Erosopimus

Euroopan komission ja Britannian hallituksen edustajat saivat erosopimusta koskevat neuvottelut päätökseen marraskuussa 2018. Ylimääräinen Eurooppa-neuvosto vahvisti 25.11.2018 erosopimuksesta Britannian hallituksen kanssa syntyneen yhteisymmärryksen ja hyväksyi yhteisen poliittisen julistuksen tulevan suhteen puitteista. Tämä käynnisti erosopimuksen hyväksymisprosessin.

EU teki 11.1.2019 päätöksen sopimuksen allekirjoittamisesta. Seuraavaksi sopimukselle on saatava Euroopan parlamentin ja Britannian parlamentin alahuoneen hyväksynnät. Erosopimus ei edellytä jäsenvaltioiden kansallisia ratifiointeja.

Erosopimuksen ainoa tehtävä on varmistaa Britannian hallittu ero unionista. Se ei sisällä määräyksiä EU:n ja Britannian tulevasta suhteesta. Tulevaa suhdetta koskevat neuvottelut voidaan aloittaa vasta, kun Britannia on eronnut EU:sta.

Erosopimus

Erosopimuksen pääasiallinen sisältö

Erosopimuksessa on 185 artiklaa, kolme pöytäkirjaa ja yhdeksän liitettä. Sopimus on jaettu kuuteen osaan.

  1. Yhteiset määräykset -osa (1–8 artiklat) sisältää etenkin sopimuksen täytäntöönpanoa, soveltamista ja tulkintaa koskevat määräykset.
  2. Kansalaisten oikeudet -osa (9–39 artiklat) sisältää määräykset, joilla suojataan EU:n ja Britannian kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä unionin oikeuteen perustuvaa asemaa ja oikeuksia.
  3. Eroa koskevat määräykset -osan (40–125 artiklat) päätarkoituksena on turvata oikeusvarmuus niin, että siirtymäkauden päättyessä vireillä olevat EU-oikeuden soveltamiseen perustuvat menettelyt voidaan viedä EU-säädösten mukaisesti päätökseen. Kolmannessa osassa annetaan myös tarvittavat erityismääräykset Britannian hallitun eron järjestämiseksi Euroopan atomienergiayhteisöstä (Euratom).
  4. Neljännessä osassa (126–132 artiklat) määrätään ainakin vuoden 2020 loppuun ulottuvasta siirtymäkaudesta, joka tarvitaan eron ja tulevan suhteen väliin. Siirtymäkausi merkitsisi EU:n nykysääntöjen soveltamisen jatkamista. Ainoana merkittävänä poikkeuksena olisi se, että Britannia jäisi pois EU:n toimielimistä ja elimistä eikä enää osallistuisi EU:n päätöksentekoon.
  5. Rahoitusta koskevat määräykset -osassa esitettyjen sääntöjen (133–157 artiklat) avulla varmistetaan, että Britannia vastaa niistä taloudellisista sitoumuksista, jotka se on EU-jäsenyytensä aikana tehnyt. Lisäksi esitetään järjestelyt, jotka koskevat Britannian osallistumista nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa rahoitettaviin ohjelmiin niiden päättämiseen asti.
  6. Institutionaaliset ja loppumääräykset -osassa (158–185 artiklat) esitetään säännöt, joiden avulla varmistetaan sopimuksen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen. Lisäksi perustetaan sopimuksen hallintoa varten sekakomitea sekä riitojenratkaisumenettely. Tässä osassa asetetaan myös tavoite, että osapuolet pyrkivät parhaansa mukaan sopimaan tulevasta suhteestaan ennen siirtymäkauden päättymistä.

Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevassa pöytäkirjassa sekä sen kymmenessä liitteessä esitetään ns. varajärjestelyä (backstop) koskevat määräykset, joiden avulla on tarkoitus välttää tiukka rajavalvonta Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä. Näitä määräyksiä sovellettaisiin siirtymäkauden päättymisen jälkeen vain siihen asti, että ne osittain tai kokonaan korvataan myöhemmin tehtävällä sopimuksella.

Erosopimuksessa on myös pöytäkirja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvista tukikohta-alueista Kyproksessa sekä Gibraltaria koskeva pöytäkirja, jossa määrätään niistä erityiskysymyksistä, joita Britannian ero unionista aiheuttaa Gibraltarin osalta.