Talouspolitiikka-kirjoitussarja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita. 

Uusia kirjoituksia julkaistaan jatkossa talousneuvoston kokousten yhteydessä.

Kansainväliset arvoketjut – Suomi kääntyi sisäänpäin, riippuvuus Kiinasta kasvoi

Pekka Sinko Julkaisupäivä 30.11.2016 11.30 Blogit

Tavaroiden ja palvelujen tuotantoon liittyvien arvoketjujen kansainvälistyminen on parin viime vuosikymmenen kuluessa muuttanut perusteellisesti tuotannon globaalia sijoittumista ja samalla ulkomaankaupan rakennetta. Tuotantoprosessin vaiheet eriytyvät maantieteellisesti ja erilaiset välituotteet ylittävät valtioiden rajat useaankin kertaan ennen kuin tuote saavuttaa loppukäyttäjän.  

Arvoketjujen globalisoitumisen vaikutuksia yritys- ja tuotetasolla on dokumentoitu ja tutkittu melko runsaasti. Tunnettuja esimerkkejä ovat Etlassa tehdyt tutkimukset arvon jakautumisesta yksittäisten tuotteiden valmistuksessa mm. Nokian puhelimen tapauksessa. Arvoketjujen kansainvälistymisen vaikutuksia kokonaistalouden tasolla on toistaiseksi tutkittu vähemmän. Millaisilla tuotteilla ja kenen kanssa Suomi käy kauppaa arvoketjujen verkostossa? Miten arvoketjuistuminen on vaikuttanut Suomen kauppakumppanien keskinäisriippuvuuteen ja vientivetoisen kasvun edellytyksiin Suomessa? Etlan ja talousneuvoston sihteeristön tuore tutkimus etsii vastauksia näihin kysymyksiin ja tarjoaa uutta mielenkiintoista tietoa Suomen ulkomaankaupan rakenteesta ja riippuvuussuhteista.

Kansainvälistä panos-tuotos aineistoa hyödyntävä tutkimus tekee kaksi merkittävää korjausta perinteisiin ulkomaankaupan analyyseihin. Ensinnäkin se ottaa huomioon kolmansien maiden kautta tapahtuvan epäsuoran viennin, jonka merkitys on arvoketjuistumisen myötä kasvanut entistä suuremmaksi. Toiseksi, tutkimus tarkastelee kauppavirtoja arvonlisäpohjaisesti. Tämä mahdollistaa mm. viennin BKT-vaikutusten aikaisempaa systemaattisemman arvioinnin.

Yksi tutkimuksen keskeisiä havaintoja on, että kotimaisen arvonlisän osuus Suomen viennistä on merkittävästi alentunut. Ilmiö on luonteva seuraus tuotannon arvoketjuistumisesta ja tuontipanosten käytön lisääntymisestä, mutta Suomessa ulkomaisen arvonlisän osuus on vuoden 1995 jälkeen kasvanut useimpia muita maita nopeammin. Kotimaisen arvonlisäosuuden pienentyminen merkitsee sitä, että Suomen täytyy viedä entistä enemmän saman BKT-vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tämä olikin tilanne 1990-luvun puolivälistä aina finanssikriisiin saakka kun viennin volyymi kasvoi nopeasti.

Finanssikriisin jälkeen viennin volyymi on alentunut yhtä aikaa kotimaisuusasteen kanssa. Tämä kombinaatio on ollut myrkkyä viennin kasvuvaikutukselle ja Suomesta on tullut entistä suljetumpi talous. Kun vuonna 2007 noin 31 prosenttia Suomen BKT:sta syntyi ulkomaista loppukysyntää palvelevassa tuotannossa, oli vastaava osuus vuonna 2011 enää noin 27 prosenttia.  Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa osuus säilyi 30 prosentin paremmalla puolella, mikä osaltaan selittää miksi talouskasvumme on jäänyt näitä kilpailijamaita hitaammaksi. 

Samalla kun ulkomaisen kysynnän kokonaisvaikutus Suomen talouskasvuun on pienentynyt, Suomen riippuvuus eräiden yksittäisten maiden, erityisesti Kiinan loppukysynnästä on kasvanut. Loppukysynnän BKT-vaikutuksella mitaten Kiina onkin noussut Suomen kaikkein tärkeimmäksi kauppakumppaniksi. Vuonna 2011 noin 3 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta syntyi toiminnoissa, jotka liittyvät Kiinan lopputuotekysynnän tyydyttämiseen. Osuus on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellisen korkea. Kiinan kasvun voimakas hidastuminen saattaisi siis heijastua varsin voimakkaasti myös Suomeen.

Vaikka euroalue kokonaisuutena on Suomen kannalta dominoiva, myös Yhdysvaltojen merkitys Suomelle on suurempi kuin bruttovientilukujen perusteella voisi päätellä ja jokseenkin samaa tasoa Kiinan kanssa. Havainto tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman ajankohtaiseen, Yhdysvaltojen tulevaa talouskehitystä koskevaan keskusteluun. Yhdysvaltain kokonaiskysyntää vahvistava ekspansiivinen finanssipolitiikka – jota tuleva presidentti Donald Trump on lupaillut –   sataisi tämän analyysin valossa kohtuullisesti myös Suomen ”laariin”. Edellyttäen tietysti, ettei siihen liittyisi uusia protektionistisia toimia, jotka vaikeuttaisivat suomalaisten ja kolmansien maiden yritysten toimintaa USA:n kysyntää palvelevissa kansainvälisissä arvoketjuissa.

Protektionismin nousu ja monenkeskisten vapaakauppasopimusten kohtaama vastatuuli ovat tekijöitä, jotka saattavat lähitulevaisuudessa uhata erityisesti Suomen kaltaisten pienten maiden ja niissä toimivien yritysten edellytyksiä kytkeytyä kansainvälisiin arvoketjuihin ja hyötyä niistä. Tämä on hyvin valitettavaa, sillä mm. OECD:ssä tehty tutkimus osoittaa, että toimiminen osana globaaleja arvoketjuja on tärkeä keino lisätä tuottavuutta, innovaatioita ja talouskasvua. Tästä syystä Suomessa on tärkeää huolehtia siitä, että yrityksillämme on jatkossakin riittävät edellytykset toimia osana näitä verkostoja.

Selaa blogin artikkeleita