Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvoston kanslia etusivu

Katri Vataja & Mikko Dufva: Millaiselle tiedolle, osaamiselle ja osallisuudelle ennakointia rakennetaan?

valtioneuvoston viestintäosasto
26.10.2021 14.47
Kolumni

Kansallista ennakointia on puitu useissa hankkeissa ja raporteissa. Millaisia kehityskohteita siihen liittyy ja mitä tehdään jo nyt?

Suomi näyttäytyy usein yhtenä maailman parhaista kansallisen ennakoinnin kokonaisuuksista. Ennakoinnin kehittämistä käsittelevissä kansainvälisissä raporteissa Suomi on usein malliesimerkkinä siitä, miten asiat tulisi hoitaa. Esimerkiksi RSA:n ”A stitch in time: realising the value of futures and foresight” raportissa Suomen kansallinen ennakointi nostetaan malliksi tulevaisuusajattelun sitomisesta osaksi julkista päätöksentekoa. SoIF:n ”Features of effective systemic foresight in governments around the world” -raportissa Suomen sanotaan olevan esimerkki rakenteiltaan ja vuorovaikutukseltaan erinomaisesta pitkän aikavälin ajattelun ekosysteemistä.

Ennakointi ei kuitenkaan ole vain sanoja paperilla, vaan myös oikeanlaisia ja oikea-aikaisia tekoja.

Mallit, jotka toimivat vielä eilen, eivät välttämättä ole enää parhaita nykyhetken muuttuneeseen tilanteeseen. Kansallisen ennakoinnin suhteen ei ole jääty lepäämään laakereille, vaan kokonaisuuden toimivuutta on tarkasteltu kattavasti parissakin hankkeessa. ”Kansallinen ennakointi Suomessa 2020”-raportti tarkastelee nykytilannetta suhteessa muuttuneeseen toimintaympäristöön ja antaa liudan suosituksia ennakoinnin kehittämiseen. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisema ”Tulevaisuustiedon lähteillä” puolestaan tarkastelee, miten hyvin erilaiset riskit, yllätykset ja uudet mahdollisuudet on tunnistettu ennakoinnissa ja onko joitain asioita jäänyt katveeseen?  

Tuorein lisäys keskusteluun on OECD:n raportti ”Towards an anticipatory innovation governance model in Finland”, joka tarkastelee valtion ennakoivaa ohjausta ja antaa sen kehittämiseen liittyen suuren määrän suosituksia. Valtion ennakoivalla ohjauksella tarkoitetaan erilaisten nousevien mahdollisuuksien aktiivista tutkimista, kokeilua ja niistä oppimista, jotta voidaan vastata tämän hetken keskeisiin haasteisiin etunojassa, ei vasta silloin kun asiat ovat räjähtäneet käsiin.

Ennakoinnin merkitystä ja kehittämiskohteita käsitellään myös näissä viimeaikaisissa raporteissa, artikkeleissa ja hankkeissa:

Vaikuttavuutta tiedolla, osaamisella ja osallisuudella

Eri raporteissa ja hankkeissa tunnistetut kehittämiskohteet voi jaotella kolmeen pääteemaan: tiedon rooliin, osaamiseen ja osallisuuteen. Ennakoinnin vaikuttavuus syntyy näistä kolmesta yhdessä. OECD:n raportissakin mainittua ”vaikuttavuusaukkoa”, eli ennakoinnin jäämistä irralliseksi strategisesta suunnittelusta, päätöksenteosta ja toiminnasta, voi siis kuroa umpeen ratkomalla näihin pääteemoihin liittyviä kehitystarpeita. Kaikkiin kolmeen teemaan sisältyy muutostarpeita, jotta postnormaali yllätysten ja ristiriitaisuuksien aika sekä megatrendeistä kumpuava paine yhteiskunnalliselle muutokselle saadaan paremmin huomioitua kansallisessa ennakoinnissa.

