustamaan epäjärjestystä vastaan. Britanniassa on nojattu parlamentarismiin ja parlamentin suvereeniin valtaan yli 330 vuotta. Yhden kansanäänestyksen jälkeen maassa on kuohuntaa, jota on kuvattu perustuslailliseksi kriisiksi. Maassa puhutaan vakavasti siitä, että parlamenttia estettäisiin äänestämästä sopimuksetonta eroa vastaan. Take back control ei tällöin tarkoittaisikaan sitä, että kansan valitsemat edustajat saavat tehdä päätöksiä.

Hyvät kuulijat!

Suomi on EU:ssa edistämässä globaalia sääntöperustaista järjestelmää sekä taloudessa että turvallisuuspolitiikassa. Kansainvälisen talouden ohjaamisessa EU:lla on riittävät ja tunnustetut voimavarat. Euroopan keskuspankki on Yhdysvaltain keskuspankin ohella tärkein rahapolitiikan tekijä, sen päätökset vaikuttavat koko maailmantalouden tasapainoon. EU:lla on myös sille luvattu asema kansainvälisessä valuuttarahastossa ja sekä unioni että sen isot jäsenmaat vaikuttavat G20-yhteistyöhön.

EU:n intressi on tukea vapaakauppaa ja sitä turvaavia instituutioita. Tätä on edistetty onnistuneesti alueellisilla talous- ja kauppasopimuksilla Kanadan, Japanin ja eräiden latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Kun ja jos Iso-Britannia eroaa unionista, on senkin kanssa päästävä sopuun – kunhan saadaan selville, mitä britit haluavat. Alueellisten sopimusten kautta eteneminen ei kuitenkaan saa syrjäyttää globaalien sääntöjen ylläpitämistä. Vapaakauppaa ei pidä karsinoida blokkeihin, vaan pitää maailmantalous avoinna kaikille.

Kansainvälisen talouden vapaus on erityisen korostetusti Suomen edun mukaista. Suomi elää tuonnista ja sisämarkkinat – saati kotimarkkinat – eivät riitä hyvinvoinnin perustaksi. Vapaakaupan edistämistavoitteessa Suomen EU-politiikalle löytyy vielä Britannian eronkin jälkeen läheisiä kumppanimaita. Saksa, Alankomaat, EU:n pohjoismaiset jäsenet ovat tässä asiassa samanmielisiä. Suomi ei kuitenkaan eurooppapolitiikassaan sitoudu pelkästään Hansaliittoihin tai muihinkaan blokkeihin. Teemme yhteistyötä kaikkien kanssa.

Pääministeri Rinteen hallituksen ohjelmassa on linjaus, jonka perusteella vahvistamme eurooppalaista ohjausjaksoa, eli tiivistämme finanssipolitiikan yhteistyötä ja koordinaatiota. Tälle yhteistyölle tulee tarvetta, mikäli taloustaantuman uhka muuttuu todeksi. EKP:n rahapoliittisen elvytyksen voimavarat ovat rajalliset. Koska Suomi on tuonnille avoin talous, meidän oma finanssipolitiikkamme ei ole täysitehoista. Tarvitsemme siis koordinoitua ja yhdessä toteutettua finanssipolitiikkaa, emme nollasummapelin filosofiaa.

EU:n rooli ja asema turvallisuuspolitiikassa on tunnetusti talousvaikuttamista suppeampi. Ei ole realistista odottaa, että unionille lähivuosina tulisi kaikkia niitä kykyjä ja valmiuksia, joita globaalin turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää. Kuitenkin tässäkin on edettävä, sillä rauhaan ja sääntöihin perustuva maailmanjärjestys on tunnetusti vaarantunut. Sen ylläpidolta puuttuu määrätietoinen toimija. Tuskin kukaan tässä tilanteessa odottaa, että Lähi-idän ongelmiin oltaisiin tuomassa uusia ratkaisuehdotuksia, tai Intiaa ja Pakistania kannustettaisiin rauhanomaisiin toimiin tai Pohjois-Korean ydinaseriisunta etenisi. Kun edes Etelä-Korean ja Japanin suhteita saataisiin kohennettua!

EU:n globaali turvallisuusroolirooli kasvaa tarpeesta, ei kunnianhimosta.

Hyvät kuulijat,

Suomi on musiikin maa ja moni teistä varmasti hyödyntää Jean Sibeliuksen tai Kaija Saariahon kaltaisten suuruuksien nauttimaa mainetta kun edustatte Suomea maailmalla. Erityisen hyvin Suomi on tunnettu hyvistä kapellimestareistaan. Isäni, joka on eläkkeellä oleva viulisti Oulun kaupunginorkesterista, tapasi aina sanoa, että hyvä kapellimestari saa orkesterin soittamaan hyvin yhteen.

Jos jostain pitäisi puheenjohtajuuskaudelle hakea vertauskuvaa niin ehkäpä juuri tästä kapellimestarin roolista. Me emme ehkä itse ole säveltäneet musiikkia, jota esitämme, mutta tehtävänämme on saada orkesterimme soittamaan mahdollisimman hyvin yhteen.

On kuitenkin vaara, että soitto kääntyy kakofoniaksi. Se tapahtuu herkästi silloin, jos linnoittaudumme kysymys kysymykseltä samojen blokkien vietäväksi. EU ei toimi, jos nettomaksajat soittavat eri rytmissä kuin koheesiomaat. Jos me tämän orkesterin saamme soittamaan muutaman alkutahdin oikeassa järjestyksessä, koko tuleva viisivuotiskausi voi sujua sulosävelin.

Kiitos!