”Tulisi nimetä ja resursoida taho, jonka tehtävänä olisi koota, analysoida ja ylläpitää tietovarantoa tulevaisuuden ilmiöistä kaikkien saataville.” (Tulevaisuustiedon lähteillä -raportti)

Monissa raporteissa suositellaan ennakointitiedon kokoamista yhteen paikkaan, josta se olisi helposti saatavilla. Tämä kuulostaa oivalta idealta, mutta pitää sisällään oletuksen siitä, että tieto valuisi tällaisesta laarista automaattisesti päätöksentekoon tai että yhteen koottu tieto olisi jotenkin helpommin sisäistettävissä. Tärkeämpi kysymys on, miten tietoa tuotetaan, tulkitaan ja hyödynnetään kuin minne se varastoidaan. Tilanteesta ja aiheesta riippuen tarvitaan joko välittävää, kytkevää tai osallistavaa lähestymistapaa, kuten Tiedonkäytön tulevaisuutta tarkastelleessa julkaisussa todetaan. Osallistavassa tiedonkäytössä päätöksentekijät ja eri sidosryhmät puivat yhdessä tietoa ja jakavat näkemyksiään ja muutos syntyy yhdessä tekemisestä, ei ylhäältä määrättynä.

Tarvitaan kansalaisvetoisia osallistavia ennakointitoimia valtionhallinnon siiloajattelun murtamiseksi” (OECD:n raportti)

Tällaisessa yhdessä keskustelussa ja tekemisessä osallisuus ja tulevaisuusvalta nousevat oleellisiksi kysymyksiksi. Kenellä on valta tehdä tulevaisuutta koskevia päätöksiä ja keitä kuunnellaan? Kuka on edustettuna keskusteluissa tai tulevaisuuden visioissa ja ketkä jäävät varjoon? Monissa raporteissa suositellaan tulevaisuuskeskustelun laajentamista. Tämän rinnalle tarvitaan myös vaikutusmahdollisuuksien ja -edellytyksien vahvistamista. Esimerkiksi OECD:n raportissa suositellaan sidosryhmien mukaan ottamista tulevaisuuskeskusteluihin monipuolisemmin ja siten, että heillä on myös aito mahdollisuus vaikuttaa prosessiin. Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan ne, jotka joutuvat tinkimään kaikesta, näkevät tulevaisuuden synkempänä ja omat vaikutusmahdollisuudet heikompina kuin hyvin toimeentulevat. Osallisuutta ja tulevaisuuskeskustelua olisikin tarpeen vahvistaa juuri niiden ihmisten osalta, jotka tällä hetkellä kokevat, etteivät voi vaikuttaa. Muuten uhkana on polarisaation ja keskustelun kärjistymisen jatkuminen.

”Kehitetään toimijoiden ennakointikyvykkyyttä” (Kansallinen ennakointi 2020-raportti)

Tulevaisuusajattelu ja tulevaisuuksista keskustelu edellyttää omaa osaamistaan.

Raporteissa suositellaankin tulevaisuuslukutaidon lisäämistä ja tulevaisuusajattelun menetelmien ja lähestymistapojen tekemistä tunnetummiksi. Osaamisen kehittämisen suhteen on tärkeää tehdä ero ”tulevaisuusdogman” opettamisen ja ihmisten luontaisen tulevaisuusajattelun vahvistamisen välillä. Kaikki me ajattelemme tulevaisuutta jollain tavalla, oli se sitten arkista ”otanko sateenvarjon mukaan” -aprikointia tai pidemmän tähtäimen ”mitä teen elämälläni” -pohdiskelua. Osallistuakseen tulevaisuuskeskusteluun ei ole oleellista tietää eroa skenaarion ja tiekartan välillä, vaan ymmärtää ja haastaa omia tulevaisuutta koskevia oletuksiaan ja tapojaan ajatella tulevaisuudesta.

”On arvioitava, miten strateginen ennakointi vaikuttaa organisaatioiden ennakoivaan ohjaukseen ja innovaatioiden hallintaan (OECD:n raportti)

Kaikkien suositusten taustalla on kysymys vaikuttavuudesta – miksi ennakointia oikeastaan tehdään ja mitä sillä tavoitellaan? Kuka määrittelee ennakoinnin päämäärät? Tässä postnormaalissa ajassa on myös syytä kysyä, miten päämäärät ovat muuttuneet tai miten niiden pitäisi muuttua? Toisin sanoen, ennen kuin voidaan arvioida ennakointia, on selkeytettävä mitä arvioidaan ja miksi? Aiemmin ajateltiin, että tulevaisuuksissa on hyvä vierailla, jotta osataan tehdä parempia päätöksiä nykyhetkessä. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta miten tehdä päätöksiä, kun syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia ja toimenpiteiden vaikutuksista ei voi olla varmuutta? Viime aikoina, eikä vähiten koronapandemian seurauksena, on korostunut resilienssin vahvistaminen. Varautumisen sijaan ennakoinnissa tulisi korostaa uudistumista.

Suosituksista tekoihin

Kansallista ennakointia on jo osittain kehitetty suositusten mukaisesti. Kansallisen ennakointiverkoston rakennetta on selkeytetty ja laajennettu koordinaatioryhmää, jotta sekä alueelliset että tutkimuksen ja opetuksen näkökulmat tulevat paremmin huomioitua. Hallituksen tulevaisuusselonteossa on otettu huomioon Tulevaisuusvaliokunnan suositukset ja sen ensimmäinen osa on tehty ministeriöiden välisenä yhteistyönä. Osana prosessia on pidetty yli 50 tulevaisuusdialogia ympäri Suomen, joissa eri taustoista tulevat ihmiset ovat keskustelleet seuraavien sukupolvien Suomesta.

Olemme ottaneet eri raporttien suositukset huomioon myös Sitran ennakointityössä jo etupainotteisesti, kansainvälisiä ennakoinnin kehityssuuntia seuraten mutta myös Sitran vaikuttavuusarvioinnin havainnot huomioiden. Paketoidun tulevaisuustiedon kuten megatrendien ja heikkojen signaalien lisäksi olemme tarjonneet tiedon hyödyntämisen tueksi työkaluja, kuten megatrendikortit, tutkain-juliste, tulevaisuuden tekijän työkalupakki ja etäaikaan sopivia versioita näistä. Yksittäisten työkalujen lisäksi olemme kehittäneet Tulevaisuustaajuus-työpajan ensiaskeleeksi tulevaisuusajatteluun, muutoksen tekemiseen ja toisenlaisten tulevaisuuksien kuvitteluun. Työ jatkuu tällä hetkellä mm. heikkojen signaalien parissa, missä tavoitteena tuoda esiin yllättävämpiä kehityskulkuja ja nykyisiä tulevaisuusoletuksia.

Tulevaisuus on toisenlainen. Tämä yksinkertainen lause pitää sisällään kehotuksen pohtia omaa elämäntapaansa, omia tulevaisuuskuvia ja niihin liittyviä oletuksia, omia arvoja ja ihanteita ja niiden suhdetta toimintaan. Kun vaihtoehtona ei ole nykyisyyden jatketta, millaisen tulevaisuuden haluan? Olenko valmis toisenlaiseen tulevaisuuteen? Näiden kysymysten yhteisestä pohdinnasta on lopulta kyse myös kansallisessa ennakoinnissa. Kun yhä useammalla on kykyä tulevaisuusajatteluun ja mahdollisuus ja kiinnostus pohtia toisenlaisia tulevaisuuksia, on meillä kaikilla yhä paremmat edellytykset myös rakentaa parempia tulevaisuuksia.

Katri Vataja, ennakointi- ja strategiajohtaja, Sitra, ja Ennakointiluotsin jäsen

Mikko Dufva, johtava asiantuntija, Sitra.